Kolmas kurssikerta: Afrikan konflikteista Suomen valuma-alueisiin

Kolmannella kurssikerralla opeteltiin suuri määrä MapInfon toimintoja. Aihepiiri liittyi tietokantojen tuontiin, yhdistämiseen ja uusien tilastosarakkeiden muodostamiseen.

Tietokantojen yhdistämistä harjoiteltiin Afrikka-aiheisilla teemoilla. Afrikan mantereen kartalle tiputettiin konfliktien, timanttikaivosten ja öljykenttien sijainnit. Mielestäni tämä oli hyvin mielenkiintoinen teema ja hyvä esimerkki paikkatietoanalyysin mahdollisuuksista. Sijaintien lisäksi tietokanta sisälsi myös paljon tarkentavaa tietoa kolmesta edellä mainitusta aiheesta. Tietokannasta löytyi tietoa seuraavista muuttujista

  • Konfliktin tapahtumavuosi
  • Konfliktin laajuus/säde kilometreinä
  • Timanttikaivosten löytämisvuosi
  • Timanttikaivoksen kaivausten aloitusvuosi
  • Timanttikaivosten tuottavuusluokittelu
  • Öljykenttien löytämisvuosi
  • Öljykenttien poraamisvuosi
  • Öljykenttien tuottavuusluokittelu

Tällaisella aineistolla saisi tehtyä monenlaisia tutkimuksia. Ensimmäiseksi lienee luontevaa tarkastella konfliktien sijainteja suhteessa timanttikaivoksiin tai öljykenttiin. Kartta (kuva 1) paljastaa, että monilla alueilla sijainnit kohtaavat. Yhteys on voimakkaampi konfliktien ja timanttikaivosten kuin konfliktien ja öljykenttien välillä. Todellisuudessa näin yleisluonteinen tarkastelu ei ole relevanttia, sillä sijaintien vertailussa tulisi ottaa huomioon konfliktien ja kaivannaisalueiden tapahtumis- ja perustamisajankohdat.

Yksi pahimmista timantteihin liittyvistä konfliktialueista lienee Sierra Leonen ja Liberian ympäristö. Alue tunnetaan monimutkaisista kuvioista, joissa kapinallisjoukot ja niiden taustalla vaikuttavat intressiryhmät rahoittavat konflikteja timanttikaupasta saatujen tulojen avulla (UCDP). Tällaiseen tarkoitukseen käytettyjä timantteja kutsutaan veritimanteiksi. Tietokantaan ei ole merkitty aivan tuoreimpia Afrikan konflikteja, esimerkiksi Libyan öljykenttien hallintaan liittyviä taisteluita. Toisaalta tilanne Libyassa lienee edelleen hyvin sekava ja koko tapaus on niin tuore, ettei tietoa välttämättä ole saatavilla.

Afrikan konfliktien sijoittumista tutkineet Hegre & Raleight (2006) toteavat raportissaan, että konfliktien keskukset sijaitsevat usein valtioiden periferisillä alueilla, joissa tyypillisesti on eri yhteisöjen tiheää, klusterimaista asutusta. Erityisen konfliktiherkkiä alueita ovat rajaseudut. Tutkimus etsii konfliktiherkkyyttä selittävää tekijää etenkin valtioiden väestömääristä, mille löytyykin korrelaatio.

Afrikka

Kuva 1. Afrikan konfliktit laajuusalueineen, timanttikaivokset ja öljylähteet. (Paarlahti 2015)

 

Alkutreenin jälkeen siirryttiin taas varsinaisen tehtävän pariin. Teema vaihtui luonnonmaantieteelliseksi. Tarkoituksena oli tuottaa kaksitasoinen teemakartta Suomen vesistöjen valuma-alueiden tulvaindekseistä ja järvien osuuksista. Tulvaindeksi esitettiin kartassa värein ja järvisyys pylväsdiagrammein. Alkuvaiheessa MapInfossa oli auki Suomen vesistöjen valuma-aluiden mukaan rajattu kartta ja kaksi taulukkoa, jotka sisälsivät tietoa jokien ominaisuuksista. Tulvaindeksi saatiin laskemalla jokien keskiylivirtaama jaettuna keskialivirtaamalla. Tätä ennen taulukot piti yhdistää, jotta laskutoimituksen pystyi tekemään. Tulvaindeksin luku kertoo, kuinka monta kertaa enemmän vettä joessa keskimäärin virtaa tulvahuipun aikana kuin kuivan kauden aikana. Lisäksi järvisyys-taulukko piti tuoda Excelistä MapInfoon.

Pak3kuva

Kuva 1. Vesistöjen valuma-alueiden tulvaindeksi ja järvisyysprosentti

Kartassa näkyy siis Suomen vesistöjen valuma-alueet, jotka muodostavat tarkasteltavan alueen rajat. Valuma-alueidenajat myötäilevät melko hyvin Suomen valtionrajoja. Eniten poikkeamaa naapurivaltioiden puolelle on Karjalan kannaksella ja Ruotsin Lapissa. Pienen tulvaindeksin alueet ovat laajoja ja usein järvisiä lukuun ottamatta Lapin erämaita, jossa järvisyys on pieni.

Kartasta voidaan aika nopeasti nähdä, että järvialan suuri osuus enteilee pientä tulvaindeksiä. Vastaavasti korkean tulvaindeksin alueilla järvisyys on pieni. Valuma-alueiden rajat ovat asettuneet näin. Pienen tulvaindeksin alueet ovat laajoja ja usein järvisiä lukuun ottamatta Lapin erämaita, jossa järvisyys on pieni. Järvisiltä alueilla vesialtaat toimivat luontaisina vesivarastoina, jotka vähentävät tulvariskia. Tasaisilla rannikkomailla järvisyys on pienempi ja vesimassat ovat vain “ohikulkumatkalla” kohti Itämerta. Tällaisten alueiden tulvaindeksiä kasvattaa järvien puuttuminen ja toisaalta maanpinnan tasaisuus, joka mahdollistaa tulvavesien leviämisen laajoille alueille. Korkeimman indeksin alueita ovat Pohjois-Pohjanmaa ja Varsinais-Suomi. Korkeimman tulvaindeksiarvon saa Aurajoki. Rajusti tulvivat alueet ovat pinta-alaltaan pieniä.

Karttaan olisi ollut mahdollista jättää näkyville vesistöt (myös Suomen ulkopuoliset), mutta päätin piilottaa ne. Vesistöjen kanssa kartta näytti hienolta, mutta järvisyys-pylväät jäivät osittain niiden alle, enkä saanut muutettua tätä. Ne olisivat myös häirinneet Ruotsin päälle sijoittamani legendan luettavuutta. Ympäröiviin alueisiin olisi voinut myös käyttää jotakin täytevärillä, kuten esimerkiksi Roosan kartassa.

Tulvaindeksiaineiston jakauma oli vino. Luokkarajoiksi laitoin kvantiilit ja neljä luokkaa. Kahden joen indeksiarvot olivat kuitenkin huomattavan korkeat (noin 550 ja 1100) eroten selvästi muusta aineistosta. Tein näille kahdelle Varsinais-Suomessa sijaitseville jokialueille oman luokan, joten luokkia tuli lopulta viisi.

Karttaa tehdessä tuli pari unknown erroria, mutta kaiken kaikkiaan sain työn hyvin nopeasti valmiiksi. Kartan tekeminen tuntui jo rutiininomaiselta ja muutenkin yksinkertaisemmalta viime viikkoon verrattuna, sillä aineistoja ei tällä kertaa tarvinnut valita itse. Muista PAK-ryhmistä kantautui huhuja, että tämä kurssikerta olisi erityisen vaikea, mutta onnistuin pysymään aika hyvin kärryillä.

Lähteet:

Uppsala Conflict Data Program (2015) Conflict encyclopedia                         <http://www.ucdp.uu.se/gpdatabase/gpcountry.php?id=136&value=#>. Uppsala universitet. Luettu 6.2.2015.

Wikipedia (2015). Blood diamonds. <http://en.wikipedia.org/wiki/Blood_diamond>. Luettu 6.2.2015.

Hegre, H. & Raleigh, C. (2006). Population Size, Concentration, and Civil War. A Geographically Disaggerated Analysis. Centre for the Study of Civil War (CSCW).

Paarlahti, A. (2015) . Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia 2015 -blogi. <https://blogs.helsinki.fi/pak-2015/2015/01/30/afrikkaa-ja-konflikteja/>.

Puumalainen, R. (2015) ROOSAN BLOGI. Kurssikerta 3. <https://blogs.helsinki.fi/roosapuu/>.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *