Jotta pääsette oikeaan epäonnistumisen tunnelmaan, niin tässä hieman taustamusiikkia:
Robin – Ihan sama vaikka mokaa
http://www.youtube.com/watch?v=V-nXSo2KdZ8
Haloo Helsinki – Pokka pettää
http://www.youtube.com/watch?v=O21zRN4opmo
MIAU – Epäonnistumisen päivä 13.10.2012
http://www.youtube.com/watch?v=C8cGnwYgHew&list=PL8EzHgtYKTLkci8C1XcKHQph9YurLy_v4
Nyt mieti tilannetta:
Sinulla on ongelma.
Keksit siihen ratkaisun.
VÄÄRIN! Epäonnistuit.
Kuinka saadaan määritettyä epäonnistuminen?
Epäonnistumista määritetään usein yhteiskunnallisten normien kautta. Yhteiskunnan vaateet onnistumiseen tuottavat paineita, jolloin epäonnistumisesta tulee ”paha mörkö”. Vain kokeilemalla voi löytää oikean ratkaisun, vaikka joutuisi välillä kohtaamaan epäonnea matkan varrella.
Universaalin epäonnistumisen määrittely lienee mahdotonta, sillä käsitys epäonnistumisesta vaihtelee eri ajassa, paikassa ja tilanteessa. Se, mikä koetaan epäonnistumiseksi, on myös hyvin kulttuurisidonnaista. Se, mikä yhdessä kulttuurissa koetaan epäonnistumiseksi, ei välttämättä näyttäydy ollenkaan niin vakavana toisesta näkökulmasta katsottuna. Kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan ole pysyviä. Isovanhempiemme ja heidän vanhempiensa aikaan esimerkiksi avioero saatettiin nähdä hyvin vakavana yhteiskunnallisena epäonnistumisena, kun taas nykyisin avioerot ovat varsin yleisiä ja ne saatetaan myös nähdä uuden alkuna. Nykyisin ihannoidaan dynaamista toimijaa.
Yhtenä tekijänä epäonnistumisen kokemuksessa voivat olla muut tilanteessa mukana olleet ihmiset. Olennaista on myös, kuinka tilanne vaikuttaa omaan elämään jatkossa. Usein kiinnijäämisen riskit analysoidaan nopeasti, ennen kuin mietitään, kuinka kannattaa toimia seuraavaksi.
Mikäli epäonnistumista ei voi määrittää yksilön ulkopuolelta yhteiskunnan normeihin perustuen, tulee meidän nojautua käsitykseen, että yksilö itse määrittelee oman epäonnistumisensa subjektiivisen kokemuksen kautta. Loppujen lopuksi epäonnistuminen on yksilön oma kokemus tilanteesta. Toinen voi kokea saman asian paljon pahempana kuin toinen. Sukellettuamme aiheeseen, olemme myös havainneet, että tiedemaailma tuntee niin ikään yksilöiden väliset erot mitä tulee epäonnistumisen kokemukseen. Toisilla yksilöillä näyttäisi olevan neurofysiologinen taipumus voimakkaaseen epäonnistumiseen kokemukseen.
Miksi ihmiset sitten kokevat epäonnistumista? Eikö maailma olisi parempi paikka jos kaikki voisivat vain todeta ”menipä ihan poskelleen, mutta eipä se mitään haittaa”? Totuus lienee, ettei kukaan ihmiskunnan jäsen viitsisi ponnistella eteenpäin, ellei olisi kiinnostunut reflektoimaan omia toimiaan. Palaute – ja tieto onnistumisestamme tai epäonnistumisestamme – on meille ensiarvoisen tärkeää. Epäonnistumisen ja toisaalta onnistumisen kokemus ohjaavat toimiamme ja seuraavia siirtojamme. Sanotaan, ettei voi tietää mitä onni on, jos ei ole kokenut myös epäonnea. Sama pätee epäonnistumiseen: kun on epäonnistunut joskus, niin onnistuminen tuntuu kaksin verroin paremmalta. Tähän kai perustuu se kuuluisa suomalainen sisukin.
Yritä, tee väärin, yritä uudelleen, keksi uusi ratkaisu.
Uusi kaava menee:
Ongelma.
Ratkaisu.
Positiivinen Epäonnistuminen.
VOITTAJAFIILIS!
Milloin olet viimeksi epäonnistunut? Miltä se tuntui?
Testaa itsesi alla olevan linkin kautta ja kerro tulokset 🙂
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/13/onko-sinulla-joustava-mieli-testaa
– Ella ja Kate/ epäonnistujat