Ruutuja ja tosi pieniä ruutuja (rastereita)

Neljäs kurssikerta alkoi ruutupohjaiseen tiedon esittämiseen tutustumisella. Kävimme pääkaupunkiseudun kartta-aineiston kimppuun. Tutkimme pistemuotoista väestötietokantaa, jossa oli esitetty tietoa pääkaupunkiseudun asukkaista talokohtaisesti. Kuinka ollakaan, aika moni lähti heti tutkimaan oman talonsa tietoja. (Minäkin löysin itseni ja neljä ikätoveriani kotitaloni kohdalta.) Tarkoitus oli kuitenkin saada tietoja niputettua yhteen sen verran, että aineiston esittäminen kartalla on mielekästä. Siispä loimme QGIS:llä ruudukon pääkaupunkiseudun ylle Vector Grid –työkalulla. Poistimme vielä ne ruudut, joissa ei ollut yhtään asukasta keventääksemme tulevia prosesseja, mikä tuntuikin erittäin järkevältä ottaen huomioon ohjelman alituisen kaatuilun. Rami Heikkilä pohtiikin blogissaan, mahtaako kukaan käyttää näin epävakaata ohjelmaa oikeasti työelämässä. Sama kysymys on pyörinyt itselläkin mielessä, mutta vastauksena todettakoon, että olen itse käyttänyt ohjelmaa Espoon kaupungilla työskennellessäni. Ja tämä oli kahdesta tarjolla olevasta ohjelmasta ymmärtääkseni parempi ja helpompi käyttää. Ohjelma ei töissä kaatunut – uskokaa tai älkää – kertaakaan! Syynä varmaan melko lailla kevyemmät prosessit ja pienemmät tietokannat.

Koin ensimmäisen onnistumisen tunteen, kun rupesimme laskemaan ruuduissa olevien asukkaiden määrää. Toiminto oli minulle tuttu, koska olin viitsinyt tehdä vähän ylimääräistä työtä edellisen kurssikerran itsenäisten tehtävien kanssa laskiessani itse järvisyysprosenttia. Jes! Tuotimme kurssilla kartan, jossa näkyy ruotsinkielisten osuus kussakin neliökilometrin kokoisessa ruudussa. Jos absoluuttiset määrät kiinnostavat, voi käydä kurkkaamassa kurssitoverini Saaga Laapotin blogia. Aika oletettavasti eniten ruotsinkielisiä asui siellä, missä ihmisiä muutenkin on eniten eli kantakaupungissa. Tekemässäni kartassa huomion kiinnittävät yksittäiset ruudut siellä täällä, joissa ruotsinkielisten osuus on huomattavan suuri, jopa 100%. Lähempi tarkastelu paljastaa, että suuressa osassa näitä ruutuja asukasmäärä jää vain muutamaan ihmiseen. Tämäkään tarkastelutapa ei siten oikeastaan tuo paljon kiinnostavaa tietoa. Pienemmillä ruuduilla ja keskittymällä pienempään alueeseen aiheesta voisi saada hauskan kartan, jossa ruotsinkielisten osuus vaihtelisi enemmän. Uskoisin, että esimerkiksi ruotsinkielisille suunnatut opiskelijatalot Toukolassa voisivat näkyä tällaisessa kartassa.

Ruotsinkielisten osuus pääkaupunkiseudulla on suurimmaksi osaksi pieni. Niissä ruuduissa, joissa osuus näyttää olevan suuri, asuu useimmiten vain muutama asukas, mikä vääristää tulkintaa

Uusien karttojen kanssa joutuu aina vähän pohtimaan, minkälaisia visuaalisia ratkaisuja kannattaa tehdä, jotta kartta on mahdollisimman helppolukuinen. QGIS tarjoaa paljon vaihtoehtoja, mutta toisaalta minulla on vain vähän taitoa osata kaivata erilaisia ratkaisuja ja toisaalta myös taitoni käyttää niitä ovat vasta kehittymässä. Onneksi ovat muut kurssilaiset. Heidän kurssiblogejaan lukiessa silmä kehittyy havaitsemaan onnistuneita ratkaisuja ja käyttämään itse niistä parhaita.  Iida Ahavan blogista nappasin idean esittää ruudukon väliviivat valkoisella värillä. Se rauhoittaa kartan informaatiotulvaa ja saa huomion pysymään paremmin olennaisessa.

Kurssikerran itsenäisenä tehtävänä oli tuottaa oma kartta jostakin aineistossa annetusta muuttujasta Pääkaupunkiseudulla samaan tapaan kuin yhdessä tehty tehtävä. Päätin kuitenkin itse toteuttaa toisenlaisen kartan, mikä vaati hieman esivalmisteluja. Samalla kurssikerran aiheet tulivat kerrattua. Päätin tutkia lasten lukumäärää eri puolilla Espoota. Valitsin tarkoituksella pienemmän ruutukoon 250m x 250m, jotta saan enemmän eroja näkyviin. Samalla rajasin alueen vain Espooseen valitsemalla vain ne talot, joiden kuntakoodi oli 049 ja tallentamalla ne omaksi tietokannakseen. Ajattelin, ettei näin pienellä ruutukoolla kartasta saa mitään selvää, jos jätän mukaan koko pääkaupunkiseudun ja toisaalta uskoin osaavani tulkita kotikuntani karttaa paremmin kuin naapurikuntia. Minulle aiheutti pientä päänvaivaa keksiä, miten saan laskettua yhteen eri ikäluokat, sillä attribuuttitaulukossa oli erikseen lueteltuna jokaisen ikäluokan tiedot. Lopulta sain summan yhteen sarakkeeseen ja pääsin toteuttamaan karttani. Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että onnistuminen vaatii vielä jonkin verran kokeilemista ja uusia yrityksiä, kun en hahmota aina, mitä, minne ja miten päin ohjelma laskee asioita.

Yllätyin siitä, kuinka paljon Espoossa on alueita, joilla ei asu kukaan. Vielä enemmän oli tietysti alueita, joilla ei ole yhtään lapsia. Näitä, melko suuriakin alueita on myös ”tiheään asutussa” Etelä-Espoossa. Kartasta saisi enemmän irti kun siihen asettaisi taustalle jonkinlaisen Espoon pohjakartan, josta näkisi, asuvatko lapset keskusta-alueilla vai niiden ulkopuolella. Vaihtoehtoisesti lasten jakautumista voisi verrata vastaavaan, kaikista asukkaista tehtyyn karttaan, mutta sitäkään en nyt tässä tehnyt.

Lapsia asuu ympäri Espoota, mutta eniten Etelä-Espoossa muutamassa keskittymässä

Sen sijaan tein vielä vertailun vuoksi vastaavan kartan vanhusten sijoittumisesta Espooseen. Vanhukset/eläkeläiset, joiksi tässä määrittelin yli 65-vuotiaat, (vaikka kaikki eivät ole eläkkeellä) ovat voimakkaammin keskittyneet vain muutamaan paikkaan. Kartan ruutukoko on sen verran pieni, että yksittäiset ikääntyneille suunnatut asumisratkaisut näkyvät varmaankin kartalla. Suuri osa Espoosta on harvaan asuttua omakotitalovaltaista aluetta ja on oletettavaa, että ihmiset muuttavat näiltä alueilta pois ikääntyessään. Se selittää varmasti ainakin osaksi vanhusten keskittymistä tietyille alueille.

Olen melko tyytyväinen tuotoksiini. Sain karsittua varsinkin Espoon kartoista aika hyvin kaiken epäolennaisen tiedon niin että jäljelle jäin harmoninen kokonaisuus. Kätevintä olisi, jos päällekkäin saisi ruutukartat kaikkien espoolaisten, vanhusten ja lasten sijoittumisesta ja pohjalle taustakartan, jossa näkyisi vaikkapa suuralueet. QGIS:ssä näin voikin tehdä, mutta en tiedä mikä olisi paras tapa toteuttaa ajatus lukijalle.

 

Yli 65-vuotiaat ovat asettuneet Espooseen keskitetymmin kuin lapset

Rasterikartat

Toinen tehtävämme liittyi rasteriaineistoihin. Saimme korkeustietoa sisältävän rasteriaineiston, josta muokkasimme visuaalisesti paremman ja helppolukuisemman. Käytimme rinnevarjostusta saadaksemme korkeuserot näkymään paremmin, koska alkuperäisestä mustavalkokuvasta niitä ei hahmottanut.

Rinnevarjostus piirtää maiseman muodot esiin
Rinnevarjostus yhdistettynä korkeuskäyriin ja peruskarttaan

Lisäksi haimme saman alueen peruskarttalehden ilman korkeuskäyriä ja laskimme itse korkeuskäyrät. Vertasimme saamaamme tulosta peruskarttaan, jossa korkeuskäyrät olivat valmiina. Ohjelman laskemat korkeuskäyrät poikkesivat jonkin verran peruskarttaan piirretyistä. Pääpiirteet olivat tietysti samat, mikä näkyi erityisen hyvin isojen mäkien kohdalla, mutta osa maiseman hienopiirteisyydestä puuttui peruskartasta. Käyttäjän kannalta se on tietysti useimmiten hyvä, koska pieniä korkeusmuutoksia ei maastossa aina ole helppo havaita. Korkeuskäyrien asettuminen eri kohtaa voi riippua myös siitä, mistä korkeudesta laskeminen aloitetaan. pahimmillaan meidän laskemamme kartan käyrät asettuvat juuri peruskartan korkeuskäyrien väliin, jolloin heittoa olisi 2,5 metriä. En kuitenkaan tiedä, onko asia kartassani näin.

Aineistosta laskettuihin korkeuskäyriin verrattuna peruskartan käyrät ovat yksinkertaistettuja
Pääpiirteissään peruskartan korkeuskäyrät osuvat kuitenkin hyvin yhteen aineistosta laskettujen korkeuskäyrien kanssa.

 

Lähteet:

Iida Ahavan kurssiblogi, ..koska mun oli pakko saada se toimimaan… (luettu 11.2.2019)

https://blogs.helsinki.fi/iidahava/2019/02/10/koska-mun-oli-pakko-saada-se-toimimaan/

Rami heikkilän kurssiblogi: Kolmas kerta… (luettu 11.2.2019)

https://blogs.helsinki.fi/heirami/2019/02/08/kolmas-kerta/

Saaga Laapotin kurssiblogi, Rastereita ja taikuutta (luettu 11.2.2019)

https://blogs.helsinki.fi/saagalaa/2019/02/09/rastereita-ja-taikuutta/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *