Raaka-aineet ja konfliktit
Pientä epätoivoa aiheuttaneella kolmannella kurssikerralla harjoittelimme erilaisia tietokantojen muokkaukseen liittyviä toimenpiteitä. Muutimme Afrikan valtiot sisältävää tietokantaa tarkoitukseemme sopivaksi yksinkertaistamalla sitä hieman, jonka jälkeen aloitimme tietokantojen yhdistelyn ja uuden tiedon tuottamisen. Prosessin lopputuloksena oli karttaesitys, josta ilmenee Afrikan mantereen timanttikaivosten, öljykenttien ja konfliktien alueellinen sijoittuminen. Nappasin alla olevan kartan (kuva1.) kurssin opettajan, Arttu Paarlahden, ylläpitämästä PAK-tiedotusblogista, sillä omasta karttatuotoksestani kävi ilmi vain konfliktin lähtöpiste, mutta ei sen levinneisyyttä. Tehtävänämme oli pohtia, mitä Afrikkaa koskevan tietokannan tiedoilla voisi tehdä tai mitä niistä voisi päätellä, kun tietokanta sisältää kartalla esitettyjen muuttujien lisäksi tiedot myös mm. internetin käyttäjien määrästä eri vuosina, ajankohdasta, jolloin konflikti on alkanut tai luonnonvaroja on alettu hyödyntää sekä timanttikaivosten ja öljykenttien tuottavuudesta.
Kuva 1. Timanttikaivokset, öljylähteet, konfliktit ja niiden laajuus Afrikassa. Lähde: Paarlahti, A. (2015) PAK-Tiedotusblogi.
Kuvan 1 kartassa muuttujina ovat öljykentät, timanttikaivokset sekä konfliktit ja niiden levinneisyys. Tietokannan ja paikkatieto-ohjelman avulla myös muista muuttujista voitaisiin luoda lukuisia erilaisia teemakarttaesityksiä poimien halutut muuttujat tarkasteltaviksi sekä tutkia niiden avulla eri ilmiöitä ja niiden vaikutuksia toisiinsa. Kartasta (kuva 1) voidaan havaita, että konfliktit ovat monella alueella tapahtuneet timanttikaivosten sekä aivan pohjoisimman Afrikan tai länsirannikolla sijaitsevien öljynporausalueiden lähistöllä.
Kuten Juuso Korhonenkin blogissaan muistuttaa, on kuitenkin syytä varoa liian pikaisten johtopäätösten tekemistä. Vaikka konflikteja esiintyy öljy- ja timanttiesiintymien läheisyydessä, ei se automaattisesti tarkoita luonnonvarojen olevan syy konfliktin puhkeamiseen. Varmistuakseen konfliktin aiheuttaneista tekijöistä, tulisi perehtyä juuri kyseisen tapahtuman taustoihin. Ulkoasiainministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisun global.finlandin (2013) mukaan vuoden 2008 alussa tilastoiduista sisällissodista tai yhden valtion alueella tapahtuneista konflikteista suurin osa sijoittui ”hauraisiin valtioihin”, eli alueille, jossa on huono tai puutteellinen hallinto, korruptiota, ihmisoikeuspuutteita sekä muita poliittisia tai sosiaalisia ongelmia. Konfliktien syyt eivät siis yleensä suoranaisesti johdu öljystä tai muistakaan luonnonvaroista, vaan taustalla on yleensä myös muita monimutkaisia tekijöitä.
Tietokannan sisältämien luonnonvarojen löytymisen, käyttöönoton sekä konfliktien alkamisen vuosilukujen avulla luonnonvarojen ja konfliktien syy-seuraus-suhteista voitaisiin tehdä hieman luotettavampia päätelmiä. Ajankohdan liittäminen muuttujiin mahdollistaisi niiden välisten yhteyksien tarkastelun. Esimerkiksi mikäli konflikti on alkanut kymmeniä vuosia ennen timanttikaivoksen löytämistä, ei tapahtumilla todennäköisesti ole minkäänlaista yhteyttä toisiinsa. Myös Julia Koskinen kirjoittaa kurssiblogissaan, että liittämällä karttaan jokaisen konfliktin tapahtumavuoden, olisi kartasta saanut enemmän irti, eli sen informaatiotehokkuus olisi ollut parempi.
Internetin käyttäjien määrää käytettään usein alueiden kehittyneisyyden vertailuun. Internetyhteyden levinneisyys kertoo melko hyvin, millä tasolla valtion tai muuna alueen infrastruktuuri on. Mikäli tietokannasta saadaan sekä valtiokohtaiset internetin käyttäjäluvut vuosittain että konfliktien alkamisvuodet, voitaisiin vertailla myös sitä, onko konflikti aiheuttanut merkittäviä muutoksia internetiä käyttävien henkilöiden määrässä. Myös konfliktien vaikutusta raaka-ainelähteiden tuottavuuteen voitaisiin tarkastella aineiston avulla.
Tulvaindeksi ja järvisyys
Oheisen järvisyyttä ja tulvaindeksiä kuvaavan kartan (kuva 2.) tekemisessä tuli soveltaa Afrikka-aineiston käsittelyssä opittuja tietoja ja taitoja. Äkkiä minulle kuitenkin valkeni, että en varsinaisesti ollut oppinut mitään tietokantojen yhdistelystä tai uuden tiedon tuottamisesta tehdessäni harjoitusta Afrikkaan liittyvillä tietokannoilla. Yritin niin kovasti pysyä mukana monivaiheisen prosessin reippaassa etenemistahdissa, että itseasiassa minulla ei ollut aavistustakaan, miksi mitäkin kohtaa klikattiin, johonkin laitettiin ruksi tai pudotusvalikosta valittiin tietty kohta. Toisin sanoen keskittymiskyvyssäni olisi voinut olla jonkin verran parantamisen varaa. Työvaiheiden soveltaminen toiseen aineistoon tuntui hankalalta, kun muistissa oli juuri ja juuri se mitä tehtiin, mutta ei aavistustakaan siitä, miksi mitäkin tehtiin. Tästä syystä tehtävä tuntui haastavammalta kuin aikaisemmat ja aiheutti kurssikerran aikaisempaan teemaan sopien pieniä konflikteja myös minun ja MapInfon välille.
Kuva 2. Tulvaindeksi ja järvisyys (%) Suomen päävaluma-alueilla. Lähteet: MML ja SYKE.
Ohjeita lukemalla ja apua kysymällä pääsin kuitenkin tehtävään kiinni ja sain laskettua tulvaindeksin Suomen päävaluma-alueilla keskiylivirtaaman ja keskialivirtaaman avulla. Tulvaindeksistä tuli myös laatia muuttujaa kuvaava koropleettikartta, joka täydennettiin kaksiteemaiseksi kartaksi lisäämällä siihen valuma-alueiden järvisyyttä kuvaavat pylväät. Kuten jo aikaisemmalla kurssikerralla todettiin, on kahden muuttujan välistä suhdetta helppo tarkastella yhdellä teemakartalla esitettynä.
Sisämaan sekä Itä- ja Pohjois-Suomen pinta-alaltaan suuret valuma-alueet kuuluvat lähes kaikki tulvaindeksin suhteen alimpaan luokkaan. Sen sijaan järvisyyttä kuvaavat pylväät kohoavat suhteellisen korkeiksi näillä alueilla lukuun ottamatta paria Pohjois-Suomen valuma-alueita, joilla sekä tulvaindeksi että järvien osuus on alhainen.
Rannikolla Pohjanlahdelta Selkämeren kautta aina Suomenlahdelle saakka on havaittavissa yhtenäinen nauhamainen alue, jossa tilanne on päinvastainen kuin muualla Suomen pää valuma-alueilla. Rannikolla tulvaindeksiluvut ovat selvästi suuremmat, kun taas järvisyysprosentti on pienempi. Summa summarum: Siellä missä järvien suhteellinen osuus pinta-alasta on suuri, on vähemmän tulvia kuin alueilla, jossa järviä on niukasti. Rannikkoalueella on paljon laskujokia, joilla ei ole järveä vesivarastona, kun taas Keski- ja Itä-Suomi ovat tunnettuja suurista järvistään. Valkoisena näkyvien valuma-alueiden tiedot puuttuivat tietokannoista.
Myös korkeusvaihteluilla on varmasti merkitystä tulvaindeksiin. Esimerkiksi tulvaherkäksi tiedetty Pohjanmaan seutu on hyvin tasaista aluetta ja tulvimisriski on suuri erityisesti keväisin lumien sulaessa. Toinen tulvimiseen vaikuttava seikka on maaperän koostumus. Rakennetussa kaupunkiympäristössä pintavalunta on voimakasta, jolloin tulvia syntyy helpommin kuin sellaisilla alueilla, jossa maan pinta on hyvin vettä läpäisevää.
Oheisesta kartasta näkee hyvin suurpiirteittäin järvien suhteellisen osuuden vaikutuksen tulvaindeksiin. Pylväiden sijoittumiselle kartalla jäi kuitenkin toivomisenvaraa. Jälleen törmään samaan ongelmaan: Kahden päällekkäisen teeman esittäminen esteettisesti ja informatiivisesti kartalla, jossa aluejako on rikkonainen, tuottaa hankaluuksia. Säädin pylväitä kapeammiksi, jotta kartalta erottuisi tarkemmin, mitä valuma-aluetta mikäkin pylväs kuvaa. Pylväät ovat kuitenkin edelleen paikoin päällekkäin rannikolla, jossa valuma-alueiden pinta-alat ovat pienemmät. Kokeilin vielä siirrellä pylväitä CorelDraw-ohjelmalla, mutta se ei toiminut MapInfolla tuotetun aineiston kanssa ihan saumattomasti ja olisi vaatinut enemmän aikaa perehtyä aiheeseen, joten päätin jättää kartan tällaiseen ulkomuotoon.
Lähteet:
Global.finland (2013). Ulkoministeriön kehitysviestintä. http://global.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=42257&contentlan=1&culture=fi-FI Luettu 8.2.2015.
Koskinen, J. (2015). Kolmas Kurssikerta. Julian Blogi. https://blogs.helsinki.fi/juliakos/ Luettu 8.2.2015.
Korhonen, J. (2015). Kurssikerta 3 ja timantit, öljy ja konfliktit. Juuson paikkatietopuserrus. https://blogs.helsinki.fi/juusokor/ Luettu 8.2.2015.