Viidettä kurssikertaa varten teimme alkuvalmisteluja jo edellisellä kurssikerralla. Silloin rekisteröimme rasterikartan MapInfoon karttalehden nurkkakoordinaattien avulla sekä saimme tuntumaa ohjelman piirtotyökaluihin piirtämällä Pornaisten keskustan alueelle tiet ja merkitsemällä asuinrakennukset. Karttojen tuottamisen sijaan keskityimme viidennellä kurssikerralla bufferointiin eli puskurointiin, jonka aloitimme hyödyntämällä Pornaisten karttaa ja sille luomiamme elementtejä. Puskurointi on kätevä ja työvaiheiltaankin melko yksinkertainen (kun aineistot ovat valmiina) tapa laskea esimerkiksi muuttujien lukumäärä tai suhteellista osuutta tietyllä säteellä jostakin kohteesta. Ensimmäisessä harjoituksessa esimerkiksi laskimme päätiestä tietyllä etäisyydellä olevat talot.

Kurssikerran varsinaisista tehtävistä ensimmäisenä tarkastelimme bufferoinnin avulla Malmin ja Helsinki-Vantaan lentokenttien meluhaitta-alueilla asuvien ihmisten lukumääriä eri säteillä ja desibelirajoilla. Kaikkien tehtävien tulokset on kerätty oheiseen taulukkoon (taulukko 1.). Lentokenttien jälkeen loimme puskurivyöhykkeitä juna-asemille tutkiaksemme, kuinka paljon tai mihin ikäryhmään kuuluvia ihmisiä asuu tietyllä etäisyydellä juna-asemasta.

Taulukko 1. Tehtävien vastaukset.

Taajama-aineiston tarkastelussa jo aikaisemmilla kerroilla opitut taidot olivat avainasemassa. Saadakseen vastaukset taajamassa ja sen ulkopuolella asuvia ihmisiä koskeviin kysymyksiin, oli tietokantoja päivitettävä. Uutta tietoa tuotettiin mm. eri tietokantoja koskevien laskutoimitusten avulla.

Kurssikerran työskentely tapahtui pitkälti itsenäisesti, mutta ei onneksi yksin. Kurssikaverit olivat apuna ja saamiensa vastausten vertailu muiden kanssa oli lohduttavaa kun huomasi, että vastaukset ovat suunnilleen samat. Eli siis oikein. Tai sitten kaikilla pahasti väärin, mutta oltaisiinpahan ainakin kaikki sitten samassa suossa, heh. Vielä näin jälkeenpäinkin muiden vastauksia tarkasteltuani näyttäisi kuitenkin siltä, että muut ovat olleet kanssani suunnilleen samoilla linjoilla, jei! Osa vastausten välisistä pienehköistä eroista johtuu mitä luultavimmin erilaisista alueiden piirtotavoista.

Kurssikerran viimeisen tehtävän sai valita kolmesta vaihtoehdosta. Luottamukseni kurssikerran taitojen itsenäisen soveltamisen hallintaan ei ollut kovin korkealla, joten päätin tehdä tehtävän Helsingin yhtenäiskoulun koulupiiriin liittyvistä kysymyksistä. Se oli tehtävistä ainoa, johon löytyi tarkemmat kirjalliset ohjeet. Viimeinen tehtävä osoittautui myös omasta mielestäni kurssikerran kiinnostavimmaksi.

Mielestäni juuri viidennen kurssikerran tehtävät ovat hyvä osoitus siitä, kuinka konkreettista tietoa MapInfon avulla voidaan tuottaa, kunhan tietokannat ovat kattavia. MapInfon avulla on mahdollisuus tuottaa hyödyllistä tietoa useille eri toimijoille. Esimerkiksi lentokenttätehtävien kaltaiset tulokset voisivat olla tärkeitä eri tason toimijoille alueen kehittämisessä ja suunnittelussa. Myös koulut, yritykset tai muut organisaatiot voisivat saada, ei ehkä täysin virheetöntä, mutta enemmän kuin suuntaa antavaa tietoa alueesta jolla toimivat ja sitä kautta kehittää toimintaansa, varautua mahdollisiin riskeihin jne. Myös tulosten esittäminen teemakartalla on MapInfon avulla melko vaivatonta ja erilaisten teemakarttatyyppien vaihtoehtojenkin määrä halutun ilmiön esittämiseen on kattava.

