Profilointia ja kaupallistamista: mikä katastrofi!

Uusliberalistien märkä uni on toteutumassa monessa: esimerkiksi Jyväskylässä aiotaan lakkauttaa yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Tällaisesta Margaret Thatcher aikoinaan uneksi, muttei pystynyt toteuttamaan sitä laajan vastarinnan vuoksi.

Helsingissä yhteiskuntatieteet ja oikeustieteet saavat jo tätä nykyä vain reilut 60% siitä rahamäärästä, minkä he OKM:n laskentaperusteiden mukaan ansaitsisivat. Leikkauslistalla on kymmenen prosenttia henkilökunnasta. Samalla kun vähennetään tutkija-opettajia, palkataan lisää ihmisiä tekemään rahahakemuksia ja koordinoimaan.

VATT:in ylijohtaja Juhana Vartiaisen – kenenkäs muun? – johtaman profilointihankkeen mukaan valtiotieteellisestä tiedekunnasta tullaan ”poisvalitsemaan” monia osia. Oman oppialani maailmanpolitiikka yhteyteen ollaan rakentamassa ”global studies” kokonaisuutta ja olen siis kai voittajien joukossa. Montaa muuta oppiainetta ja suuntautumisvaihtoehtoa ollaan ajamassa alas.

Kukaan ei kuitenkaan ole kysynyt esimerkiksi minulta onko tuo ”global studies” hyvä idea, vaikka hankkeen luulisi kuuluvan asiantuntemukseni alaan. Tuonkaltaisia sekalaisia ryhmitelmiä, joissa kootaan yhteen kansainväliseen tai globaaliin jotenkin liittyviä oppiaineita, on nähty muun muassa Venäjällä ja Japanissa, jotka nyt sitten ilmeisesti toimivat huipputieteen mallimaina. Intellektuaalisesti hanke on jokseenkin järjetön.

Samaan aikaan kun odotellaan viimeisiä versioita ministeriön säästö- ja leikkauslistoista ja profilointikomiteoiden maalailuista, myös Helsingin yliopiston johto osallistuu yliopistopolitikointiin julistamalla oman vaaliohjelmansa. Sen sanoma on yksinkertainen: ”haluamme lisää rahaa, myös myymällä itsemme”.

Yhtäältä vaaditaan valtiolta lisää rahaa ja toisaalta halutaan edistää tutkimuksen ja koulutuksen kaupallistamista. Ohjelmaa markkinoidaan ”kansainvälistymisenä”, johon kuuluu lisäksi tutkijavaihdon helpottaminen.

Tätä siis esitetään Helsingin yliopiston nimissä, mutta kuinka moni yliopistolainen oikeasti jakaa vision yliopiston kaupallistamisesta? Varmasti sellaisikin löytyy, varsinkin keskustakampuksen ulkopuolelta, kauppahenkisten lääketieteilijöiden ja muiden vastaavien joukosta, mutta useimmat yliopistolaiset lienevät vain kauhusta jäykkänä. Keltään meistä ei taatusti ole kysytty mitään, vaan johto toimii tässäkin asiassa yksinvaltaisesti.

Keneltä yliopiston johto sitten kysyy miten yliopistoa pitäisi kehittää? Vallitseva kaava menee näin: palkataan konsulttifirma tekemään kysely ja selvitys. Firman pitää olla kansainvälinen, mieluiten amerikkalainen ja suuryrityksiä lähellä. Tuo firma sitten kyselee asiaa Helsingin yliopiston rehtorilta, OKM:n Anita Lehikoiselta (jonka yliopistolaiset tuntevat hyvin ja erilaisilla lempinimillä), Helsingin kaupungin kokoomushenkisiltä virkamiehiltä ja SITRA:n edustajalta jne. Tämän kyselyn perusteella kirjoitetaan ”visio” tulevaisuuden yliopistosta.

Kaava on resepti suurkatastrofiin. Se, mitä tämä porukka tekee, ei ole enempää tai vähempää kuin yliopiston tuhoaminen. Keskusjohdon ja heidän ”sidosryhmiensä” ydinjoukoissa ei ole juuri ketään opetukselle ja tutkimukselle omistautunutta ihmistä, sellaista, joka oikeasti ymmärtäisi yliopistoa ja tutkimusta.

