Viihdytkö siellä missä asut?

lahden tutkimus etlarissaAsumiseen liittyvä hyvinvointi puhututtaa Lahdessa ja tutkimus on päässyt areenalle. Kiinnostus kertoo, että asuinaluekysymysten ruohonjuuritasolla oleva tutkimusaihe on osunut naulan kantaan. Lahdessa käynnissä oleva ASLAKO -tutkimushanke tutkii tärkeää ja kansaa kiinnostavaa asumisasiaa lapsiperheiden vinkkelistä ja tuo tutkimustietoa niin päättäjäpöytiin kuin kadunmiesten kahvikeskusteluihinkin. Samalla kun tutkimus antaa pontta kaupungin kehittymiseen liittyvään rakennekeskusteluun, se yhdistää oikealla tavalla erilaiset keskustelutahot.

Lahdessa on käynnissä Asuinalue lapsiperheiden kokemana – hyvinvointi haasteellisessa ympäristössä (ASLAKO 1.8.2013–31.12.2015) -tutkimushanke, jonka tavoitteena on tuottaa tietoa lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnista sekä asuinaluekokemuksista. Hankkeessa tuotetun tiedon perusteella lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia ja osallisuutta asuinalueellaan voidaan tukea, ja asuinympäristöjä kehittää lapsiperheille sopiviksi. Lisäksi tavoitteena on työstää lapsiperheiden syrjäytymisen ehkäisyyn soveltuvaa toimintamallia, jota voidaan käyttää moniammatillisessa yhteistyössä poikkihallinnollisesti Lahden kaupungissa.

Tutkimusaineistoja kerätään kahdella sosiaalisesti ja fyysisesti erityyppisellä asuinalueella Lahdessa: Liipolan lähiössä ja kaupungin keskustassa. Tietoa on hankittu useilla eri menetelmillä esimerkiksi haastattelemalla, valokuvaamalla ja kyselyillä.
Lapset kertovat, että onnelliseksi heidät tekevät perhe, kaverit, koti, isovanhemmat ja muut sukulaiset. Myös lemmikkieläimet, ruoka ja koulu ovat tärkeitä lapsen elämässä. Mielekäs tekeminen, erilaiset harrastukset ja leikkiminen tukevat lapsen toimijuutta ja osallisuutta heidän kasvuympäristöissään.

tarkeat_asiat_Minttu_10jalkapallo_ilo

Liipolan lähiössä asuvat lapset piirsivät ja valokuvaisivat itselleen tärkeitä ja kivoja paikkoja asuinalueellaan. Yleisimmin piirretyt paikat olivat oma koti, koulu ja lähiön asukastila. Myös rakennetut leikkikentät ovat lapsille tärkeitä kohtaamispaikkoja.

Koulu, koti ja leikkikentätLiipola_Liana_8

Odotusten mukaisesti lapset eivät arvosta rivissä olevia kukkaistutuksia tai sileäksi ajettua nurmikkoa pihamaalla, sen sijaan luonnonelementit asuinympäristössä ovat lapsille tärkeitä. Kerrostalojen väleistä löytyvät kivet, puut ja sammaleet tarjoavat lapselle mielenkiintoisen leikkiympäristön. Kuvassa on 4- ja 6-vuotiaiden sisarusten valokuvaama lempipaikka, jota he kutsuvat mörkökiveksi. ”Se on meidän takapihalla. Me yleensä leikitään Viivin kans mörkökiven tykönä.”

morkokivi muokattuKirjoittaja Kati Honkanen työskentelee suunnittelijana ja tutkijana ASLAKO hankkeessa

Koulutusvienti on muutakin kuin Pisaa

http://pyramidi.it.helsinki.fi:8080/Cumulus/Standard/AssetServlet/12479303_print.jpg?recordView=SearchResult_ThumbnailView&catalogID=23&recordID=2917&errorURL=../Error.jsp

Professori Pasi Sahlberg ruotii suomalaisen koulun kehittämisen nykytilaa ja varoittelee koulutusviennille ”käyvän kuin Nokialle”, jos nyt ei tehdä oikeita poliittisia päätöksiä. (HS 12.10.2014, http://www.hs.fi/kulttuuri/a1412993780657)

Kieltämättä Pisa-tulosten jatkuva heikentyminen heikentäisi ajan mittaan kiinnostusta suomalaista koulutusta ja koulutusvientiä kohtaan. Toisaalta, koulutusviennissä suomalainen peruskoulu on harvoin varsinaisena vientiartikkelina. Pääosin koulutusvientimme perustuu suomalaisten yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten korkeaan koulutus- ja sisältöosaamiseen. Opetusalallakin Suomen varsinainen hittiartikkeli on suomalaisten opettajankouluttajien osaaminen – ei niinkään peruskoulu sinänsä.