Tietokantojen muokkaamiseen liittyvät yleisimmin kurssin aikana käytössä olleet toiminnot alkavat olla jotenkin mielessä ja myös teemakartan luominen valmiille karttapohjalle onnistuisi varmasti itsenäisesti. Uskon kuitenkin MapInfossa olevan lukuisia toimintoja, joihin en tällä kurssilla ole tutustunut vielä lainkaan. Hanna Kaistinen on kanssani samoilla linjoilla ja kirjoittaa MapInfosta blogissaan seuraavaa: ” Ohjelmistossa tuntuu olevan kuitenkin paljon potentiaalia, siihen pitäisi vain tutustua paljon enemmän.”

Myös monet ohjelman toiminnot, joita on käytetty vain yhdellä kurssikerralla, unohtuvat kyllä ainakin itseltäni ihan hetkessä. Täytyy myöntää, että jos minut nyt laitettaisiin bufferoimaan, en enää edes olisi täysin varma, mistä aloittaa. Jokainen toiminto vaatisi valtavan määrän toistoja, jotta sen käyttö muistuisi aina jatkossakin mieleen. Milla Piispa kirjoittaa blogissaan ” Ärsyttää, kun en välillä ymmärrä mitä olen tekemässä”. Huomaan silloin tällöin itsekin klikkailevani toimintoja kaavamaisesti ymmärtämättä, mitä itse asiassa olinkaan tekemässä ja miksi. Toiminnot jäisivät varmasti paljon paremmin mieleen, mikäli sisäistäisi aina kunnolla, mikä niissä on tarkoituksena.

Lähteet:

Kaistinen, H. (2015). 5. kurssikerta – 12.2.2015. Hannan PAK-kurssiblogi. https://blogs.helsinki.fi/hankaist/ Luettu 28.2.2015

Piispa, M. (2015). Kurssikerta 5. Millan paikkatietoblogi. https://blogs.helsinki.fi/millpiis/ Luettu 13.3.2015

Neljännellä PAK-kerralla tutustuimme tarkemmin piste -ja ruutuaineistoihin. Tarkastelimme tietokantaa pääkaupunkiseudun asuinrakennuksista ja asukaista sekä harjoittelimme ruutukartan tekemistä. Aineiston tarkastelu oli kiinnostavaa, sillä se sisälsi tiedot mm. kunkin asuinrakennuksen ikäjakaumasta sekä muun kielisten ja ruotsinkielisten osuudesta. Aineiston avulla teimme harjoitukseksi ruutukartan pääkaupunkiseudun väentiheydestä, jonka jälkeen vastaavanlainen tuotos tuli tehdä valitsemastaan aiheesta. Tehtävään sisältyi viime kurssikerralla kiukkua aiheuttanutta tietokantojen yhdistelyä ja uuden tiedon tuottamista. Ihme ja kumma, tietokantojen muokkaaminen sujui paljon peremmin (tarvittiin vain muutama joogan hengitysharjoitus pitämään mielentila tyynenä) kuin aikaisemmin. Jonkinasteista oppimista on siis ehkä tapahtunut!

Päädyin tekemään itsenäisharjoituksen ruutukartan (Kuva 1.) ruotsinkielisten sijoittumisesta pääkaupunkiseudulla. Harjoituksessa valitsimme ruutukooksi 500m x 500m, mutta halusin tarkentaa tietoa hieman, joten valitsin karttani ruutukooksi 400m x 400m. Sadan metrin lyhennys ruutujen sivuille tuottikin tarkempaa tietoa kuin alun perin osasin odottaa, mutta mielestäni kyseinen tarkkuus on esitettävälle ilmiölle sopiva. Kun kartta oli valmis, tuli ruudukon rajat vielä poistaa näkyvistä, sillä ideana oli tehdä ruutuaineistoon perustuva teemakartta – ei ruudukkoa.

Kuva 1. Ruotsinkielisten määrä pääkaupunkiseudulla.

Aikaisemmista kurssilla tuotetuista karttaesityksistä poiketen, oheisen ruutukartan luokat kuvaavat absoluuttisia arvoja. Kartta siis kertoo kullakin ruudulla asuvien ruotsinkielisten henkilöiden lukumäärän eikä suhteellista osuutta väestöstä, mikä on pedettävä mielessä karttaa tulkitessa. En ollut tyytyväinen MapInfon tarjoamien luokitteluvaihtoehtojen luokkiin, joten säädin luokkarajoja manuaalisesti.

Näin jälkikäteen karttaa tarkastellessa on todettava, että informatiivisemman ja selkeämmän lopputuloksen olisin todennäköisesti saanut pudottamalla luokkien määrän neljään. Toinen asia, mikä valmiissa kartassa jäi häiritsemään, on mittakaava. MapInfo halusi ilmoittaa mittakaavan janan pituuden tähän tarkoitukseen turhan tarkasti: ”5,000 km”, eikä tarkkuutta kuulema ole mahdollista muuttaa. Kuvan laatu ei ole erityisen hyvä, joten karttaa pikaisesti vilkaistaessa pilkku voisi jäädä huomaamatta. No, onneksi blogiani mahdollisesti lukevat kurssikaverit ovat tarkkasilmäisiä, eikä väärinkäsityksiä mittakaavan suhteen varmastikaan pääse tapahtumaan.

Kartalta havaitaan, että ruotsinkielinen väestö on keskittynyt erityisesti Helsingin niemelle, eli Eiran, Punavuoren ja Töölön alueelle sekä rannikkoa pitkin jatkuen Meilahteen ja Munkkiniemeen. Myös Kulosaari ja Vuosaari erottuvat kartalta ruotsinkielisen väestön keskittymänä. Espoossa ruotsinkielisiä asuu eniten Kauniaisten ja Westendin alueella. Vantaalta ei oikeastaan erotu selkeää aluetta, jossa ruotsinkielisiä olisi ympäristöään enemmän. Hyvin pienen keskittymän voi havaita Petikon (?) tienoilla. Mirka Jokela-Määtällä on blogissaan hyvä huomio siitä, että esimerkiksi tiestön ja nimistön lisääminen kartalle helpottaisi kartan lukijan tekemää tulkintaa huomattavasti. Varsinkin, mikäli lukija ei ole tottunut tuijottelemaan pääkaupunkiseudun karttaa, voi alueiden tunnistaminen olla hankalaa.

Ruutukartalla voidaan esittää tietoa esimerkiksi koropleettikarttaa tarkemmin paikannettuna, sillä ruudut eivät ole sidoksissa valmiiksi rajattuihin alueisiin (esim. kunnanrajat), vaan ruutujen sijainnin ja koon voi määritellä tarkoitukseen sopivaksi. Kuten Olli Kauppi blogissaan pohtii ja itsekin tekemäni kartan pohjalta aikaisemmin kirjoitin, ruutukarttaesityksessä ei ole mielekästä käyttää kovin montaa luokkaa, jotta esitys pysyisi selkeänä. Tämä pätee toki muihinkin teemakarttoihin, mutta erityisesti ruutukartoissa lopputulos monen luokan esityksestä on äkkiä hyvin sekava.

Lähteet:

Jokela-Määttä, M. (2015). KK 4: Pisteaineistoista ruututeemakarttoihin. Paikannettua tietoa. https://blogs.helsinki.fi/mijokela/ Luettu 11.2.2015

Kauppi, O. (2015). Neljäs Kurssikerta. Olli Kaupin paikkatietoblogi. https://blogs.helsinki.fi/okauppi/ Luettu 11.2.2015

Raaka-aineet ja konfliktit

Pientä epätoivoa aiheuttaneella kolmannella kurssikerralla harjoittelimme erilaisia tietokantojen muokkaukseen liittyviä toimenpiteitä. Muutimme Afrikan valtiot sisältävää tietokantaa tarkoitukseemme sopivaksi yksinkertaistamalla sitä hieman, jonka jälkeen aloitimme tietokantojen yhdistelyn ja uuden tiedon tuottamisen. Prosessin lopputuloksena oli karttaesitys, josta ilmenee Afrikan mantereen timanttikaivosten, öljykenttien ja konfliktien alueellinen sijoittuminen. Nappasin alla olevan kartan (kuva1.) kurssin opettajan, Arttu Paarlahden, ylläpitämästä PAK-tiedotusblogista, sillä omasta karttatuotoksestani kävi ilmi vain konfliktin lähtöpiste, mutta ei sen levinneisyyttä. Tehtävänämme oli pohtia, mitä Afrikkaa koskevan tietokannan tiedoilla voisi tehdä tai mitä niistä voisi päätellä, kun tietokanta sisältää kartalla esitettyjen muuttujien lisäksi tiedot myös mm. internetin käyttäjien määrästä eri vuosina, ajankohdasta, jolloin konflikti on alkanut tai luonnonvaroja on alettu hyödyntää sekä timanttikaivosten ja öljykenttien tuottavuudesta.

Kuva 1. Timanttikaivokset, öljylähteet, konfliktit ja niiden laajuus Afrikassa. Lähde: Paarlahti, A. (2015) PAK-Tiedotusblogi.

Kuvan 1 kartassa muuttujina ovat öljykentät, timanttikaivokset sekä konfliktit ja niiden levinneisyys. Tietokannan ja paikkatieto-ohjelman avulla myös muista muuttujista voitaisiin luoda lukuisia erilaisia teemakarttaesityksiä poimien halutut muuttujat tarkasteltaviksi sekä tutkia niiden avulla eri ilmiöitä ja niiden vaikutuksia toisiinsa. Kartasta (kuva 1) voidaan havaita, että konfliktit ovat monella alueella tapahtuneet timanttikaivosten sekä aivan pohjoisimman Afrikan tai länsirannikolla sijaitsevien öljynporausalueiden lähistöllä.

Kuten Juuso Korhonenkin blogissaan muistuttaa, on kuitenkin syytä varoa liian pikaisten johtopäätösten tekemistä. Vaikka konflikteja esiintyy öljy- ja timanttiesiintymien läheisyydessä, ei se automaattisesti tarkoita luonnonvarojen olevan syy konfliktin puhkeamiseen. Varmistuakseen konfliktin aiheuttaneista tekijöistä, tulisi perehtyä juuri kyseisen tapahtuman taustoihin. Ulkoasiainministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisun global.finlandin (2013) mukaan vuoden 2008 alussa tilastoiduista sisällissodista tai yhden valtion alueella tapahtuneista konflikteista suurin osa sijoittui ”hauraisiin valtioihin”, eli alueille, jossa on huono tai puutteellinen hallinto, korruptiota, ihmisoikeuspuutteita sekä muita poliittisia tai sosiaalisia ongelmia. Konfliktien syyt eivät siis yleensä suoranaisesti johdu öljystä tai muistakaan luonnonvaroista, vaan taustalla on yleensä myös muita monimutkaisia tekijöitä.

Tietokannan sisältämien luonnonvarojen löytymisen, käyttöönoton sekä konfliktien alkamisen vuosilukujen avulla luonnonvarojen ja konfliktien syy-seuraus-suhteista voitaisiin tehdä hieman luotettavampia päätelmiä. Ajankohdan liittäminen muuttujiin mahdollistaisi niiden välisten yhteyksien tarkastelun. Esimerkiksi mikäli konflikti on alkanut kymmeniä vuosia ennen timanttikaivoksen löytämistä, ei tapahtumilla todennäköisesti ole minkäänlaista yhteyttä toisiinsa. Myös Julia Koskinen kirjoittaa kurssiblogissaan, että liittämällä karttaan jokaisen konfliktin tapahtumavuoden, olisi kartasta saanut enemmän irti, eli sen informaatiotehokkuus olisi ollut parempi.

Internetin käyttäjien määrää käytettään usein alueiden kehittyneisyyden vertailuun. Internetyhteyden levinneisyys kertoo melko hyvin, millä tasolla valtion tai muuna alueen infrastruktuuri on. Mikäli tietokannasta saadaan sekä valtiokohtaiset internetin käyttäjäluvut vuosittain että konfliktien alkamisvuodet, voitaisiin vertailla myös sitä, onko konflikti aiheuttanut merkittäviä muutoksia internetiä käyttävien henkilöiden määrässä. Myös konfliktien vaikutusta raaka-ainelähteiden tuottavuuteen voitaisiin tarkastella aineiston avulla.

Tulvaindeksi ja järvisyys

Oheisen järvisyyttä ja tulvaindeksiä kuvaavan kartan (kuva 2.) tekemisessä tuli soveltaa Afrikka-aineiston käsittelyssä opittuja tietoja ja taitoja. Äkkiä minulle kuitenkin valkeni, että en varsinaisesti ollut oppinut mitään tietokantojen yhdistelystä tai uuden tiedon tuottamisesta tehdessäni harjoitusta Afrikkaan liittyvillä tietokannoilla. Yritin niin kovasti pysyä mukana monivaiheisen prosessin reippaassa etenemistahdissa, että itseasiassa minulla ei ollut aavistustakaan, miksi mitäkin kohtaa klikattiin, johonkin laitettiin ruksi tai pudotusvalikosta valittiin tietty kohta. Toisin sanoen keskittymiskyvyssäni olisi voinut olla jonkin verran parantamisen varaa. Työvaiheiden soveltaminen toiseen aineistoon tuntui hankalalta, kun muistissa oli juuri ja juuri se mitä tehtiin, mutta ei aavistustakaan siitä, miksi mitäkin tehtiin. Tästä syystä tehtävä tuntui haastavammalta kuin aikaisemmat ja aiheutti kurssikerran aikaisempaan teemaan sopien pieniä konflikteja myös minun ja MapInfon välille.

Kuva 2. Tulvaindeksi ja järvisyys (%) Suomen päävaluma-alueilla. Lähteet: MML ja SYKE.

Ohjeita lukemalla ja apua kysymällä pääsin kuitenkin tehtävään kiinni ja sain laskettua tulvaindeksin Suomen päävaluma-alueilla keskiylivirtaaman ja keskialivirtaaman avulla. Tulvaindeksistä tuli myös laatia muuttujaa kuvaava koropleettikartta, joka täydennettiin kaksiteemaiseksi kartaksi lisäämällä siihen valuma-alueiden järvisyyttä kuvaavat pylväät. Kuten jo aikaisemmalla kurssikerralla todettiin, on kahden muuttujan välistä suhdetta helppo tarkastella yhdellä teemakartalla esitettynä.

Sisämaan sekä Itä- ja Pohjois-Suomen pinta-alaltaan suuret valuma-alueet kuuluvat lähes kaikki tulvaindeksin suhteen alimpaan luokkaan. Sen sijaan järvisyyttä kuvaavat pylväät kohoavat suhteellisen korkeiksi näillä alueilla lukuun ottamatta paria Pohjois-Suomen valuma-alueita, joilla sekä tulvaindeksi että järvien osuus on alhainen.

Rannikolla Pohjanlahdelta Selkämeren kautta aina Suomenlahdelle saakka on havaittavissa yhtenäinen nauhamainen alue, jossa tilanne on päinvastainen kuin muualla Suomen pää valuma-alueilla. Rannikolla tulvaindeksiluvut ovat selvästi suuremmat, kun taas järvisyysprosentti on pienempi. Summa summarum: Siellä missä järvien suhteellinen osuus pinta-alasta on suuri, on vähemmän tulvia kuin alueilla, jossa järviä on niukasti. Rannikkoalueella on paljon laskujokia, joilla ei ole järveä vesivarastona, kun taas Keski- ja Itä-Suomi  ovat tunnettuja suurista järvistään. Valkoisena näkyvien valuma-alueiden tiedot puuttuivat tietokannoista.

Myös korkeusvaihteluilla on varmasti merkitystä tulvaindeksiin. Esimerkiksi tulvaherkäksi tiedetty Pohjanmaan seutu on hyvin tasaista aluetta ja tulvimisriski on suuri erityisesti keväisin lumien sulaessa. Toinen tulvimiseen vaikuttava seikka on maaperän koostumus. Rakennetussa kaupunkiympäristössä pintavalunta on voimakasta, jolloin tulvia syntyy helpommin kuin sellaisilla alueilla, jossa maan pinta on hyvin vettä läpäisevää.

Oheisesta kartasta näkee hyvin suurpiirteittäin järvien suhteellisen osuuden vaikutuksen tulvaindeksiin. Pylväiden sijoittumiselle kartalla jäi kuitenkin toivomisenvaraa. Jälleen törmään samaan ongelmaan: Kahden päällekkäisen teeman esittäminen esteettisesti ja informatiivisesti kartalla, jossa aluejako on rikkonainen, tuottaa hankaluuksia. Säädin pylväitä kapeammiksi, jotta kartalta erottuisi tarkemmin, mitä valuma-aluetta mikäkin pylväs kuvaa. Pylväät ovat kuitenkin edelleen paikoin päällekkäin rannikolla, jossa valuma-alueiden pinta-alat ovat pienemmät. Kokeilin vielä siirrellä pylväitä CorelDraw-ohjelmalla, mutta se ei toiminut MapInfolla tuotetun aineiston kanssa ihan saumattomasti ja olisi vaatinut enemmän aikaa perehtyä aiheeseen, joten päätin jättää kartan tällaiseen ulkomuotoon.

Lähteet:

Global.finland (2013). Ulkoministeriön kehitysviestintä. http://global.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=42257&contentlan=1&culture=fi-FI Luettu 8.2.2015.

Koskinen, J. (2015). Kolmas Kurssikerta. Julian Blogi. https://blogs.helsinki.fi/juliakos/ Luettu 8.2.2015.

Korhonen, J. (2015). Kurssikerta 3 ja timantit, öljy ja konfliktit. Juuson paikkatietopuserrus. https://blogs.helsinki.fi/juusokor/ Luettu 8.2.2015.