Kurssikerta 5. Uppis uppis uimakouluun!

Viidennellä kurssikerralla pääsimme tekemään bufferointia ja analyysejä. Niin mitä ihmeen bufferointia? Sitä minäkin mietin, kunnes tekemällä selvisi, että bufferoinnin eli puskuroinnin avulla pystyy laskemaan esimerkiksi kuinka monta kohdetta on jonkin kartan objektin säteen sisällä. Esimerkkinä pystyimme laskemaan Pornaisten aineistosta vaikka sen, että kuinka monta taloa on puolen kilometrin säteellä sairaalasta, tai kuinka monta taloa on sadan metrin säteellä pääteistä.

Bufferointiharjoituksissa hyödynsimme kotiläksynä loppuun asti tehtyä aineistoa Pornaisten kartan rakennuksista sekä pääteistä. Häpeäkseni voin tunnustaa, että oma aineistoni jäi kesken (perhevelvoitteet aka kotireissu Kaustiselle vei aikani ja voimani), mutta onnekseni viidennen kurssikerran kansiosta löytyivät valmiit aineistot minun kaltaisilleni laiskureille käytettäväksi.

Pornaisten aineistossa ei kauan nokka tuhissut, ja siirryimmekin tekemään bufferiharjoituksia mainioiden lentokenttien alueelle Helsingin seudulla. Tehtävät sujuivat tarkasti ohjeita seuraamalla, ja apua kysymällä lähes siedettävästi, kunnes tajusin katsoneeni vastauksiksi ylös kirjaamiani lukuja vääristä kohtaa. No, kertaus on opistojen äiti ja sain tehdä useamman tehtävän toiseen otteeseen löytääkseni oikeat vastaukset. Lopulta tuskastuttavat tehtävät oltiin saatu päätökseen, josta seurasikin Exelin yhteistyökyvyttömyys taulukkojen luonnissa, mikä johti lopulta vanhan uskollisen snipping toolin käyttöön. Alla on taulukossa saamani tulokset tunnilla tehdyistä bufferiharjoituksista (Taulukko 1.). Moni kurssilaisista totesi tämän bufferin hyödylliseksi työkaluksi, enkä minäkään käy sitä kieltämään. Muun muassa Sonja Koivisto totesi bufferityökalusta blogissaan seuraavaa: ”Kaiken kaikkiaan työkalu on hyödyllinen ja monipuolinen, sekä melko yksinkertainen käyttää.” (”Bufferoinnin alkeet ja itsenäistä analyysiä”, 20.2.2017).

Taulukko 1. Kurssikerran bufferiharjoitusten lentokentistä ja juna-asemista vastaukset taulukoituna (24.2.2017).

Bufferoinnin käytön opin ihan hyvin, mutta näin jälkeenpäin tuntuu, että kyllä muisti tekee temppunsa ja unohdus korjaa satoaan. Muutenkin kurssin aikana monet asiat, joita on tunnin aikana oppinut kyllä jäävät mieleen, mutta käytännössä niitä ei välttämättä heti osaisi käyttää, tai oikeammin muistaisi mitä kautta minkäkin halutun toiminnan saa käyttöönsä. Parhaiten mieleen muistuvat varmaankin kurssin alkupuolella tehdyt teemakartat, niitä kun tehtiin niin tuhottoman monta, ja värejä ja kuvioita oli vaikka päiväkerhoon jakaa.

Nyt kun oikeen miettii, niin kauhulla tajuaa, että MapInfossa käytetyt tekniikat ja niiden kautta saadut tulokset ovat käytännössä lähes puhtaasti hyvien työohjeiden ansiota, itsenäisesti en osaisi näitä toimintoja käyttää, tai edes tietäisi mitä pitäisi käyttää ja milloin. Luoja auta, kun joskus pitää itsenäisesti osata tämänkin ohjelman salat.

Ei Pakki nyt pelkkää tuskaa ole kuitenkaan ollut, mukaan on mahtunut muutamia vapauttavia oivaltamisen hetkiä, ja hetkiä, jolloin on tajunnut miten lähes rajattomat mahdollisuuden minulla on MapInfon kanssa karttoja työstäessäni. Samoissa tunnelmissa oivaltamisineen on ollut Meeri Näppilä, joka kertoo blogissaan, miten vastoinkäymisistäkin huolimatta onnistumisen hetket ovat olleet parhaita: ”Joka tapauksessa minua viehättää se, miten oman kädenjälkensä näkee ruudulla ja voi osoittaa kaverille että ’mä tein tän’. Vääntäminen, kääntäminen ja lopulta onnistuminen on ihanaa!” (”Ajatuksia Mapinfosta (KK5)”, 19.2.2017).

Näiden turhien pohdintojen kautta on hyvä siirtyä viidennen kurssikerran loppupuolella aloitettuun, ja kotiläksyksi jääneeseen itsenäistehtävään, jonka sai valita vapaasti eri teemoista. Itse valitsin tehtäväksi (ah, aina niin ihanan) uima-altaat ja saunat. Voi riemun päivää. Hyvien ohjeiden avulla tarvittavat tiedot taulukkoa (Taulukko 2.) varten löytyivät varsin hyvin, mutta uima-allaskartasta (Kartta 1.) tuli varsin kaamea, osittain ehkä siksi etten kuollaksenikaan keksinyt, mistä olisin saanut pylväisiin lisättyä numeroarvot kuvaamaan altaiden määrää. Samassa jamassa olivat muutama muukin samaa tehtävää tekevät samassa luokassa uurastaneet myötäeläjäni. Kartan ollessa pylväsdiagrammikartta sen teko helppotulkinnaiseksi on varsin vaikeaa, sillä jotta alueiden erot saataisiin esille, pitää pylväskoon olla varsin korkea, mutta se johtaa samalla siihen, että pylväät sekoittuvat helposti toisiinsa ja tekevät kartasta ”sekasotkun”. Koska kartasta tuli siis huono ja lähes mahdoton tulkittava, kerron jo tässä että uima-allarikkain alue oli Lauttasaari 53:lla uima-altaallaan.

Taulukko 2. Helsingin saunat ja uima-altaat -itsenäisharjoituksen vastaukset taulukoituna (24.2.2017).
Kartta 1. Helsingin uima altaat pylväsdiagrammein esitettynä (24.2.2017).

Kurssikerta oli tähänastisista kenties puuduttavin, tiedä häntä johtuiko se yksipuolisesta numeroiden naputtelusta, omasta hitaudestani vai siitä, että lentokentät ja juna-asemat olivat aiheena vain kertakaikkisen tympäännyttäviä. Toki suurimpana taustalla olevista tekijöistä lienee oma henkilökohtainen asennevammani, sekä allergiani kaikenlaisia ahkeruutta ja reippautta vaativia toimia kohtaan.

Viittaukset:

Näppilä Meeri, ”Ajatuksia Mapinfosta (KK5)”, AkvaPakki, 19.2.2017. <https://blogs.helsinki.fi/nappila/blogitekstit/page/2/> Luettu 24.2.2017.

Koivisto Sonja, ”Bufferoinnin alkeet ja itsenäistä analyysiä”, Sonjan blogi, 20.2.2017. <https://blogs.helsinki.fi/kosokoso/> Luettu 24.2.2017.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *