Opin 30.1 kurssikerralla, että aineistoja joutuu välillä hieman muuttamaan, jotta niitä on mahdollista yhdistää muihin aineistoihin. Harjoittelimme useamman samaan maahan kuuluvan alueen yhdistämistä yhdeksi kohteeksi. Mikäli haluttiin yhdistää yksittäisen maan saaret saman maannimen alaisuuteen hyödynnettiin valintatyökalua ja ”Merge selected features” -työkalua. Kätevämpi tapa useamman maan käsittelyyn oli kuitenkin kohteiden yhdistäminen nimisarakkeen tietojen avulla ”Dissolve” -työkalulla. Huomionarvoista oli, että ”Dissolve all”-kenttä on aina valmiiksi raksitettu ja ruksi on otettava pois, etteivät kaikki kohteet yhdisty yhdeksi köntiksi. Tuomas Hietarannalla oli hyvät perustelut, sille miksi kohteiden yhdistäminen on hyödyllistä. Hän perusteli hyödyllisyyttä sillä, että toiminto helpottaa suuren datamäärän käsittelyä sekä kohteiden etsintää ja valintaa. Lisäksi hän arveli yhdistämisen tekevän QGIS:n toiminnasta nopeampaa kerralla käsiteltävänä olevien erillisten kohteiden määrän pienentyessä. Seuraavaksi pureuduimme siihen, miten QGIS:ssä olevaan aineistoon voidaan liittää muita aineistoja. Aineistojen yhdistely perustuu siihen, että yhdistettävästä aineistoista löytyy jokin sarake, jossa on samat tiedot kuin yhdistettävän aineiston jossakin sarakkeessa (esimerkiksi kohteen nimi) ja kaikilla sarakkeen riveillä on toisistaan poikkeavat nimet. Tämä oli minusta päivän merkittävin tieto.
Aineistojen yhdistämisessä saattaa ilmeisesti helposti tulla vaikeuksia, esimerkiksi jos yhdistävän sarakkeen tyypit ovat erilaiset. Kirjoittaessa on saatettu myös painaa välilyöntiä, mikä lasketaan merkiksi. Tällöin on vaikea havaita, mistä se johtuu, että aineistot eivät yhdisty oikein. Kaikenlaisilla ohjelmilla tuotetut aineistot eivät välttämättä avaudu heti oikein QGIS -ohjelmalla ja ne on osattava muokata oikeaan muotoon. Tiedostoja liitettäessä on tärkeää muistaa, että ei kannata liittää useampaa tiedostoa peräjälkeen. Ohjelmalla on jo muutenkin riski kaatua yhdistämistä tehdessä. Yksi asia, jonka harjoituskerralla opin oli se, että vanhoja, uusien tietokantojen rakentamiseen käytettyjä tietokantoja kannattaa poistaa säännöllisesti, jos niitä ei enää tarvitse. Tämä ilmeisesti selkeyttää työntekoa, eikä tule vahingossa käsiteltyä vääriä tietokantoja kuin on tarkoitus.
Opin, miten ohjelmalla lasketaan polygonien sisällä olevia pisteitä ja polygoneja. Näihin tarkoituksiin käytettiin useampia eri työkaluja. ”Count points in polygon” -työkalua voisi käyttää esimerkiksi tutkiessa kuinka monta koulua osuu tieliikenteen pahimmille melualueille jossakin kaupungissa. ”Count unique points in polygon” -työkalulla voisi puolestaan tutkia muun muassa kuinka monen eri yrityksen pikaruokaravintoloita on jonkin kaupungin eri osa-alueilla. ”Join attributes by location” -työkalulla voisi tutkia, mihin Suomen kuntaan sijoittuu eniten yksittäisiä yksityisten henkilöiden omistamia suojelualueita. Kurssikerran Afrikka -tehtävän tietokannan tiedoilla olisi voinut tutkia, onko internet käyttäjien lukumäärään eri alueilla vaikuttanut öljyn poraamisen tai timanttien kaivausten aloittaminen tai timanttikaivosten tuottavuus. Tietokannan avulla olisi voinut tutkia myös, kuinka suuri osa timanttikaivoksista tai öljykentistä on konfliktien alueella (ainakin jos konfliktien säteestä piirrettäisiin konfliktien laajuutta kuvaavat ympyrät).
Oppimisen kannalta itsenäinen tulvaindeksi tehtävä oli erittäin hyödyllinen, vaikkakin pelottava, koska siinä ei ollut tarkkoja ohjeita mitä pitää tehdä. Tehtävässä tuli tietokantojen liittämisen kertauksen lisäksi opittua, miten tehdään diagrammeja karttaan. En heti hoksannut, miksi en saanut karttaan ilmestymään ollenkaan pylväitä, mutta onneksi vastaus löytyi netistä löytämästäni videosta. Pylväissä oli se mielestäni mielenkiintoista, että niiden yleistä korkeutta pystyi muuttamaan, niin että pylväiden korkeudet suhteutuivat toisiinsa nähden uudelleen. Koropleettikarttaa tehdessä tuli taas kerrattua, miten luokittelut visualisoidaan kartalle. Kartassa (Kuva 1) näkyy Suomen valuma-alueet. Näin jälkeenpäin ajateltuna valuma-alueiden rajat olisivat saaneet olla hieman paremmin erottuvat. Kartasta näkee, että tulvaherkimmät alueet löytyvät Itämeren rannalta, mutta järvisintä on Keski- ja Järvi-Suomessa. Suuressa osassa Lappia ja Itämeren rannikkoa järviä on huomattavasti vähemmän, kuin järvisimmillä alueilla.
Kuva 1:Suomen valuma-alueiden tulvaherkkyys ja järvisyys
Lähteet:
Tuomas Hietaranta. Kolmas kurssikerta. https://blogs.helsinki.fi/hietatuo/ Luettu:22.3.2019