Artikkeli esittelee sosiaalipsykologian laitoksella toteutettua kurssia, jossa kokeiltiin weblogien käyttöä pienryhmien kollokviopäiväkirjatyöskentelyssä. Kirjoituksessa on hyödynnetty opiskelijoille suunnatun alkukyselyn vastauksia sekä loppupalautetta, kurssin opettajan kokemuksia sekä kokeilua tukeneen suunnittelijan havaintoja kurssin kuluessa. Weblogit koettiin kaikkiaan hyvänä ja toimivana välineenä tämän kurssin tarkoituksiin, joskin joitakin ongelmiakin esiintyi.
Sosiaalipsykologian laitoksella useina vuosina pidetty sosiaalisten representaatioiden kollokvio sai säväyksen virtuaalisuutta toteutukseensa syksyllä 2004. Aiemmin kyseinen syventävien opintojen kollokvio on koostunut lähitapaamisista, joita ennen osallistujat (yhteensä n. 20 opiskelijaa) etukäteen lukevat kunkin viikon teemaan liittyvät journal-artikkelit, joihin sitten lähitapaamisissa käytävä keskustelu pohjautuu. Tämän lisäksi opiskelijat ovat 3-4 henkilön pienryhmissä koostaneet kollokviopäiväkirjaa kunkin tapaamisen herättämistä ajatuksista. Loppuarviointi on suoritettu ryhmän päiväkirjakoosteen perusteella.
Syksyn kurssin uusi ”verkkopedagoginen mauste” oli weblogien käyttö päiväkirjatyöskentelyssä. Ryhmille perustettiin omat weblogit tiedekunnan palvelimelle, joissa päiväkirjaa sai työstää. Kullakin ryhmällä oli siis oma blogi, jonka salasana oli kaikilla jäsenillä tiedossa ja jota siis kaikki ryhmäläiset saattoivat käydä päivittämässä helpolla Lokari-päivitysjärjestelmällä.
Kokeilun tarkoituksena oli helpottaa ryhmätyötä, rikastuttaa oppimisprosessia ja myös testata, miten blogi käytännössä soveltuu lähiopetuksen lisänä käytettäväksi työkaluksi.
Opiskelijoille järjestettiin lyhyt, 45 minuutin pituinen koulutus kurssin toisen tapaamiskerran lopuksi yhdessä tiedekunnan opetuksen kehittämispalvelujen kanssa. Blogien käytön perusteet opittiin hyvin nopeasti.
Opiskelijoiden näkemyksiä weblogien käytöstä ja toimivuudesta selvitettiin nimettömillä alku- ja loppukyselyillä. Seuraavassa on listattu etuja, joita opiskelijat lokaripäiväkirjatyöskentelyssä kokivat olevan, sekä kurssin opettajan kommentteja opiskelijapalautteesta.
Riippumattomuus ryhmäläisten aikatauluista
Jokaisen kollokviotapaamisen jälkeen ei tarvinnut löytää kaikille ryhmäläisille sopivaa kasvokkaistapaamisaikaa, vaan päiväkirjamerkintöjä sai kukin itse käydä lisäämässä ryhmän verkkoalueelle itselle sopivana ajankohtana. Aikatauluja ei tarvinnut yrittääkään sovittaa yhteen päiväkirjankirjoitusta varten. Ryhmät saivat kohtuullisen vapaasti valita, miten päiväkirjaa verkkoympäristössä työstäisivät. Eräs tapa oli se, että ryhmäläiset vuorotellen kirjoittivat ”pohjatekstin” sessiopäiväkirjaksi, jota muut ryhmäläiset kävivät sitten täydentämässä ja kommentoimassa. Toinen tapa muistutti aiempaa tyyliä: ryhmä kasvokkain keskustellen muodosti yhteisen päiväkirjatekstin, joka sitten talletettiin blogiin sellaisenaan.
”Uskoisin olevan hyvä foorumi, kaikki voivat osallistua silloin kuin haluavat ja tiedot saa tallennettua saman tien.”
”..ehdottomasti plussaa oli se, ettei ryhmän tarvinnut kokoontua (aikataulujen yhteensovittaminen on tunnetusti haastavaa).”
Myös kurssin opettaja, VTT Annukka Vainio kertoo, että opiskelijat kiittelivät paljon juuri tapaamisajankohtien sopimisesta vapautumista.
Prosessinomaisen työskentelyn mahdollisuus
Päiväkirjoja saatettiin työstää useaan kertaan, ja kirjallinen työskentely myös koettiin kehittävämmäksi kuin suullinen. Opettaja kuitenkin toteaa, että kaikki ryhmät selvästikään eivät käyttäneet tätä mahdollisuutta hyväkseen. Prosessikirjoittaminen näkyi mahdollisuutta hyödyntäneiden ryhmien päiväkirjoissa hyvällä tavalla.
”Kirjoittaessa on pakko ajatella käytyjä asioita niin eri tavalla läpi, että puoliväkisinkin oppii asiat paremmin. Mikä ei olisi huono asia muuallakin.”
”Vaikeinta oli vasta kurssin lopuksi muokata tajunnanvirrasta ”julkaisukelpoinen”, lopullinen työ.”
Tiedonjako ja vertaisoppiminen kurssin aikana
Eräs blogikokeilun tarkoitus oli kannustaa ja tutustuttaa opiskelijoita vertaisoppimisen ja jaetun asiantuntijuuden ideoihin. Ryhmien ei tarvinnut työstää ajatuksiaan eristyksissä muista kollokviolaisista kuten aiemmin, vaan osallistujat pääsisivät tarkastelemaan verkossa myös muiden ryhmien huomioita kollokviosessioista. Opettaja kuitenkin epäilee kurssilaisten surffanneen toisten ryhmien blogeissa, hänen mielestään toisten ryhmien tekstejä luettiin yllättävän vähän. Häneltä jopa kysyttiin, saako toisten ryhmien tekstejä lukea! Tottumusta siis puuttuu. Ryhmienvälisen vuorovaikutuksen mahdollisuutta alikäytettiin