Muhkuravarpaisillaan takoo pönäkkä rouva Kuu taivasta pitkin selkääsi, raapaisee siihen jomottavan jäljen. Siinä näet holtiton kirkas kuin itse pimeytesi vatsa on ontto, elävä sorasydän rahisee ja takoo ohuenpaksua suonistoseittiä. Takoo tyhjää ja takoo täyttä. Sinussa haava kuhisee katseyhdyskuntia, mutta muita muistoja meillä ei ole, ei tule. Vain Kuu vailla varjoja takoo taivasta hämärästä huomiseensa.