Kurssikerta 7 – Eurooppaa ja aineistojen metsästystä

Terveydentilani ei valitettavasti sallinut lainkaan osallistumistani seitsemännelle ja viimeiselle kurssikerralle. Onni onnettomuudessa, kurssikerralla työskenneltiin itsenäisesti, eikä varsinaisesti opiskeltu mitään uutta asiaa, sillä jos olisin joutunut opettelemaan esimerkiksi bufferointia itsenäisesti, olisin ollut totaalisesti pulassa. Nyt tuli ainakin testattua, onko päähän jäänyt mitään, kun ei ollut opettajaa tai edes kurssikavereita vieressä, joita olisi voinut nykiä hihasta. Sairastelujeni vuoksi rästitöitä oli kasautunut melko lailla ja aika niiden tekemiseen oli kortilla. Olisi ideaalia, että tämän kurssikerran tuotoksissa voisin näyttää parasta osaamistani, mutta karttoja tutkaillessani täytyy kyllä todeta, että eivät ne kyllä kovin kummoisia ole.

Jouduin suhtautumaan tehtävään vähän ”äkkiä alta pois”- asenteella, mutta pian sain kuitenkin huomata, että äkkiä tämän tehtävän tekeminen ei käy, koska aineistojen etsiminen… Selailin pitkään WHO:n tilastoja, mutta kun kiinnostava tilasto löytyi, tietoa ei ollut riittävän monesta valtiosta, jotta ilmiötä olisi ollut mielekästä tarkastella jonkun maanosan alueella tai sitten aineistolle ei löytynyt toista sopivaa aineistoa kaveriksi niin, että niiden esittäminen samalla kartalla olisi järkevää.

Selailtuani aineistoja useaan otteeseen useiden tuntien ajan, päädyin lopulta hankkimaan datan Eurostatin verkkosivuilta, jossa oli kyllä todella mielenkiintoisia aineistoja, mutta ongelmana oli edelleen se, että koko Eurooppaa kattavia tilastoja ei tahtonut löytyä. Tuohtuneen siitä, että pitkä ja harras aineistojen etsiminen ei tuottanut toivottua tulosta, aloin kuitenkin väsäämään karttoja.

Rajasin Euroopan kartan kurssilla aiemmin käyttämästämme maailmankartasta. Jätin Venäjän heti suosiolla pois kartalta, sillä kyseisestä valtiosta ei ollut tietoja missään käyttämissäni aineistoissa. Ensimmäisessä kartassani (kuva 1) tarkastelen miesten terveiden elinvuosien odotetta sekä koko väestön syrjäytymis- ja köyhyysriskiä. On siis muistettava, että elinvuosien odotteen tiedot koskevatkin vain valtioiden miesväestöä ja syrjäytymis- ja köyhyysriski molempia sukupuolia, mutta tiedot ovat silti ihan vertailukelpoisia.

Kuva 1. Syrjäytymis- tai köyhyysriski ja miesten terveiden elinvuosien odote eräissä Euroopan valtioissa 2012. Lähde Eurostat 2012.

Kuva 1. Syrjäytymis- tai köyhyysriski ja miesten terveiden elinvuosien odote eräissä Euroopan valtioissa 2012. Lähde Eurostat 2012.

Ei ole yllättävää, että köyhyysriskin ollessa suuri, eliniän odote on alhainen, sillä köyhyys heijastuu elinoloihin ja terveydenhuoltoon. Esimerkiksi Baltian maat sekä muutamat muut itäisen Euroopan maat kuuluvat köyhyys- ja syrjäytymisriskin suhteen ylimpään ja eliniänodotteen suhteen alimpaan luokkaan. Kartalta löytyi kuitenkin muutamia seikkoja, joista yllätyin hieman. Esimerkiksi Espanjassa, Italiassa ja Kreikassa riski syrjäytymiseen tai köyhyyteen on korkeimmassa luokassa, mutta ne kuuluvat myös eliniänodotteen suhteen ylimpään luokkaan. Toinen asia, jota hieman hämmästyin, on Irlannin kuuluminen suurimman köyhyysriskiluokan maihin. Irlannin asukaskohtainen BKT vuonna 2012, oli kuitenkin hieman suurempi kuin Suomen ja Suomi näyttäisi kuitenkin kuuluvan köyhyys- ja syrjäytymisriskin suhteen alimpaan luokkaan (Globalis.fi 2012). Syynä saattaa olla juuri tuohon aikaan Irlannissa vellonut velkakriisi. Lisäksi on muistettava, että tarkastelussa on köyhyysriskin lisäksi myös syrjäytymisriski, mikä osaltaan vaikuttaa asetelmaan.

Ne valtiot, joista tietoja ei ollut saatavilla, on merkitty karttaan vaalealla värillä ja pystyviivarastereilla. Nyt kun katselen karttaani, tajuan miten typerää oli ylipäätään laittaa rastereita ”Ei tietoa”-luokkaan. Alueet olisi pitänyt jättää kokonaan vaaleiksi, eikä sotkea niihin enää toista rasteripintaa turhaan, joka vain heikentää kartan luettavuutta. Minua viisaampia tässä asiassa olivat olleet esimerkiksi Toni Ruikkala ja Outi Seppälä, joiden kartoilta ”ei dataa”-alueet erottuvat huomattavasti selkeämmin.

Toiselle kartalleni (kuva  2) otin tarkasteluun vähintään kahta vierasta kieltä opiskelevien nuorten osuuden sekä työssä käyvän väestön keskimääräiset nettotulot. Vahingosta viisastuneena en jättänyt tälle kartalle näkyviin olemattomia pylväitä niistä valtioista, joista ei löytynyt tietoja nettotuloista. Kielten opiskelusta tiedot löytyivät yllättävän harvasta valtiosta, joten joidenkin valtioiden kohdalla on tiedot vain nettotuloista, sillä en kokenut niiden olevan haitaksi kartalla, vaikka toista muuttujaa ei olekaan esitetty.

Kuva 2. Vähintään kahta vierasta kieltä opiskelevien nuorten osuus ja vuotuiset nettotulot eräissä Euroopan valtioissa 2012. Lähde: Eurostat.

Kuva 2. Vähintään kahta vierasta kieltä opiskelevien nuorten osuus ja vuotuiset nettotulot eräissä Euroopan valtioissa 2012. Lähde: Eurostat.

Kartalla ei ole havaittavissa sellaista korrelaatiota, jota odotin. Ajattelin, että maissa, joissa on hyvä koulutustaso, nuoret pääsääntöisesti opiskelisivat useampaa kuin yhtä vierasta kieltä ja hyvän koulutustason maissa myös tulotaso olisi korkea. Jos vertaillaan esimerkiksi Ruotsia ja Latviaa huomataan, että kummassakin valtiossa 60–100 % nuorista opiskelee vähintään kahta vierasta kieltä, mutta Ruotsissa tulotaso on monin verroin korkeampi. Lisäksi Englannissa useita vieraita kieliä opiskelevien nuorten osuus väestöstä on nettotuloihin verrattuna melko vähäinen. Tähän yhtenä syynä voisi olla se, että muiden eurooppalaisten yhtenä vieraana opiskeltavana kielenä on lähes poikkeuksetta englanti.

Tarkastelin kaikkia aineistojani jo aikaisemmilta kurssikerroilta tutun histogrammityökalun avulla. Aineistoni olivat epämääräisesti jakautuneita, joten käytin luokitteluna luonnollisia luokkavälejä. Kielten opiskelun luokitteluun jouduin tosin kajoamaan ja säätämään luokkarajoja manuaalisesti, jotta sain yhden havainnon luokan pois. Kuten tässä on jo ehkä aikaisemmin tullut esille, en ole erityisen ylpeä oheisista kartoistani varsinkin, kun kyseessä on viimeisen kurssikerran tuotokset, mutta näihin on nyt tyydyttävä. Loppujen lopuksi on kuitenkin oltava tyytyväinen siihen, että sain ylipäätään tehtyä kartat itsenäisesti, eli kurssilla on tullut myös opittua jotakin!

Lähteet:

Bruttokansantuote asukasta kohden (2012). Globalis. http://www.globalis.fi/Tilastot/BKT-per-asukas Luettu 16.3.2015

Ruikkala, T. (2015). Kurssikerta 7 – Euroopan väestöä ja Japanin onnettomuuksia. Ruikkalan PAK-blogi. https://blogs.helsinki.fi/ruikkala/ Luettu 16.3.2015.

Seppälä, O. (2015). Viimeistä viedään, huh. Outin Pak-blogi. https://blogs.helsinki.fi/outisepp/ Luettu 16.3.2015.

Kurssikerta 6 – Gepsiä ja hasardeja

Sateinen, harmaa, kolea ja masentavan näköinen perjantaiaamu kello 8.15. GPS-paikantimet käteen ja pihalle. Ei haittaa yhtään. GIS-luokissa tulee muutenkin vietettyä ihan riittävästi aikaa, joten oli virkistävää tehdä välillä muutakin kuin istua naputtelemassa tietokonetta ja taistella MapInfon kanssa. Kuudennen kurssikerran ensimmäisenä tehtävänä oli käydä paikantamassa valittuja kohteita GPS-paikantimen avulla Kumpulan lähiympäristöstä. Ryhmämme valitsi paikannettaviksi kohteiksi kampuksen lähistöllä sijaitsevat ”sähköpömpelit”. Sijainti merkittiin paikantimeen ja koordinaatit kirjattiin varmuudeksi ylös myös paperille.

Ulkoilun jälkeen siirsimme kaikkien ryhmien keräämät koordinaattitiedot MapInfoon kartalle Create Points-komennon avulla. Tämä tehtävä oli mielestäni ehdottomasti koko kurssin kivoin varmaankin juuri konkreettisuutensa vuoksi. Sinänsä tiedot itsessään olivat hyödyttömiä. En koe kovin tärkeäksi tietää, missä sijaitsevat Kumpulan sähkökaapit tai mihin oli parkkeerattu punaisia autoja, mutta oli hauskaa nähdä, kuinka muutama kymmenen minuuttia sitten itse kerättyjen kohteiden sijainti näkyikin yhtäkkiä pisteinä kartalla, eikä prosessikaan ollut kovin monimutkainen! Seuraavassa harjoituksessa kokeilimme vielä geokoodausta paikantamalla Helsingissä sijaitsevat pelikoneet kadunnimien ja postinumeroiden avulla ennen kurssikerran itsenäistehtävään siirtymistä.

Itsenäistehtävänä oli tuottaa kolme erilaista luonnonhasardia kuvaavaa karttaa, joita voisi käyttää opetustarkoitukseen. Tietoa oli saatavilla maanjäristyksistä, tulivuorenpurkauksista sekä meteoriiteista, mutta oma valikoimani supistui heti alussa vain kahteen ensimmäiseen, kun selaimeni ystävällisesti ilmoitti ”Error”, yrittäessäni avata meteoriittisivustoa.

Maanjäristykset_1964_jalkeenJPG

Kuva 1. 5,5 magnitudin tai vomakkaammat maanjäristykset vuosina 1964-2015. Lähde: Northen California Earthquake Data Center (2015).

Tein ensimmäisen karttani (kuva 1) vuoden 1964 jälkeen sattuneista keskisuurista, 5,5 magnitudin, tai suuremmista maanjäristyksistä. Koska aikaväli on pitkä ja keskisuuriakin maanjäristyksiä esiintyy usein, havaintoja on kartalla hyvin paljon. Havainnot ovat monin paikoin päällekkäisiä, sillä järistyksiä tapahtuu pitkälti samoilla alueilla litosfäärilaattojen saumakohdissa, erityisesti subduktiovyöhykkeillä. Luonnollisesti, mikäli kartalla olisi esitetty vain erittäin voimakkaat maanjäristykset, olisi havaintoja huomattavasti vähemmän, kuten toisella tekemälläni kartalla (kuva 2), jossa on kuvattu yli 8 magnitudin järistykset. Toisella kartalla aikavälikin on tosin lyhempi, sillä havainnot ovat vasta vuodesta 1999 eteenpäin tehtyjä.

JÄRISTYKSET_1999JPG

Kuva 2. 8 magnitudin tai sitä voimakkaammat maanjäristykset vuosina 1999-2015. Lähde: Northen California Earthquake Data Center (2015)

 

Taulukko 1. Maanjäristysten keskimääräinen esiintymistiheys vuodessa.

Lähde: Helsingin Yliopisto - Seismologian laitos. (http://www.seismo.helsinki.fi/fi/maanjtietoa/perustietoa/magnitudi.html)

Lähde: Helsingin Yliopisto – Seismologian laitos. (http://www.seismo.helsinki.fi/fi/maanjtietoa/perustietoa/magnitudi.html)

Vaikka aikavälit ovatkin kartoilla eripituiset, näiden kuvien saattelemana voisi pohtia voimakkuuksiltaan erilaisten maanjäristysten esiintymistiheyttä. Jälkimmäisellä kartalla näkyy tämänhetkisten yhdeksäsluokkalaisten syntymävuoden jälkeen tapahtuneet erittäin voimakkaat maanjäristykset. Esimerkiksi oheisen taulukon (taulukko 1) avulla oppilaat voisivat pohtia, miltä heidän syntymävuodesta eteenpäin tapahtunneita maanjäristyksiä esittävä kartta näyttäisi, mikäli siinä olisikin esitetty esimerkiksi alle neljän, tai vaikkapa alle kahden magnitudin järistykset. Tässä yhteydessä olisi myös hyvä käydä läpi ainakin pintapuolisesti, kuinka suurta tuhoa minkäkin voimakkuuden järistykset voivat aiheuttaa. Esimerkiksi Suomessakin silloin tällöin esiintyvät yhden tai kahden magnitudin järistykset ovat niin lieviä, etteivät usein aiheuta merkittävää vahinkoa, eikä pienimpiä järistyksiä voida välttämättä edes havaita ilman mittauksia, kun taas esimerkiksi seitsemän magnitudin järistykset voivat tuhota koko infrastruktuurin pitkänkin matkan päässä järistyksen keskuksesta.

Tulivuorenpurkaukset_1964_jälkeenJPG

Kuva 3. Vuoden 1964 tapahtuneet maanjäristykset. Lähde: U.S. National Oceanic and Atmospheric Administration (2015).

Kolmannella kartallani (kuva 3) esitän vuoden 1964 tapahtuneet tulivuorenpurkaukset. Kun sitä vertaa ensimmäiseen karttaan, jossa on esitetty 5,5 magnitudin tai sitä voimakkaammat maanjäristykset samalla aikavälillä silmiinpistävää on eritysesti se, että tulivuorenpurkauksia tapahtuu huomattavasti vähemmän kuin maanjäristyksiä ja vaikka ilmiöitä esiintyy osittain samoilla alueilla, esimerkiksi Atlantin valtamerellä tulivuorenpurkauksia tapahtuu suhteessa vähän järistyksiin verrattuna. Tämä selittyy litosfäärilaattojen liikesuunnilla. Koska molempien kyseessä olevien endogeenisten hasardien synty oikeastaan perustuu astenosfäärissä tapahtuvan aineksen kierron aiheuttamiin litosfäärilaattojen liikkeeseen, tulisi opetettavien henkilöiden hallita laattatektoniikan perusidea jo ehkä ennen tulivuoritoiminnan ja maanjäristysten tarkastelua, tai ainakin se tulisi opettaa viimeistään tässä vaiheessa. Miksi juuri näillä kyseisillä alueilla esiintyy tulivuoria ja maa järisee?

Kuva 4. Litosfäärilaatat ja niiden liikesuunnat. Lähde: http://pixshark.com/lithospheric-plates-movement.htm

Kuva 4. Litosfäärilaatat ja niiden liikesuunnat. Lähde: http://pixshark.com/lithospheric-plates-movement.htm

Oheinen kuva toimisi hyvin litosfäärilaattojen sijainnin ja liikesuuntien opettamisen tukena ja asia olisikin hyvin vaikeasti hahmotettavissa ilman visuaalista materiaalia. Vertailtaessa kuvaa 1 ja 4 huomataankin, että maanjäristysten sijainnin ilmoittavista symboleista piirtyykin karttaan lähestulkoon litosfäärilaattojen rajat. Ilmiöiden ymmärtämisen kannalta on myös tärkeää hahmottaa, miten ja miksi maankuoren osat liikkuvat. Sitä voisi havainnollistaa tällaisella yksinkertaisella animaatiolla. Eveliina Ikosen blogia lukiessani muistin, että myös tsunamien syntyä ja sijoittumista voisi sivuta oheisten karttojen avulla.

Vaikka en onnistunut kurssikerralla tuotettujen karttojen osalta kovinkaan loisteliaasti, itse kurssikerta oli mielestäni todella kiinnostava ja mukavan monipuolinen. En tullut edes ajatelleeksi, että olisi voinut olla kiinnostavaa tarkastella hasardeja myös pienemmällä alueella. Kartalla olisi voinut esittää esimerkiksi vain tietyn maan tai maanosan alueella tapahtuneet hasardit, kuten Leila Soinio on tehnyt. Opetettaville henkilöille keskisuurten ja erittäin voimakkaiden maanjäristysten esiintymistiheyden vertailu olisi varmasti havainnollisempaa, mikäli kartoilla olisi esitetty ilmiöt samasta vuodesta lähtien.

Lähteet:

Biologie en flash.  http://www.biologieenflash.net/sommaire.html Luettu 12.3.2015.

Soinio, L. (2015). Kurssikerta 6 – Geepeeässää ja luonnonhasardeja. Leilan paikkatietopulinaa. https://blogs.helsinki.fi/lsoinio/ Luettu 12.3.2015.

Ikonen, E. (2015). Kurssikerta 6. Even PAK-blogi. https://blogs.helsinki.fi/eveliiik/ Luettu 12.3.2015.