Kurssikerran aluksi opeteltiin yhdistämään kohteita MapInfossa, esimerkiksi Egyptin ”osaset” saarineen yhdeksi kokonaisuudeksi, jolloin saadaan maasta tiedot kokonaisena eikä ”pieninä palasina”. Kurssikerran alkupuolella tutustuimme kohteiden yhdistämisen lisäksi myös siihen, miten MapInfoon saa tuotua dataa muista ohjelmista, esimerkiksi Exelistä. Kuitenkin on muistettava, että tiedostojen pitäisi sisältää vähintään yhden (lähes) identtisen pystysarakkeen, jotta tiedot voidaan yhdistää. Kurssikerran alkupuolella opeteltiin myös lisäämään tietokantaan uusia sarakkeita ja tuottamaan niihin tietoa. Sen jälkeen käytiin läpi vielä tiedonsiirto tietokantojen välillä MapInfossa.
Kurssikerran alkupuolisko meni itselleni lähestulkoon ohi, sillä saavuin tunnille myöhässä (Anteeksi Arttu ja anteeksi minä, joka kamppailin tunnin alkupuoliskon päästäkseni kärryille siinä onnistumatta.). Tyydyinkin lähinnä seuraamaan opettajan ohjeistusta ja viimein välitauon koittaessa ja opettajan avun herjetessä sain kiinni tekemättä jääneet tehtäväni. Kurssikerran toisen puoliskon onnistuinkin pysymään muiden perässä ja sain suoritettua harjoitukset muiden tahtiin.
Kurssikerran toisella puoliskolla alettiin työstää tulvaindeksikarttaa. Tavoitteena oli vertailla Suomen vesistöalueiden valuma-alueominaisuuksia ja tulvaherkkyyttä. Tehtävässä oli käytössä valmis MapInfo työtaso, jossa oli paljon tietoa jo valmiiksi, mutta muut tarvittavat tiedot sijaitsivat useissa eri tiedostoissa ja tietokannoissa. Karttatehtävän suorittamiseksi piti yhdistellä eri aineistoja ja tehdä eri laskutoimituksia. Lopputuloksena saatiin aikaan kartta, jossa näkyi sekä Suomen päävaluma-alueiden tulvaherkkyys (tulvaindeksi), että niiden järvisyys (Kuva 1.).
Syntynyttä karttaa tulkitessa havaitsee nopeasti eron Länsi-, Etelä- ja Lounaisrannikon tulvaindeksissä verrattuna muuhun Suomeen. Tulvaindeksi myös nähtävästi korreloi käänteisesti järvisyysprosentin kanssa, sillä alueilla, joilla järvisyys on suuri, on tulvaherkkyys pieni. Tämän on myös huomannut Iivari Laaksonen, joka kirjoittaa blogissaan seuraavaa: ”Kartasta näkee, että Suomen suurin tulvariski on Pohjanmaan rannikolla sekä Etelä- ja Lounais-Suomessa. Näyttääkin siltä, että kartassa esitettyjen kahden muuttujan (tulvaindeksi sekä järvisyysprosentti) välillä on selvä korrelaatio. Runsasjärvisissä Suomen osissa on myös pieni tulvariski.” (”3. Kurssikerta”, 2.2.2017). Voimakkaasti tulvia esiintyy siis esimerkiksi Pohjanmaalla, jossa vähäjärvisyyden vuoksi vesi virtaa jokia pitkin kohti merta järviin virtaamisen sijaan, ja näin vesimassat voivat kulkea pitkiäkin matkoja ilman ”varastointia” ja aiheuttaa siten tulvia.
Kurssikerran aineistossa oli jo valmiiksi tehty histogrammi tulvaindeksin frekvenssijakaumasta (Kuva 2.), mikä säästi aikaa saman histogrammin tekemiseltä. Frekvenssijakaumaa tarkastellessa voi nopeasti havaita jakauman olevan vino, eikä siis normaalijakauman mukainen. Sen voisi siis luokitella tasavälisten luokkien mukaisiin kvantiileihin. Valitsin luokittelutavaksi ”equal count”:n ja tein uuden koropleettiteemakartan tulvaindeksistä (Kuva 3.). Huomasin kuitenkin kartan tehtyäni, että jo aiemmin tekemälläni kartalla luokittelutapa oli sama, ”equal count”-luokittelu on ilmeisesti automaattisena valintana MapInfossa. Näin lopputuloksesta tuli kuitenkin samanlainen väritystä lukuunottamatta kuin aiemmastakin tulvaherkkyyskartasta.
Kiitos, näkemiin ja ensi kertaan.
Viittaukset:
Laaksonen Iivari, ”3. Kurssikerta”, Iivarin blogi, 2.2.2017. <https://blogs.helsinki.fi/iilaakso/> Luettu 3.2.2017.