Bett-opetusteknologiamessut Lontoossa

Osallistuin Lontoossa järjestettäviin Bett-messuun. Bett-messut ovat hyvin suuri tapahtuma opetusteknologioiden saralla. Bettin verkkosivuilla sanotaan, että niihin osallistuu yli 800 alansa johtavaa yritystä, 103 uutta opetusteknologia alan startup-yritystä ja peräti 34 000 kävijää. Messut kestivät neljä päivää ja näinä neljänä päivänä riitti jokaiselle päivälle koko päiväksi nähtävää ja kuultavaa. Pitkin päiviä järjestettiin useita puheenvuoroja, luentoja ja esityksiä.

Esityksistä eniten odotin etukäteen fyysikko Brian Coxin luentoa aiheena ”Exploring the Universe”. Luennossa Cox käsitteli aiheita kuten maailmankaikkeuden alku ja mustat aukot. Erityisesti itselleni mielenkiintoista oli kuulla, kuinka aiempaa projektia varten oli tietokoneella luotu animoitu malli siitä, kuinka mustat aukot käyttäytyvät. Vaikka mustista aukoista oltiin saatu tuohon aikaan vain epäsuoria havaintoja, niin myöhemmin saatu kuva mustasta aukosta näytti noudattavan täydellisesti aiemmin teorisoitua mallia.

Erityisesti mieleeni jäi myös luento nimeltä ”The Future of Learning”, jonka piti Sugata Mitra. Mitra puhui tekemästään kokeilusta Intiassa vuonna 1999, jossa kylän lapsille oli annettu mahdollisuus vapaa pääsy tietokoneelle, jossa oli internet-yhteys. Tietokoneet ja internet olivat vielä hyvin uusia asioita tuolloin, ja Mitran tavoitteena oli nähdä, oppivatko lapset käyttämään tietokonetta ilman mitään ohjeita. Jonkin ajan kuluttua lapset oppivat käyttämään sujuvasti sekä tietokoneen monia eri ohjelmistoja että internetiä. Tämän ilmiön huomatessaan Mitra teki seuraavan kahdenkymmenen vuoden ajan erilaisia kokeiluja, onko oppilaiden itseohjautuvuudella rajoja. Mitra tutki SOLEa (Self Organised Learning Environments, Itseohjaavat oppimisympäristöt). Hän yritti monen tasoisia ilmiöitä lapsille, oppivatko he pääpiirteet kyseisestä ilmiöstä käyttäen kyseistä menetelmää. Mitran kokeilujen perusteella ei löytynyt kuitenkaan yhtään aihetta, mitä lapset eivät oppineet kohtalaisella tasolla. Tämän seurauksena minulle jäi ajatus siitä, että lapset voivat oppia mitä mutkikkaampia ja erinäisempiä aiheita, kunhan lapset saadaan innostumaan aiheesta. Mitra jätti minut pohtimaan ajatusta, jossa hän kuvaili, että opetus pitäisi olla sellaista, että tulevaisuuden arvaamattomassa maailmassa tulisi lapsilla olla kyky oppia asiat ajoissa, sen sijaan, että lapset oppisivat vain asioita siltä varalta, että he sattuvat tarvitsemaan juuri jonkin tietyn aiheen muistamista. Seuraava ei ole suora lainaus, vaan kirjoittajan muistikuva siitä, mitä luennoitsija sanoi: ”Children should be taught to learn in time instead of just in case”.

Messujen tarjonta oli valtava, mitä tulee opetusteknologioihin. Oli mahtavaa huomata, miten paljon opetusalan ammattilaisia ja aidosti opetuksesta kiinnostuneita ihmisiä oli kokoontunut yhteen paikkaan. Olin myös iloinen nähdessäni kuinka opetusala ja opetuksessa käytettävät teknologiat kehittyvät. Uusien opetusteknologioiden ansiosta opettajien työtaakka paremmassa tapauksessa kevenee ja oppilaiden oppimisen mahdollistaminen paranee.

 

-Jaakko