Kurssikerta 5

13.2 opin, että yhden tason polygonien sisään jäävien toisen tason viivojen määrää ja yhteispituutta voi laskea ”Sum line lenghts”- työkalulla. Tätä voisi hyödyntää esimerkiksi, jos haluaisi tutkia montako metriä meluesteitä on täytynyt rakentaa jonkin kaupungin alueella. Pääsin kokeilemaan käytännössä Johdatus geoinformatiikkaan maantieteessä kurssilta teoriana tuttua ”clip” -toimintoa, jolla pystyi leikkaamaan piparkakkumuottimaisesti yhden tason avulla jostakin toisesta tasosta uuden tason. Mielestäni oli hyvin mielenkiintoista, että QGIS -ohjelmalla pystyi arpomaan piirtämiimme taloihin asukkaita haluamaltamme numero väliltä. Kokeilimme kurssikerralla ”Fixed distance buffer” -työkalua, jolla pystyi määrittelemään haluamansa levyisen vyöhykkeen kaikkien tietyn tason kohteiden ympärille. Tämä työkalu soveltuisi esimerkiksi sen tutkimiseen, montako sisäliikuntapaikkaa on oman työmatkan varrella tietyllä etäisyydellä tiestä. Harjoittelimme bufferointia itsenäistehtävien avulla (Taulukko 1). Koska meillä ei ollut Malmin lentokenttää tiedostoissa tein siihenkin työohjeessa liittyvät tehtävät Helsinki-Vantaan lentokenttäaineistolla.

Sain joitakin ahaa-elämyksiä käyttämiini toimintoihin ja työkaluihin liittyen: Sain tietää, että Statistics paneelissa, kun jokin muuttuja esimerkiksi asukasmäärä on valittuna ”count” tarkoittaa havaintopisteiden määrää ja ”sum” puolestaan muuttujan eri havaintopisteillä olevien määrien summaa. Tärkeää oli myös tajuta, että Spatial Query työkalulla voi halutessaan valita kahden tason välillä jo aikaisemmin valittuja kohteita edelleen rajaten jonkin kolmannen tason mukaan. Tasoja liittäessä Join attributes by location -toiminnolla oli tärkeää hoksata, että on otettava summa, ettei syntyvän tason sarakkeisiin tule näkyviin vain monessako kohteessa esim. ihmisiä asuu jollakin tietyllä alueella, vaan montako ihmistä niissä kohteissa on yhteensä kyseisellä alueella.

Tajusin, että esimerkiksi jollain tietyllä alueella olevan ihmismäärän tutkimiseen on mahdollista käyttää useampaa vaihtoehtoista työkalua: Liittämällä tasot yhteen (Join attributes by location), ottamalla toisesta tasosta leikkaus toisen tason mukaan (Clip) tai valitsemalla vain halutut tason kohteet, toisen tason rajojen mukaan (Spatial Query). Juuri edellä mainittujen työkalujen sekä esimerkiksi Field calculatorin, Fixed distance bufferin ja erilaisten valintatyökalujen käytön hallitsen mielestäni melko hyvin, joskin niissä on vielä tutustumista esimerkiksi joihinkin niissä oleviin valintamahdollisuuksiin. Esimerkiksi Spatial Queryn ”Where the feature” -kohdan valintamahdollisuuksiin. Rasteri aineistojen työkalut kaipaisivat paljon harjoitusta.

Erilaisten paikkatietoon liittyvien kysymysten ja ongelmien ratkaisuun QGIS -ohjelmalla vaikuttaa se, kuinka hyvin ohjelman käyttäjä on tutustunut ohjelman erilaisiin työkaluihin ja toiminta mahdollisuuksiin ja kuinka hyvin hän osaa käyttää niitä. Samoin käyttäjästä riippuu, osaako hän muokata tarvitsemansa aineiston sellaiseen muotoon, että sen pystyy avaamaan ohjelmalla ja sen analysoimiseen pystyy käyttämään erilaisia työkaluja (esimerkiksi tarvitseeko NULL-arvot poistaa tai puuttuuko joistain rivistä tarpeellista tietoa tai ovatko erilaisten aineistojen yhdistämiseen tarvittavan sarakkeen tiedot täysin samanlaiset). Aineistoissa voi olla myös puutteellisuuksia ja virheitä, joihin niiden käyttäjä ei voi vaikuttaa. Välillä käytettävissä olevilla aineistoilla ei voi vastata omiin tutkimuskysymyksiinsä, jolloin on tehtävä aineistoja itse. Työhön käytettävissä olevat varat vaikuttavat aineiston hankintamahdollisuuksiin ja sitä kautta valitun tutkimusaiheen kysymysten ratkaisumahdollisuuksiin. Myös se vaikuttaa, osaako käyttäjä tulkita tuomiansa aineistoja eli onko hän löytänyt niihin metatiedot, jos sarakkeiden lyhenteet eivät ole ymmärrettävissä. Luulisin, että ohjelma itsessään rajaa sitä, kuinka suuria aineistoja on mahdollista käsitellä, että ohjelma ei kaadu tai sen toiminta ei hidastu liikaa. Erilaisista ohjelman versioista löytyy myös erilaisia mahdollisuuksia ja eri työkalut saattavat toimia paremmin joissain versioissa kuin toisissa.

Valitessani itsenäistehtäväksi ”Uima-altaat ja saunat” -tehtävän, minun tuli tehdä kartta Uima-altaiden määrällisestä sijoittumisesta pääkaupunkiseudulla (Kuva 1). Uima-altaalliset rakennukset näyttävät keskittyvän Helsingin kunnan sisälle, mutta niitä löytyy myös esimerkiksi useammasta osa-alueesta Espoon eteläpuoliskosta. Suhteessa paljon uima-altaita näyttäisi olevan Marjaniemessä, Länsi-Pakilassa, Lauttasaaressa, Yliskylässä, Kulosaaressa, Vartioharjussa ja Vanhassa Munkkiniemessä. Susanna Kukkavuori oli tehnyt mielenkiintoisen havainnon siitä, että Lauttasaaressa on 53 uima-allasta, vaikka omakotitaloja on vain 43. Harvemmin asutuilla alueilla ei pahemmin uima-altaita rakennuksissa ole lukuun ottamatta Östersundomia. Valitettavasti en etsimisestä huolimatta löytänyt, mistä voisin laittaa kartalle, osa-alueisiin uima-altaiden lukumäärää kuvaavat numeroarvot. Niiden avulla kartasta olisi tullut helpommin tulkittava.