Tämä joukko toimii sellaisen tiedon varassa, joka lähinnä perustuu konsulttien ja muiden business-henkisten ihmisten mutuun (”musta tuntuu”) ja erilaisista kansainvälisten järjestöjen ohjelmista kopioituun liturgiaan. Lähtökohtana on säännönmukaisesti, että jos yliopistossa tuotettu tieto käy tätä aikamme vallitsevaa liturgiaa vastaan, sen pahempi yliopistolliselle tiedolle. Kyllä maisterin tutkinnon omaavat hallinto- ja kansliapäälliköt ja Nokian entiset johtajat ja konsultit tietävät paremmin. Niin ja tietenkin Juhana Vartiainen.

Toki dekaanit ja rehtori ovat professoreita. Esimerkiksi suuren konsistorin syksyisessä kokouksessa dekaanit olivatkin tasan ainoita professoreita, joilta herui ymmärrystä uusimmille huononnusesityksille. Kaikki muut professorit olivat huononnuksia vastaan; samalla kannalla olivat myös yliopiston omat näitä asioita hyvin tuntevat tutkijat. Johtajien valintamekanismit ovat mielenkiintoisia.

Surullisinta tässä on se, että ne yliopistolaiset, jotka ovat omistaneet koko elämänsä tutkimukselle ja opetukselle ja oikeasti nousseet omien alojensa johtaviksi tutkijoiksi, ovat yleensä joko luovuttaneet tai muuten päättäneet keskittää kaiken aikansa ja tarmonsa omiin hankkeisiinsa. He tietäisivät paremmin, mutta heiltä ei kysytä, ja monet heistä ovat uppoutuneet – tai paenneet – omaan työhönsä.

Kaikki tämä on tietenkin johdonmukaista jatkoa kehitykselle, joka alkoi jo 1990-luvun puolivälissä ja on kiihtynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Osa kollegoistani puhuu jo yliopiston jälleenrakentamisesta tai tarpeesta perustaa yliopisto uudelleen.

Toiset ovat vajonneet täydelliseen toivottomuuteen ja uskovat, että tämä on yliopiston totaalinen loppu. Tilalle tulee kaupallisten tieto- ja koulutuspalveluiden megakorporaatio, joka palvelee ensisijaisesti muita suuryrityksiä, ja jossa me ex-yliopistolaiset olemme pelkkiä suorittavia työntekijöitä, jotka nöyrästi paitsi tekevät niin myös ajattelevat mitä käsketään.

Itse uskon kuitenkin, että tämä on vain yksi välivaihe yliopiston pitkässä historiassa. Ennenkin on tapahtunut, että yliopistoista tulee pelkkiä eliittien koulutuspaikkoja tai alisteisia vallitseville ideologioille tai ulkoisille pyrkimyksille. Tällä kertaa vallitseva ideologia on uusliberalismi ja vallitseva ulkoinen pyrkimys on edesauttaa yksityisten voittojen tekemistä ja varallisuuden ja vallan kasaamista harvojen käsiin.

Aiemminkin yliopisto on noussut taantuman suosta ja niin se tulee tekemään myös tällä kertaa. Maailmanhistorian seuraavat käänteet ovat pian edessä. Nykyisillä opiskelijoilla on luvassa parempi tulevaisuuden yliopisto.

Toivon lisäksi tarvitaan kuitenkin myös kansalaisrohkeutta. Yliopiston autonomian arvo on nimenomaan siinä, että yliopistolaisilla on aikaa paneutua asioihin ja muodostaa rationaalisia mielipiteitä, jotka he voivat vapaasti lausua julkisuudessa.

Heikki Patomäki

PS. Kevään yliopistoaktivismi on käynnistymässä. Valmisteleva kokous pidetään torstaina 19.2. klo 16. Jos haluat mukaan, ota yhteyttä.

1 thought on “Profilointia ja kaupallistamista: mikä katastrofi!

  1. Päivitysilmoitus: Taas mennään | Aktivistiyliopisto

Kommentointi on suljettu.