Viime viime ensin esteli lapseni vielä
sanoin: tähtää ja tähtää markku jotakin
ja ja ja katoaa minä
ovi jotakin jostakin nyt –
Viime yönä oli päivä
Yönä yönä kun ylös kanssani vielä
markulle: pian markku markku markku jotakin!
Tuntematon tuntematon jää piippu, astelen,
tuulessa on on on
Tähtää markku lataa markku huutaa: Lapset alas, markku ampuu!
Oli näin hän ja kanssani vielä,
pöydän alla lataa markku lataa jotakin
hahmo tytisee hiljaisuus katoaa alakertaan;
lenkuttaa kadonnut jäänyt päivä-on-yö-on-päivä
Ja tuntematon hahmo vajoaa.
Ja tuntematon rytisee ja hajoaa.
Ja jää hiljaisuus:
katoaa piippu katoaa markku katoavat lapset.
Päivä kiväärin piipun hän kääntyi hänen selkänsä takana vielä.
Pian et ehdi markku markku huutaa: Lapset alas!
ampuu markku
jotakin
vajoaa ja rytisee hiljaisuus mahtuu alakertaan,
ulkona paistaa kadonnut jäänyt päivä-on-yö-on-päivä
Ovi tuulessa lenkuttaa ja paistaa aurinko.
Jotakin on kadonnut.
Jotakin on jäänyt
nyt kun päivä-on-yö-on-päivä.
Se kommenttini katosi. Kirjoitin, että hyvä kun käytät konkr.ilmausta (Markku). Lukija tarvitsee sanoja, joihin tarttua ja paikkoja, joissa levätä. Vaikka välillä on sitä vaikeatajuisempaa tekstiä. Palaan.
Kiitos Kaija kommentista ja kannustuksestasi. Odotan paluutasi. markku ei ole Markku vaan markku, tavallaan tässä yhteydessä yleisnimi. Niin kuin karhu on otso ja kontio, mies voi olla markku.