Lähtötasomittaukset
Viimeisen parin vuosikymmenen ajan urheiluaivovammojen asiantuntijat ovat painottaneet lähtötasomittauksen tärkeyttä urheilussa tapahtuvien päävammojen arvioinnissa.Pelaajilta on kerätty omat lähtöarvot ominaisuuksissa (kognitiivinen ja tasapaino), jotka yleensä aivotärähdyksen seurauksena heikkenevät ja näitä lähtötasotietoja tullaan hyödyntämään kauden aikana tapahtuvien päävammojen arvioinnissa sekä kuntoutuksessa. Lähtötasotestit päävammojen varalta on suoritettu 1311 pelaajalle kesän 2015 aikana. Turun seudulla mittaukset on suorittanut Tiina Laitala-Leinonen tutkimusryhmänsä kanssa. Mukana projektissa on 16 seuraa, 48 joukkuetta ja noin 1400 pelaajaa. Pelikauden aikana seurataan päävammojen lukumäärää ja vammamekanismia eri sarjatasoilla (A-, B-, ja C- SM 1).
Lähtötasotestaukset koostuvat sekä tasapaino- että kognitiivisista testeistä. Erityisesti muutokset tasapainossa ja kognitiossa ovat selkeitä viitteitä aivotärähdyksestä. Aivotärähdyksen kognitiivisia oireita ovat mm. muistamattomuus, prosessointinopeuden heikkeneminen ja tarkkaavuuden vaihtelu. Fyysisiä oireita ovat mm. tasapainovaikeudet, huimaus, päänsärky, melu- ja valoherkkyys sekä pahoinvointi. Lisäksi aivotärähdys voi aiheuttaa muutosta nukkumisessa ja aiheuttaa emotionaalisia oireita, kuten ärtymystä tai itkuherkkyyttä.
Lähtötason arvioiminen kauden alussa on hyödyllistä monestakin syystä. Ensinnäkin kun urheilijan testituloksia verrataan aivotärähdyksen jälkeen omaan suoriutumiseen ennen vammaa, voidaan saada tarkempaa tietoa suoriutumisen heikentymisestä ja loukkaantumisen vaikutuksista urheilijan toimintakykyyn. Jos henkilölle ei ole tehty lähtötasomittausta, ei voida olla varmoja, johtuuko heikohko suoriutuminen jollakin osa-alueella yksilöllisestä vaihtelusta vai mahdollisesta aivotärähdyksestä. Urheilijoiden ei tulisi palata pelikentälle tai harjoituksiin ennen kuin testitulokset ovat palanneet lähtötasolle.
Ajattelutoimintoja testataan tietokonepohjaisen kognitiivisen testin (ImPACT) avulla, joka mittaa kielellistä ja visuaalista muistia, prosessointinopeutta, reaktioaikaa ja reaktioiden kontrollia (impulsiivisuutta). Pelaajat täyttävät myös OmaKesky itsearviointilomakkeen, jolla arvioidaan mm. pelaajan keskittymistä. Lisäksi suoritetaan erilaisia tasapainotestejä (SCAT3), lukunopeustesti (King-Devick) sekä tarkkaavuustesti (D2-R). Menetelmillä pyritään selvittämään jääkiekkoilijoiden pään vammoista aiheutuvia kognitiivisia ja motorisia muutoksia sekä helpottamaan vamman vaikeusasteen määrittelyä. Pääosa testeistä on samanlaisina jo pakollisina käytössä esim. Pohjois-Amerikan jääkiekkoliigassa NHL:ssä.
Päävammojen arviointi kauden aikana
Päävamman yhteydessä tullaan ennen kauden alkua suoritettuja testejä käyttämään pelaajan seurannassa ja kuntoutuksessa. Heti vammautumisen jälkeen (kentällä, kentän laidalla tmv.) tulisi pystyä arvioimaan vamman vakavuutta, jotta voidaan päättää voiko pelaaja jatkaa suoritustaan vai täytyykö pelaaja vetää sivuun pelistä sekä samalla arvioida ensihoidon ja päivystyksen tarvetta. Jos selkeä aivotärähdysepäily herää, ei pelaajaa tulisi päästää enää saman vuorokauden aikana takaisin urheilemaan. Pelaajat, jotka saavat kauden aikana päähän kohdistuvan iskun, tullaan testaamaan vähintäänkin viime vuonna Liigassakin käytössä ollutta SCAT3-lomaketta käyttäen. Pää pelissä – projektin tiimoilta on valittu neljä seuraa laajempaan seurantaan, joille suoritetaan SCAT3:n lisäksi laajempi kognitiivinen- ja tasapainomittaus käyttäen tietokonetta (ImPACT, d2-R ja King-Devick). Näissä joukkueissa pelaajat, jotka saavat aivotärähdyksen, testataan kolmen vuorokauden kuluttua vamman jälkeen laajalla testistöllä. Seurantatestit suoritetaan seitsemän, 14 ja 30 vuorokauden kuluttua tapaturmasta tarvittaessa. Kaikilla joukkueilla on vamman pitkittyessä mahdollisuus laajempaan seurantaan. Yhteensä testien tekeminen kestää noin 1 h 15 min.Tavoitteena on taata pelaajalle aivotärähdyksen jälkeen turvallinen takaisin peliin paluu. Jos on syytä epäillä aivotärähdystä vakavampaa aivovammaa, ohjataan pelaaja terveydenhuollon piiriin laajempiin tutkimuksiin.
Urheiluun palaaminen
Urheiluun palaaminen ennenaikaisesti toipumisvaiheessa aiheuttaa suuremman riskin saada uusi aivotärähdys tai muu vakavampi vamma. Aivotärähdyksen toipumisvaiheessa aivot ovat vielä ”haavoittuvaiset” ja peliin paluun tulisi aina tapahtua vasta pelaajan toivuttua fyysisistä ja kognitiivisista oireista, jotta vakavemmilta vammoilta tai oireiden pitkittymiseltä vältyttäisiin. Toipumisvaiheessa arvioidaan pitkälti samoja osa-alueita kuin aivotärähdyksen tunnistamisessa. Seurannassa kiinnitetään huomiota oireiden kehittymiseen ja harjoitteluintensiteetin säätämiseen toipumisvaiheeseen sopivaksi. Paluun urheiluun tulisi tapahtua aina portaittain ja seuratusti seuraavien vaiheiden kautta: 0. lepo, 1. kevyt harjoittelu, 2. asteittain rasituksen kohottaminen, 3. lajikohtainen harjoittelu, ei kontaktia, 4. lajikohtainen harjoittelu, normaali ja 5. paluu kilpailuun. Vammautumispäivänä ja sitä seuraavana päivänä suositellaan täydellistä lepoa. Rasitusta lisätään vaiheittain edellyttäen, että urheilija on oireeton. Mahdollisten oireiden ilmetessä palataan edelliselle rasitustasolle. Ennen kilpailuun paluuta suositellaan kliinistä tarkastusta.