Neljännellä kurssikerralla teimme ruutukarttoja. Käyttämämme YKR:n (Yhteiskunnan Seurantajärjestelmän) tietokanta Helsingin seudulta oli huomattavasti isompi ja kattavampi aiempiin käyttämiimme tietokantoihin verrattuna, tietoa oli tarjolla aivan rakennuskohtaisesti. YKR on Tilastokeskuksen ylläpitämä, ja Jouko Lappalainen (“Osa 4 – ‘You’re never too young to have TAK flachbacks'”, 12.2.2017) tiivistää YKR:n aineistonkeruun seuraavasti: “Tietämättömille tiedoksi, että YKR:ään kerätään rakennuksittain tietoa kyseisen talon asukkaista ja rakennuksesta itsestään. Käyttämässämme aineistossa oli esimerkiksi tiedot pääkaupunkiseutulaisten iästä, kielestä, kansalaisuudesta, sekä rakennuksen iästä ja talotyypistä”. Ruutukartan tekoon oli siis paljon tietoa saatavilla eri aiheista.
Ruutukarttoja tehdessämme kokeilimme eri ruutukokoja selvittääksemme, mikä tarkkuus olisi sopiva, ja missä vaiheessa ruutukoko kasvaa esimerkiksi liian suureksi ja näin kartan ilmiön esitys on liian epätarkka. Kokeilimme tehdä esimerkiksi 500 metrin, 1 kilometrin ja 2 kilometrin kokoisia ruutukarttoja. MapInfossa kannatti myös laittaa ruudukkoa tehdessä projektio kohdalleen, sillä muuten ruutukoko saattoi muuttua joksikin muuksi kuin halutuksi.
Tein ruutukartan 18-25 vuotiaiden määrästä (Kuva 1. ) kokeillen 250 metrin ruudukkoa, mikä osoittautui liian pieneksi, ruutujen pieni koko haittaa jo värien ja alueiden mahdollisesti muodostamien kokonaisuuksien hahmottamista.
Vaikka kartasta (Kuva 1.) tulikin ruudukon koon vuoksi vaikeasti tulkittava, voidaan siltä havaita ainakin, että 18-25 vuotiaiden määrät ovat pääkaupunkiseudulla suurimpia Helsingin kantakaupungissa, ja pienempiä muilla alueilla. Nuorten levittäytymisessä kuitenkin huomaa varsin selkeästi sen, että heitä asuu paljon hyvien liikenneyhteyksien varrella (esimerkiksi juna- ja metroreittien varsilla). Tämän ikäluokan nuoret kun useimmiten ovat opiskelijoita, jotka käyttävät julkista liikennettä liikkumiseen, sillä harvalla on varaa esimerkiksi omaan autoon.
Toisen ruutukartan tein muunkielisten määristä Helsingin pääkaupunkiseudun alueella (Kuva 2.). Tähän karttaan valitsin aiemmasta viisastuneena rutukooksi puoli kilometriä.
Tästä ruutukartasta (Kuva 2..) voidaan havaita, että muunkielisiä on varsin monella alueella eri puolilla pääkauppunkiseutua, mutta keskittymiä on selkeästi erityisesti keskustan alueella sekä Itä-Helsingissä. Itä-Helsingistä onkin tullut tunnetumpi muunkielisten asuinpaikkana, syitä siihen saattaa olla alemmat vuokrat, sekä liikenneyhteydet keskustaan. Muunkielisten päätyminen vain tietyille alueille voi johtaa alueiden eriytymiseen.
Esittämäni molemmat kartat esittävät kuitenkin absoluuttisia arvoja suhteellisten arvojen sijaan, mikä voi johtaa kartantulkinnan virheisiin, kun esimerkiksi ulkomaalaisten määriä ei voida suhteuttaa alueen kokonaisväkimäärään. Absoluuttisten arvojen kannattamattomuuten oli huomannut myös Sari Aroalho (“Ruutuja ja rasterikarttoja, kurssikerta 4”, 13.2.2017) oman pääkaupunkiseudun 18-24 vuotiaat -kartan tehtyään.
Kurssikerran lopuksi aloimme käymään läpi MapInfon piirtotyökalujen käyttöä, ja hommasta tuli kummasti mieleen viime lukukauden TAK-kurssit ja vanha tuttu CorelDraw. Tehtävänä oli sijoittaa Pornaisten kartalle rakennukset ja tärkeimmät tiet, ja tehtävä jäikin kotiläksyksi seuraavaa kurssikertaa varten, jolloin tekemäämme aineistoa hyödynnettäisiin.
Viittaukset:
Aroalho Sari, “Ruutuja ja rasterikarttoja, kurssikerta 4”, Sarin pakkiblogi, 13.2.2017. <https://blogs.helsinki.fi/aroalho/> Luettu 20.2.2017.
Lappalainen Jouko, “Osa 4 – ‘You’re never too young to have TAK flachbacks'”, Vain PAK(ki) puuttuu – Tarinoita paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia -kurssista, 12.2.2017. <https://blogs.helsinki.fi/ladjouko/> Luettu 17.2.2017.