All posts by Jasu da Silva Gonçalves

Toimintatutkimuksella käsiksi hiljaiseen tietoon?

Asiantuntijoiden hiljaisesta tiedosta voi kyllä puhua ääneenkin” – okei… mutta miten sitä voi tutkia?

Kun pohdimme menetelmällisiä vaihtoehtoja lööpissämme esiin nostetun hiljaisen tiedon tavoittamiseksi, omat ajatukseni pyörivät itselleni jo entuudestaan tutussa etnografisessa tutkimuksessa. Muutamia päiviä ennen tutkimussuunnitelmien esittämistä mieleeni kuitenkin juolahti toimintatutkimus, johon olen jo pitkään halunnut tutustua. Pikaisen nettiselailun pohjalta päätin ehdottaa muille ryhmäläisille (päivää ennen esityksiä), että ottaisimmekin sen tutkimusstrategiaksemme. Tiistainen visiitti kirjastoon poiki yhden opuksen, jota minulle on aikoinaan suositeltu, mutta johon en ollut ehtinyt tarttua: Arja Kuulan ”Toimintatutkimus – Kenttätyötä ja muutospyrkimyksiä”. Keskiviikkoaamuna ennen kurssin luentoa ja ryhmien esityksiä selailin Kuulan kirjaa kuumeisesti bussissa ja otin sieltä pointteja esityksemme metodologiaosuuteen. Kirosin kiireessä omaa hätäilevää innokkuuttani: miksi ihmeessä minun piti vaihtaa oman esitysosuuteni sisältö näin viimetinkaan?!? Lukemani kuitenkin vahvisti sitä tuntumaa, että toimintatutkimuksella voi olla jotain hyvin arvokasta annettavaa ja että siihen tutustuminen on varmasti vaivan arvoista.

Viisi päivää esityksen jälkeen arkeologiaa pääaineenaan opiskeleva ryhmämme jäsen Tuuli julkaisi Facebook-ryhmäämme ajatuksen siitä, että hän voisi hyödyntää hiljaisen tiedon käsitettä sekä toimintatutkimusta omassa gradussaan. Jossain ryhmätapaamisessamme ilmoille heitetty kommentti: ”tässähän tehdään jollekulle gradua” oli antanut hänelle idean hyödyntää ryhmämme jo alustavasti pureskelemia käsitteellisiä ja metodologisia välineitä oman graduaiheensa hahmottelussa. Päätimme yhteistuumin suunnata katseemme Tuulin suunnittelemaan aiheeseen: ”Hiljaisen tiedon välittyminen kentällä – toimintatutkimus arkeologisesta opetuskaivauksesta”. Halusimme nimittäin ehdottomasti päästä mieluummin työstämään tutkimussuunnitelmaa, joka tullaan todella toteuttamaan. Tutkimuksen kohteen vaihto toi uutta virtaa ja motivaatiota tekemiseen. Se myös palautti jalat maahan: rajattomien mahdollisuuksien sijaan on nyt kaikki mietittävä sen kautta, mikä on toteutettavissa ja minkälaisella asetelmalla olisi todella jotain annettavaa arkeologisten opetuskaivausten kontekstiin.

Tätä blogikirjoitusta varten lähdin selvittämään, mistä toimintatutkimuksessa oikeastaan onkaan kyse: miksi sitä tehdään? mitä sillä tavoitellaan? miten sitä toteutetaan? ja mikä on tutkijan rooli tässä kaikessa? Aloitin työskentelyn avaamalla nettiselaimeen välilehtiä, joita täyttivät erilaiset toimintatutkimuksesta kertovat sivustot. Poukkoilin näiden väliä yrittäen poimia olennaisia ajatuksia kirjoittamisen pohjaksi. Tietokoneen näytön vieressä lepäsi muutama toimintatutkimusta käsittelevä kirja, joista nappasin vuorollaan kunkin selailun kohteeksi. Silmäni hyppivät läpi sisällysluetteloita ja pysähtyivät juuri tähän hetkeen ja tehtävään olennaiselta vaikuttaviin otsikoihin. Sieltä sivunumeroiden ohjeistamana löysin tieni tekstien äärelle, jotka sana sanalta valottivat minulle toimintatutkimuksen ihmeellistä maailmaa.

Kun tutkimuksessa perinteisesti selvitetään, kuinka asiat ovat ja luodaan havaintojen pohjalta teoreettista tietoa, toimintatutkimus tavoittelee käytännön hyötyä, käyttökelpoista tietoa.” (Heikkinen 2007, 19.)

Toimintatutkimuksella on siis käytäntöihin kytkeytyviä tavoitteita. Tarkoituksena on kehittää ja parantaa tutkimuskohteen toimintaa. Teoria ja käytäntö sulautuvat toisiinsa osana toimintatutkimuksen toteutusta. Lempilainaukseni toimintatutkimuksesta heijastelee tätä toiminnan ja teorian riippuvuutta toisistaan: ”action without reflection and understanding is blind, just as theory without action is meaningless” (Reason & Bradbury 2001, 2). Käytännön ja teorian yhteyttä kuvastavat myös oivallisesti toimintatutkimuksen piirissä nimekkään sosiaalipsykologi Kurt Lewinin sanat: “Mikään ei ole niin käytännöllistä kuin hyvä teoria!”. Mutta millä keinoin käytännön hyötyä ja käyttökelpoista tietoa tavoitellaan?

“Toimintatutkimuksen tehtävänä on muuttaa todellisuutta sitä tutkimalla ja tutkia todellisuutta sitä muuttamalla.” (Heikkinen, Rovio & Syrjälä 2007, 15; ks. myös Kemmis & Wilkinson 1998, 21.)

Tutkittavaa toimintaa – tässä tapauksessa arkeologista opetuskaivausta – voidaan pyrkiä muuttamaan interventioin eli toimintaan vaikuttavin toimenpitein. Ajatuksena interventioiden taustalla on, että yritykset muuttaa sosiaalista todellisuutta voivat nostaa esiin esimerkiksi tiedostamattomia toimintatapoja, sosiaalisia rakenteita, perinteitä tai vallankäyttöä. Rutiineiksi ja käytänteiksi ajansaatossa vakiintuneet toiminnan tavat eivät välttämättä ole enää tarkoituksenmukaisia. Muuttamalla toimintaa voidaan tehdä tällaisia toiminnan tapoja ja niiden mielekkyyttä tai mielettömyyttä näkyväksi. Kuten Lewin on todennut: “Jos haluat ymmärtää jotain, yritä muuttaa sitä.”

”Toimintatutkimuksessa pyritään muuttamaan tutkittavaa todellisuutta, sosiaalisia käytäntöjä, ottamalla tutkittavat eli käytännöissä toimivat ihmiset aktiivisiksi osallisiksi tutkimuksessa.” (Kuula 1999, 9.)

Tutkija vaikuttaa tutkimuskohteeseen osallistumalla sen toimintaan. Tämä vaikuttaminen ei kuitenkaan ole yhdensuuntaista vaan ”toimintatutkimuksellinen osallistuminen kasvattaa ja muuttaa sen kaikkia osapuolia” (Suoranta & Ryynänen 2014, 205). Olennaista on, että interventiot suunnitellaan yhdessä tutkimuksen kohteena olevan yhteisön jäsenten kanssa. Tarkoitus ei siis ole viedä kentälle valmiita pakettiratkaisuja vaan ongelmien, joihin etsitään ratkaisua, tulee kummuta tutkimuksen kohteesta. Näihin voimme päästä käsiksi havainnoimalla kaivauksia, niillä työskenteleviä ohjaajina toimivia arkeologian oppiaineen henkilökunnan jäseniä, sekä kaivauksille osallistuvia arkeologian opiskelijoita. Havainnointi on osallistuvaa sillä tutkijan rooli on toimintatutkimuksessa ulkopuolisen tarkkailijan sijaan aktiivinen vaikuttaja ja toimija. Toimintatutkimus onkin osallistuva tutkimusote. Tämä tarkoittaa sitä, että tutkimuksen kohdetta ei tarkkailla ulkopuolelta, vaan sitä tulkitaan sisältä päin, osallistujan ja toimijan näkökulmasta. Havainnointia onkin täydennettävä keskusteluilla ja haastatteluilla, jotta kaikkien osapuolten näkökulmat tulisivat todella osaksi tutkimusta. Koska Tuuli on itse arkeologian pääaineopiskelija ja osallistunut opetuskaivauksille, hänellä on jo ennen kentälle menoa oma sisänäkökulmansa siihen. Tämän näkökulman kautta hän voi suunnata katsettaan itselleen opetuskaivaukseen osallistuvana opiskelijana ongelmalliseksi näyttäytyneisiin tilanteisiin ja tarttua siihen, mitä hän koki jääneen välittymättä opetustilanteessa.

Mutta kuinka asiantuntijoiden eli arkeologien hiljaisen tiedon välittymiseen liittyen voisi toteuttaa interventioita? Ja millaisia nämä interventiot voisivat olla? Koska muutokset on suunniteltava toimintatutkimuksen hengessä vasta kenttätyön pohjalta, nämä kysymykset jäävät väistämättä vielä tässä vaiheessa avoimiksi.

Kysyttyäni monen monta kysymystä toimintatutkimusta käsitteleviltä kirjoilta ja sivustoilta kysyn nyt teiltä, mitä ajatuksia tämä kurkistus toimintatutkimukseen herätti? Me olemme valinneet pureutua hiljaiseen tietoon arkeologisten opetuskaivausten yhteydessä, mutta tuleeko teille mieleen muita kohteita ja ilmiöitä, joita voisi lähestyä toimintatutkimuksen keinoin? Entä keksittekö jotain, mitä itse haluaisitte tutkia muutoksen kautta? Sensuuri hus pois ja antakaa mielikuvituksenne lentää vapaana! 🙂

Lähteet:
Heikkinen, H. L. T., Rovio, E. & Syrjälä, L. (toim.) 2007. Toiminnasta tietoon: Toimintatutkimuksen menetelmät ja lähestymistavat. Kansanvalistusseura, Helsinki.
Heikkinen, H. L. T. 2007. Toimintatutkimuksen lähtökohdat. Teoksessa Heikkinen, H. L. T. , Rovio, E. & Syrjälä, L. (toim.) Toiminnasta tietoon: Toimintatutkimuksen menetelmät ja lähestymistavat, 16–38. Kansanvalistusseura, Helsinki.
Kemmis, S. & Wilkinson M. 1998. Participatory action research and the study of practice. Teoksessa Atweh, B., Kemmis, S. & Weeks, P. (toim.)  Action research in practice: partnerships for social justice in education, 21–36. Routledge, London.
Kuula, A. 1999. Toimintatutkimus – Kenttätyötä ja muutospyrkimyksiä. Vastapaino, Tampere.
Kuula, A. 2006. Toimintatutkimus. Luku 5.4. kokonaisuudesta Saaranen-Kauppinen, A. & Puusniekka, A. KvaliMOTV – Menetelmäopetuksen tietovaranto [verkkojulkaisu]. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [ylläpitäjä ja tuottaja]. <http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/>. (Viitattu 23.10.2014.)
Reason, P. & Bradbury, H. 2001. Introduction: Inquiry and Participation in Search of a World Worthy of Human Aspiration. Teoksessa Reason, P. & Bradbury, H. (toim.) Handbook of Action Research: Participative Inquiry and Practice, 1–45. Thousand Oaks, London.
Suoranta, J. & Ryynänen, S. 2014. Taisteleva tutkimus. Into Kustannus Oy, Helsinki.
Toimintatutkimus. Jyväskylän yliopiston Koppa. <https://koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapolkuja/menetelmapolku/tutkimusstrategiat/toimintatutkimus>. (Viitattu 23.10.2014.)