En siis olisi heittämässä koulutusvientiä ja peruskoulun kehittämistä samojen pesuvesien mukana. Olen kuitenkin Sahlbergin kanssa samaa mieltä siitä, että suomalaisen peruskoulun menestys edesauttaa myös suomalaista koulutusvientiä.

Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia vastaa Helsingin yliopiston koulutusviennin koordinoinnista ja tukipalveluista. Kirsi Kettula toimii Palmeniassa koulutusviennin kehittämispäällikkönä.

 

Luonnosta nuorille potkua elämään

Polku-hanke Kuva: Riikka Puhakka

”Luonnossa mieltä tasapainottava voima.”

”Muistaa itsensä uudestaan.”

”Sain energiaa.”

”Tuli parempi olo ja jaksoi enemmän seuraavana päivänä.”

Näin kuvailivat parikymppiset Polku-hankkeeseen osallistuneet nuoret miehet luonnossa liikkumisen vaikutuksia hyvinvointiinsa. Juuri nuorten miesten luonnossa vieraantumisesta ollaan eniten huolissaan, mutta Lahdessa käynnissä olevan Polku – Luonnosta potkua työelämään ja hyvinvointia nuorille -hankkeen perusteella nuorten luontosuhdetta voidaan vahvistaa tarjoamalla heille luontokokemuksia.

Työttömille nuorille järjestettiin kuukauden pituisia luonto- ja ympäristöpainotteisia työpajoja Palmenian, Lahden seudun ympäristöpalvelujen ja Avoin mieli – Open Mind ry:n/Inspiksen toteuttamassa ESR-rahoitteisessa hankkeessa. Nuoret aikuiset osallistuivat myös arjen ympäristövastuullisuutta edistävään ekotiimiin ja luontoyhteyttä vahvistaville retkille.

Esimerkiksi helteisenä toukokuun päivänä pyöräilimme viiden nuoren miehen kanssa Renkomäen laavulle kaupungin laitamille. Nuorten aloitteesta emme kaivaneet repuista esille makkarapaketteja vaan tutustuimme hortoilun ihmeelliseen maailmaan. Ekotiimin vetäjän asiantuntevalla opastuksella keitimme sopan voikukan- ja pihlajanlehdistä, vuohenputkesta, horsmasta ja muista villivihanneksista. Makoisat letut maustoimme ketunleivillä ja mustikanlehdillä. Ruokalevolle jokainen rauhoittui mieluisaan paikkaan luonnossa. Selviytymishenkinen laavuretki oli monelle nuorelle koko kuukauden kohokohta.

Hankkeen tutkimuksen perusteella luonto tekee hyvää: retket lisäsivät nuorten sosiaalista, psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia. Suurin osa nuorista aikoo jatkossa viettää nykyistä enemmän aikaa luonnossa. Lyhyellä pilottihankkeella on pitkäkestoisia vaikutuksia nuorten hyvinvointiin, jos nuoret innostuvat lähtemään luontoon – kuten olemme jo kuulleet. Luontoa voidaan käyttää välineenä nuorten osallisuuden lisäämisen ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Tämänkaltaisten kehittämis- ja tutkimushankkeiden avulla annetaan eväitä nuorten elämänhallintaan ja luodaan uskoa tulevaisuuteen.

Riikka Puhakka työskentelee tutkijatohtorina Polku-hankkeessa Palmeniassa

 

Var hittar vi motivation till skolutveckling?

Var hittar vi motivation till skolutveckling?Skolnätsutredningar, skolindragningar och ett allmänt försämrat ekonomiskt läge präglar många kommuners utbildningsdiskussioner idag. Samtidigt ska utvecklingsprojekt genomföras, av vilka den nya läroplanen är ett av de mest aktuella. Hur är det möjligt att upprätthålla motivationen och fortsätta utveckla arbetsplatsen även då förändringens vindar blåser snålt kring öronen?

Motivation är någonting väldigt individuellt. Flera personer kan ha samma mål men det som föder motivationen att nå målet baserar sig antagligen på helt olika saker. I en utvecklingsprocess är det därför av stor vikt att sätta tid på den initierande fasen av processen då alla får komma till tals och då kollegiet tillsammans kan se hur vars och ens styrkor kan komplettera varandra så bra som möjligt. Om en kollega får göra någonting som känns angeläget blir motivationen oftast också en annan. Detta kanske glöms bort ibland då det upplevs att utvecklingskraven kommer utifrån och blir tvång snarare än möjligheter till utveckling.

Ovanstående påstående ställer också krav på rektorns ledarskap. Det gäller så klart att reservera tid och möjlighet för att utveckling ska kunna äga rum men det handlar också om att både inspirera hela kollegiet och att lyssna på den enskilda läraren. För att kunna inspirera kollegiet krävs att rektorn själv hittar sin inre motivation till utvecklingsarbetet för att genom den glöden kunna inspirera kollegorna. För att kollegorna i sin tur ska gå från att vara inspirerade till att vara motiverade behöver de hitta denna drivkraft inom sig själva. Detta kan rektorn hjälpa till med genom att vara lyhörd och genom att t.ex. i samband med utvecklingssamtal utforska vad kollegorna brinner för och tillsammans fundera på hur denna glöd kunde överföras till jobbet.

I ett kollegium finns givetvis många olika personligheter. Det finns personer som alltid vill vara med och utveckla nya saker medan det likaväl finns de som är nöjda med läget som det är. Oavsett i vilken grad en kollega vill vara med och utveckla arbetsplatsen finns det ändå någonting inom var och en som motiverar och driver en framåt i livet. Om alla kollegor hittar denna inre drivkraft och kan koppla den till sitt jobb kommer utvecklingsarbetet att ske mycket smidigare och med ett bättre resultat än om motivationen saknas. Detta gäller så klart genomgående alla arbetsplatser, inte bara skolan.

Visst kan vi vara motiverade i våra arbeten även då omständigheterna inte är de allra bästa – det handlar i slutändan om att känna sig hörd, accepterad och värdefull. Det handlar om att stöda varandra och att få ge utlopp för sina egna individuella styrkor och kompetenser. Det handlar om att hitta sin egen plats i sammanhanget och att med hjälp av den egna motivationen jobba utgående från den platsen. Och vi kan alla hitta denna individuella motivation inom oss själva, även då förändringens vindar blåser snålt kring öronen.

Jutta Angus jobbar som specialplanerare på Palmenia

Onnistumista ja ponnistusta biisipajoissa

ryhmakuvaEu-hankkeella on tehty hyvää. Hyviä tuloksia tuoneet pajat saivat aikaan kouriintuntuvaa kekseliäisyyttä, yritteliäisyyttä ja rohkeutta. Listaa voisi jatkaa myös toteen käyneillä toteamuksilla: voimaantuminen ja vastuunotto. Nyt puhutaan juuri sellaisista teeseistä, joita tukea tarvitsevat nykynuoret kaipaavat.

Lahdessa elokuun puolivälissä toteutetut musiikkipajat olivat Taideyliopiston Sibelius-Akatemian ja Palmenian yhteistyön tuotosta ja sitä yhteiskunnallista vuorovaikutusta konkreettisimmillaan. Sävellystyöpajat tukemaan nuorten työllistymistä ja yhteistyötaitojen kehittymistä -hankkeen musiikkikasvatukselliset tavoitteet lähtivät tutkimuksellisista lähtökohdista, joita myös noudatettiin hankkeen arviointia tehtäessä. Hanke kokosi Tiirismaan yläkoululle nuorisoryhmän kaksipäiväiselle sävellysleirille, jonka tuloksista puhuvat mielellään sekä suunnittelijat, toteuttajat että osallistujat.

Työpajoissa luotiin musiikkia pienryhmissä kansainvälislaajuisesti arvostettua ja tutkittua co-writing -menetelmää käyttäen. Yhdessä tekeminen sai uudet ulottuvuudet ja musiikin luomiselle annettiin luovat puitteet. Pajoissa jokaisen nuoren omia vahvuuksia nostatetaan ja omien onnistumisten kautta saadaan ihmeitä aikaan.

Yhdessä ideoimalla opitaan ongelmanratkaisukykyä, neuvottelutaitoa, aikataulutusta, erilaisuuden hyväksymistä ja keskittymistä. Siinäpä liuta asioita, joita hyvältä työntekijältäkin odotetaan. Omakohtaisten onnistumisten lisäksi musiikkipajojen syvempi merkitys ulottuikin yhteistyötaitojen ja itseensä uskomistarmon ammentamiseen. Nuoria haluttiin tukea elämänpoluilla askeltamisessa sekä työelämään pyrkimisessä ja siellä pysymisessä – ja tämän lisäksi yhdessä sävelletyt kappaleet olivat erinomaisia, hittikamaa!

Co-writingia ohjasivat alansa todelliset osaajat: musiikintekijä, tuottaja Jukka Immonen ja musiikkipedagogi Aleksi Ojala. Lisäponnistusta saatiin tähtivieras Mariskalta sekä työelämävalmentaja Virpi Mandelinilta. Lisäksi pienryhmävedoissa oli mukana keväällä hankkeen puitteissa koulutettuja co-writereitä.

Hankkeen järjestämässä, toukokuisessa workshopissa sävellysmenetelmää harjoitteli joukko opettajia, musiikkimaakareita ja nuorisotyöntekijöitä tarkoituksenaan jalkauttaa menetelmä työarkeensa. Sävellyspajan antia pistetäänkin jakoon jatkossa koulukiusaamista kokeneiden vertaistuen piirissä, nuorisotyön bändipajoissa, osana koulujen ja musiikkiopiston perusopetusta sekä iltapäiväkerho- ja erityisryhmien toimintaa.

Hyvä lähtee leviämään ja konsepti on kohdillaan!

 

Kirjoittaja, hankehanslankari Anne Laakso työskentelee suunnittelijana Palmeniassa