Kuudes kurssikerta: Kamtšatka

Kuudennella kerralla treenattiin erilaisten kohteiden syöttämistä tilastoista kartan koordinaatistoon. Syöttäminen MapInfoon tapahtui tuttuun tapaan Excel-taulukoista. Näin saatiin siis data siirrettyä MapInfon puolelle. Jotta pisteet saatiin näkymään kartalla oikeissa paikoissa, täytyi tietokannassa olla jokaisen pisteen kohdalla sijaintitiedot. Pisteiden syöttämisvaiheessa tuli huomioida myös pohjakartan projektio.

Pääsimme harjoittelemaan myös itse pisteiden keräystä. Jakauduimme ryhmiin ja jokainen ryhmä varustettiin GPS-paikantimella. Tarkoituksena oli valita lähiympäristöstä vapaavalintainen kohde ja kerätä tämän kohteen sijainteja paikantimen avulla talteen. Valitsimme kirkkaan punaiset autot (enemmän keltaiseen kuin siniseen taittava punainen) ja lähdimme ryhmän kanssa kiertämään Physicumia ja Exactumia. Keräsimme yhteensä yhdentoista värikriteerin täyttäneiden autojen sijainnit. Laitteen ilmoittavat sijaintitiedot olivat muotoa etäisyys päiväntasaajasta ja keskimeridiaanista kilometreinä. Laitteen antama korkeusarvo oli ilmeisen epätarkka, mutta se liikkui 30-45 metrin välillä. Ulkoilu ja pienimuotoiset kenttähommat olivat mukavaa vaihtelua.

Hyödynnettävissä olevien aineistojen määrä tuntuu edelleen hämmästyttävän suurelta. Aineistoja tuntuu olevan tarjolla mitä eriskummallisimmista aiheista ja yksittäisenkin tietokannan sisältö voi olla valtava, esimerkiksi harjoitusvaiheessa työstetty tietokanta RAY:n pelikoneiden sijainneista pääkaupunkiseudulla. Aluksi ajattelin MapInfon vaativan jotain erittäin käsiteltyjä tai spesifejä tiedostoja, mutta ohjelmahan lukee (lähes) suoraan mitä tahansa taulukkomuotoista dataa, jota on käyty siistimässä esimerkiksi Excelissä. Mahdollisuuksien lähes loputon määrä on todella hyvä asia.

Itse asiaan. Kuudetta blogitekstiä varten piti tuottaa kolme karttaa luonnonhasardeista. Karttoihin valittu alue oli vapaavalintainen, mutta kartat piti laatia sellaisiksi, että niitä voitaisiin käyttää opetustarkoituksiin.

Kartoissani teemana on  Kamtšatkan niemimaan ympäristön seisminen ja vulkaaninen toiminta. Kamsatka on pinta-alaltaan hieman Suomea suurempi niemimaa, joka sijaitsee Venäjän kaukoidässä (157 astetta itäistä pituutta). Niemimaa on vuoristoinen, karu ja harvaan asuttu. Kamtšatka sijaitsee Tyynenmeren tulirenkaan luoteisnurkassa. Alue on seismisesti ja vulkaanisesti erittäin aktiivista, kuten alla olevista kartoista havainnollistavat.

PAK6_kartta7.0

Kuva 1. Magnitudiltaan yli 7,0 maanjäristykset Kamtšatkan ympäristössä (NCEDC & GVLD).

En valinnut Kamtšatkaa ainoastaan sen maanjäristysherkkyyden ja tulivuorten määrän vuoksi. Alueen kaukaisuus, eristyneisyys ja tuntemattomuus kiehtovat minua. Luonnonolosuhteista puhumattakaan. Karttoja on aina mukavampaa tehdä sellaisista alueista, joka kiinnostavat. Matkakuumettahan se kasvattaa, mutta en näe sitä lainkaan pahana asiana. Kuvan 2 perusteella voidaan sanoa, että Kamtšatkan niemimaalla voisi melko todennäköisesti kokea magnitudiltaan keskitasoisen maanjäristyksen. Mikä ettei!

PAK6_kartta4,0-7,0

Kuva 2. 4,0 – 7,0 magnitudin maanjäristyksiä on paljon (NCEDC).

Opetuksen kannalta karttojani voitaisiin käyttää havainnollistamaan mereisen alityöntövyöhykkeen tapahtumia. Yleensä tämän aiheen oppikirjaesimerkkinä toimii Perun ja Chilen rannikko, joten vaihtelu voisi olla paikallaan. Toisaalta Kamtšatka on verrattain pieni ja tuntematon alue, jota ei ehkä kannata liikaa korostaa ainakaan yleismaantieteellisessä opetuksessa. Karttani voisivat olla käyttökelpoisia, jos opetuksen aihe rajoittuisi Venäjän maantieteeseen. Venäjän luonnonmaantieteessä keskityttäisiinkin varmasti tähän alueeseen. Huomasin myös Riinan tehneen Venäjälle sijoittuvan kartan. Riina muotoilee asian laidan hyvin kirjoittaessaan luonnonhasardit sijoittuvat lähinnä Venäjän itärannikkolle Tyynenmeren tulirenkaalle

Muita mahdollisia vaihtoehtoja opetuskäytölle ovat myös Tyynenmeren tulirengas eli Tyynenmeren litosfäärilaatan reuna-alueet.

kamsatka_tulirengas

Kuva 3. Kamtšatkan niemimaa (ylhäällä) osana Tyynenmeren tulirengasta. (NDEDC & GVLD).

Plates

Kuva 4. Kartta litosfäärilaatoista, Tyynenmeren laatta keskellä.

Kartat onnistuivat mielestäni ihan hyvin. Pohjoisnuolesta en ole vieläkään oppinut tekemään kaunista, mutta olen päättänyt antaa asian olla. Näissä kartoissa ei välttämättä olisi edes tarvittu pohjoisnuolta, sillä pituuspiirit ovat näkyvissä. Jätinkin sen pois kolmoskartasta, koska siinä näkyy maapallon muoto niin selvästi.

Lähteet:

NCEDC (2014). Northern California Earthquake Data Center. University of California, Berkeley Seismological Laboratory. Dataset. doi:10.7932/NCEDC.

Data.gov (U.S. Goverment’s open data) (2014). Global Volcano Location Database <http://catalog.data.gov/dataset/global-volcano-locations-database>

Koskela, R. (2015). Kurssikerta 6: Piristävää vaihtelua. <https://blogs.helsinki.fi/riinakos/>

Kuvan 4 lähde hävisi internetin syövereihin

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *