Sateinen, harmaa, kolea ja masentavan näköinen perjantaiaamu kello 8.15. GPS-paikantimet käteen ja pihalle. Ei haittaa yhtään. GIS-luokissa tulee muutenkin vietettyä ihan riittävästi aikaa, joten oli virkistävää tehdä välillä muutakin kuin istua naputtelemassa tietokonetta ja taistella MapInfon kanssa. Kuudennen kurssikerran ensimmäisenä tehtävänä oli käydä paikantamassa valittuja kohteita GPS-paikantimen avulla Kumpulan lähiympäristöstä. Ryhmämme valitsi paikannettaviksi kohteiksi kampuksen lähistöllä sijaitsevat ”sähköpömpelit”. Sijainti merkittiin paikantimeen ja koordinaatit kirjattiin varmuudeksi ylös myös paperille.
Ulkoilun jälkeen siirsimme kaikkien ryhmien keräämät koordinaattitiedot MapInfoon kartalle Create Points-komennon avulla. Tämä tehtävä oli mielestäni ehdottomasti koko kurssin kivoin varmaankin juuri konkreettisuutensa vuoksi. Sinänsä tiedot itsessään olivat hyödyttömiä. En koe kovin tärkeäksi tietää, missä sijaitsevat Kumpulan sähkökaapit tai mihin oli parkkeerattu punaisia autoja, mutta oli hauskaa nähdä, kuinka muutama kymmenen minuuttia sitten itse kerättyjen kohteiden sijainti näkyikin yhtäkkiä pisteinä kartalla, eikä prosessikaan ollut kovin monimutkainen! Seuraavassa harjoituksessa kokeilimme vielä geokoodausta paikantamalla Helsingissä sijaitsevat pelikoneet kadunnimien ja postinumeroiden avulla ennen kurssikerran itsenäistehtävään siirtymistä.
Itsenäistehtävänä oli tuottaa kolme erilaista luonnonhasardia kuvaavaa karttaa, joita voisi käyttää opetustarkoitukseen. Tietoa oli saatavilla maanjäristyksistä, tulivuorenpurkauksista sekä meteoriiteista, mutta oma valikoimani supistui heti alussa vain kahteen ensimmäiseen, kun selaimeni ystävällisesti ilmoitti ”Error”, yrittäessäni avata meteoriittisivustoa.
Kuva 1. 5,5 magnitudin tai vomakkaammat maanjäristykset vuosina 1964-2015. Lähde: Northen California Earthquake Data Center (2015).
Tein ensimmäisen karttani (kuva 1) vuoden 1964 jälkeen sattuneista keskisuurista, 5,5 magnitudin, tai suuremmista maanjäristyksistä. Koska aikaväli on pitkä ja keskisuuriakin maanjäristyksiä esiintyy usein, havaintoja on kartalla hyvin paljon. Havainnot ovat monin paikoin päällekkäisiä, sillä järistyksiä tapahtuu pitkälti samoilla alueilla litosfäärilaattojen saumakohdissa, erityisesti subduktiovyöhykkeillä. Luonnollisesti, mikäli kartalla olisi esitetty vain erittäin voimakkaat maanjäristykset, olisi havaintoja huomattavasti vähemmän, kuten toisella tekemälläni kartalla (kuva 2), jossa on kuvattu yli 8 magnitudin järistykset. Toisella kartalla aikavälikin on tosin lyhempi, sillä havainnot ovat vasta vuodesta 1999 eteenpäin tehtyjä.
Kuva 2. 8 magnitudin tai sitä voimakkaammat maanjäristykset vuosina 1999-2015. Lähde: Northen California Earthquake Data Center (2015)
Taulukko 1. Maanjäristysten keskimääräinen esiintymistiheys vuodessa.
Lähde: Helsingin Yliopisto – Seismologian laitos. (http://www.seismo.helsinki.fi/fi/maanjtietoa/perustietoa/magnitudi.html)
Vaikka aikavälit ovatkin kartoilla eripituiset, näiden kuvien saattelemana voisi pohtia voimakkuuksiltaan erilaisten maanjäristysten esiintymistiheyttä. Jälkimmäisellä kartalla näkyy tämänhetkisten yhdeksäsluokkalaisten syntymävuoden jälkeen tapahtuneet erittäin voimakkaat maanjäristykset. Esimerkiksi oheisen taulukon (taulukko 1) avulla oppilaat voisivat pohtia, miltä heidän syntymävuodesta eteenpäin tapahtunneita maanjäristyksiä esittävä kartta näyttäisi, mikäli siinä olisikin esitetty esimerkiksi alle neljän, tai vaikkapa alle kahden magnitudin järistykset. Tässä yhteydessä olisi myös hyvä käydä läpi ainakin pintapuolisesti, kuinka suurta tuhoa minkäkin voimakkuuden järistykset voivat aiheuttaa. Esimerkiksi Suomessakin silloin tällöin esiintyvät yhden tai kahden magnitudin järistykset ovat niin lieviä, etteivät usein aiheuta merkittävää vahinkoa, eikä pienimpiä järistyksiä voida välttämättä edes havaita ilman mittauksia, kun taas esimerkiksi seitsemän magnitudin järistykset voivat tuhota koko infrastruktuurin pitkänkin matkan päässä järistyksen keskuksesta.
Kuva 3. Vuoden 1964 tapahtuneet maanjäristykset. Lähde: U.S. National Oceanic and Atmospheric Administration (2015).
Kolmannella kartallani (kuva 3) esitän vuoden 1964 tapahtuneet tulivuorenpurkaukset. Kun sitä vertaa ensimmäiseen karttaan, jossa on esitetty 5,5 magnitudin tai sitä voimakkaammat maanjäristykset samalla aikavälillä silmiinpistävää on eritysesti se, että tulivuorenpurkauksia tapahtuu huomattavasti vähemmän kuin maanjäristyksiä ja vaikka ilmiöitä esiintyy osittain samoilla alueilla, esimerkiksi Atlantin valtamerellä tulivuorenpurkauksia tapahtuu suhteessa vähän järistyksiin verrattuna. Tämä selittyy litosfäärilaattojen liikesuunnilla. Koska molempien kyseessä olevien endogeenisten hasardien synty oikeastaan perustuu astenosfäärissä tapahtuvan aineksen kierron aiheuttamiin litosfäärilaattojen liikkeeseen, tulisi opetettavien henkilöiden hallita laattatektoniikan perusidea jo ehkä ennen tulivuoritoiminnan ja maanjäristysten tarkastelua, tai ainakin se tulisi opettaa viimeistään tässä vaiheessa. Miksi juuri näillä kyseisillä alueilla esiintyy tulivuoria ja maa järisee?
Kuva 4. Litosfäärilaatat ja niiden liikesuunnat. Lähde: http://pixshark.com/lithospheric-plates-movement.htm
Oheinen kuva toimisi hyvin litosfäärilaattojen sijainnin ja liikesuuntien opettamisen tukena ja asia olisikin hyvin vaikeasti hahmotettavissa ilman visuaalista materiaalia. Vertailtaessa kuvaa 1 ja 4 huomataankin, että maanjäristysten sijainnin ilmoittavista symboleista piirtyykin karttaan lähestulkoon litosfäärilaattojen rajat. Ilmiöiden ymmärtämisen kannalta on myös tärkeää hahmottaa, miten ja miksi maankuoren osat liikkuvat. Sitä voisi havainnollistaa tällaisella yksinkertaisella animaatiolla. Eveliina Ikosen blogia lukiessani muistin, että myös tsunamien syntyä ja sijoittumista voisi sivuta oheisten karttojen avulla.
Vaikka en onnistunut kurssikerralla tuotettujen karttojen osalta kovinkaan loisteliaasti, itse kurssikerta oli mielestäni todella kiinnostava ja mukavan monipuolinen. En tullut edes ajatelleeksi, että olisi voinut olla kiinnostavaa tarkastella hasardeja myös pienemmällä alueella. Kartalla olisi voinut esittää esimerkiksi vain tietyn maan tai maanosan alueella tapahtuneet hasardit, kuten Leila Soinio on tehnyt. Opetettaville henkilöille keskisuurten ja erittäin voimakkaiden maanjäristysten esiintymistiheyden vertailu olisi varmasti havainnollisempaa, mikäli kartoilla olisi esitetty ilmiöt samasta vuodesta lähtien.
Lähteet:
Biologie en flash. http://www.biologieenflash.net/sommaire.html Luettu 12.3.2015.
Soinio, L. (2015). Kurssikerta 6 – Geepeeässää ja luonnonhasardeja. Leilan paikkatietopulinaa. https://blogs.helsinki.fi/lsoinio/ Luettu 12.3.2015.
Ikonen, E. (2015). Kurssikerta 6. Even PAK-blogi. https://blogs.helsinki.fi/eveliiik/ Luettu 12.3.2015.