Viikko 4. Ruutukartan laadintaa ja rasteriaineiston kanssa työskentelyä

Ensimmäisten ruutukarttojen laadintaa

Kurssin neljännen viikon ensimmäisenä aiheena oli ruutukartan laatiminen, ja sen mahdollistavien QGIS-työkalujen opettelu. Harjoituksessa pohjakarttanamme oli pääkaupunkiseudun alue, ja käytössämme oli lisäksi kattava sijaintitiedot sisältävä väestötietokanta. Harjoitustunnilla laadimme ensin kartalle neliökilometrin tarkkuuden omaavan ruudukon, jonka jälkeen käytimme edellisillä harjoitustunneilla tutuiksi tulleita analysointityökaluja yhdistääksemme väestötietokannan tiedot sijainnin perusteella ruudukolle.

Tehtävän toisessa osassa saimme tehtäväksemme laatia oman vastaavanlaisen ruututeemakartan halutulla tarkkuudella ja tilastotiedolla. Lähdin aluksi tekemään ruudukkoa yli 65-vuotiaiden määrästä suhteessa alueen muuhun väestöön, mutta en havainnut huomattavia alueellisia eroja erilaisilla tarkkuuksilla tai luokituksilla, joten päätin tehdä jonkin mielenkiintoisemman karttaesityksen. Päädyin tekemään kartan omakotitaloasukkaiden suhteellisesta osuudesta ruudun muuhun väestöön verrattuna, sillä osasin arvata tässä olevan huomattavia alueellisia eroja. Ei niin selkeästi pääteltäviä alueellisia eroja huomasi Juho Kauppi blogikirjoituksessaan “Neljättä viikkoa viedään“, missä hän huomasi ettei pääkaupunkiseudun sukupuolijakauma ole niin tasaisesti jakautunut kuin voisi olettaa.

Tehtävä vaati jonkin verran tietokantojen muokkausta ja prosenttilaskujen tekemistä, mutta ei kuitenkaan vaatinut loppupeleissä suurempia ponnisteluja. QGIS:in outo kaatuilu laskuja ja visualisointia tehdessä kuitenkin hidasti työntekoa jonkin verran. Visuaaliselta ilmeeltään kartta on mielestäni toimiva, joskaan ei kovin erikoinen tai näyttävä. Valitsin ruutukooksi kartalle 500x500m tarkkuuden, mutta näin jälkikäteen tarkasteltuna suurempi ruutukoko olisi voinut tehdä kartasta hieman luettavamman, mutta silti informatiivisen. Lisäksi nätimmän kartasta olisi voinut tehdä ruutujen mustien reunojen poistaminen, minkä Vilma Pylkkö on tehnyt omassa karttaesityksessään blogikirjoituksessa “Rasterikarttoja ja ruudukoita“.

Omakotitaloasukkaiden määrä alueittain suhteessa muuhun väestöön.

Kartalta voi huomata kaupunkien reuna-alueiden olevan selvästi yliedustettuina omakotitaloasukkaiden osalta, mikä oli toisaalta odotettavissakin rakennuskannan ollessa suurilta osin kerrostalovaltaista lähempänä kaupunkien keskustoja. Lisäksi omakotitalovaltaisten alueiden lähistöllä on runsaasti myös asumattomia ruutuja, mikä kertoo alueiden yleisesti vaatimattomasta asuinrakennuskannasta. Kartan informatiivisuuden lisäämiseksi kartalle voisi lisätä tiedot ruudun asuintiheydestä, sillä omakotitaloja esiintyy yleensä vähäisen asumistiheyden omaavilla alueilla. Nyt kartasta voi saada mielikuvan suuresta määrästä omakotitaloasukkaita pääkaupunkiseudun reuna-alueilla, mikä ei välttämättä vastaa totuutta kaikilla ruuduilla. Omakotitaloissa asuu kuitenkin vain 142 tuhatta asukasta pääkaupunkiseudulla koko asukasluvun yltäessä 1,1 miljoonaan aineiston perusteella.

Ruutukartan vahvuudet ja heikkoudet. Minkälaista tietoa sillä kannattaa ylipäätänsä esittää?

Ruutukartalla on nähdäkseni joissakin tapauksissa suotavaa esittää aineistoa absoluuttisilla arvoilla, riippuen minkälaista tietoa halutaan esittää. Pitää kuitenkin muistaa, että vaikka pinta-ala on ruutukartalla kaikissa ruuduissa sama, voi aineiston tiheys ruutujen välillä vaihdella paljonkin. Esimerkiksi jos halutaan tutkia vaikkapa eläkeläisten sijoittumista kaupungin eri osiin, täytyy miettiä onko olennaista esittää eläkeläisten absoluuttista määrää ruuduilla, jolloin yliedustettuina ovat alueet, missä asukastiheys on muutenkin suuri. Toinen vaihtoehto on esittää eläkeläisten määrä suhteessa ruudun muuhun väestöön, jolloin saadaan paremmin esille heidän yleisyytensä ruudun sisällä. Esimerkiksi tutkittaessa mihin kannattaa perustaa lisää vanhustenhoitopalveluita, on olennaisempaa tietää eläkeläisten ja jo saatavilla olevien hoivapalveluiden absoluuttinen määrä, kun taas tutkittaessa alueiden väestörakennetta, on suhteellisia lukuja esittävä ruutukartta tarkoituksenmukaisempi.

Ruutukartan etu verrattuna koropleetti-, tai pisteteemakarttaan on sen  jakautuminen pinta-alaltaan samankokoisiin alueisiin. Näin on helppoa esittää tutkittavan aineiston alueellista jakautumista halutulla tarkkuudella huolehtimatta minkä kokoista aluetta ollaan tarkastelemassa. Tällöin aineiston erilaiseen jakautumiseen ruutukartalla vaikuttaa ainoastaan sen esiintymistiheys. Ruutukartan laatiminen on myöskin yksinkertaisempaa kuin esimerkiksi koropleettikartan, ja siitä on yleensä helpompi tulkita ilmiön esiintyvyyttä kuin esimerkiksi pistekartalta. Samalla kuitenkin ruutukartalla on myös heikkoutensa. Tutkittaessa jonkin ilmiön alueellista esiintyvyyttä olemme usein kiinnostuneita ilmiön esiintyvyydestä jollakin muunlaisella alueella kuin tietyn neliöalan omaavalla ruudulla. Esimerkiksi kaupunkia tutkittaessa jonkin ilmiön esiintyminen kaupunginosittain tai postinumeroittain voi olla paljon informatiivisempaa, kuin miten se esiintyy vakiokokoisilla ruuduilla.

Kirjallisuus

Neljättä viikkoa viedään

Rasterikarttoja ja ruudukoita

2 thoughts on “Viikko 4. Ruutukartan laadintaa ja rasteriaineiston kanssa työskentelyä”

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *