Teppo Moisio

Miten opiskelija voi hyötyä weblogin pitämisestä? Monellakin tavalla: Omaan weblogiin on hyvä tallentaa muistiinpanot myöhempää käyttöä varten. Blogia voi käyttää keskusteluun samasta aihepiiristä kiinnostuneiden kanssa. Ja ylipäätään: kirjoittaminen kannattaa aina.

Olen itse pitänyt perustutkinto-opintoihini liittyvää Noteblog-muistiinpanoblogia nyt muutaman kuukauden ajan, ja aion jatkaa hyväksi havaitsemaani tapaa. Kerron tässä artikkelissa ajatuksistani weblogien hyödyistä niiden pitäjän, bloggaajan kannalta. Esittelen hieman myös omaa opiskelublogiprojektiani.

Weblog on muistiinpanojen tallennuspaikka

Ajatus muistiinpanojen kirjaamisesta blogiin lähti alkujaan liikkeelle tutkielman tekemistä käsitelleen oppikirjan kehotuksesta: Kannattaa kirjoittaa tutkielman kirjallisuusmuistiinpanot jo varhaisessa vaiheessa puhtaaksi tekstinkäsittelyohjelmalla. Kun muistiinpanot ovat hyvin kommentoituina koneella, niistä saa kuukausienkin päästä selvää ja lopullista tutkielmaa voi koota valmiista paloista leikkaamalla ja liittämällä.

Aloimme kehitellä ajatusta työryhmäparini kanssa. Molemmat olivat aiemmin tutustuneet omilla tahoillaan ja omasta kiinnostuksestaan weblogeihin, ja niiden tarjoama helppo julkaisu- ja tallennussysteemi vaikutti lupaavalta myös omaehtoisen opiskelun apuvälineenä.

Weblog-järjestelmäähän voi käyttää tiedon tallennuspaikkana siinä missä kovalevyäkin. Muistiinpanojen tallentaminen blogiin tarjoaa kuitenkin merkittäviä etuja verrattuna omalle kotikoneelle tehtyihin muistiinpanoihin.

Weblogiin tehtyihin merkintöihin pääsee käsiksi miltä tahansa Internetiin liitetyltä koneelta. Usein muistiinpanot ovat teknisesti myös paremmin turvassa kuin kotikoneella, koska palveluntarjoajat ottavat säännöllisesti varmuuskopiot palvelinten sisällöstä. Järjestelmänä weblog on helppo käyttää verrattuna moniin muihin verkkosovelluksiin.

Tallentamista varten muistiinpanoja ei ole pakko edes julkaista. Lähes jokainen weblog-järjestelmä antaa kirjoittan päättää, tehdäänkö tallennetusta tekstistä julkinen vai ei.

Ja miksi muistiinpanoja voisi pitää vain lähdekirjallisuudesta? Yhtä hyvin verkkoon voi kirjoittaa puhtaaksi luentomuistiinpanonsa, esseeluonnoksensa, kirjallisuudesta heränneet omat ajatuksensa…

Siispä tuumasta toimeen. Tutustuin viime vuoden lokakuussa Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan Lokari-julkaisujärjestelmään ja päätin kokeilla käytännössä, miten ajatukset julkisista muistiinpanoista siirtyvät käytäntöön.

Weblog on henkilökohtaisen ajattelun paikka

Blogimerkintöjen kirjoittaminen edellyttää vaivannäköä. Usein merkinnän kirjoittaminen tarkoittaa kertaalleen paperille sutaistujen muistiinpanojen puhtaaksikirjoitusta. Tavallaan sama työ tulee tehtyä kahteen kertaan. Ajan haaskausta, siis?

Blogin parissa vietetty aika on kaiken kaikkiaan kovin opettavaista. Kertaus on opintojen äiti; luentomuistiinpanoja stilisoidessa päivällä opitut asiat tulee palautettua mieleen.

Merkintöjen kirjoittaminen pakottaa selkiyttämään omaa ajatteluaan. Kun ranskalaisiksi viivoiksi kiteytettyjä muistiinpanoja koettaa purkaa kokonaisiksi lauseiksi, huomaa helposti omat ajatusvirheensä ja puutteet tiedoissaan. Usein merkintää tehdessä joutuu hakemaan lisätietoja ja palaamaan kirjojen pariin.

Itse arvostan kirjoittamista oppimisen muotona. Mututuntuma tähän mennessä tekemieni merkintöjen perusteella on, että asiat ovat jääneet päähän paremmin kuin vain luennolla istuen. Ainakin tentteihin valmistautuminen on tuntunut suhteellisen helpolta.

Yleistäen: Vähimmilläänkin blogin pitäminen kehittää argumentointikykyä ja kirjoitustaitoa. Parhaimmillaan yksittäinen merkintä on miniessee, johon sisältyy opiskelijan omia havaintoja ja ajatuksia.

Joissain tilanteissa blogimerkinnän kirjoittamiseen käytetty aika on myös pois jostain myöhemmästä työvaiheesta, eli tänään tehty on huomisesta säästetty. Esimerkiksi hyvin tehdyt muistiinpanot kirjallisuusviitteineen saattavat olla siirrettävissä suoraan toiseen tekstiin, esimerkiksi esseeseen tai tutkielmaan. Itse toivon, että voin aikanaan koota pitkät pätkät graduani blogiin oppimisprosessin eri vaiheissa tekemistäni merkinnöistä.

Ja totta kai muistiinpanoista voi olla hyötyä myös muille: netistä on näppärä monistaa kaverin muistiinpanot, jos omat jäivät vajaiksi tai kokonaan tekemättä. Ainakin omat muistiinpanoni ovat saaneet kiitosta ystäviltä, jotka eivät ole itse päässeet oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan. Sosiaalisen statuksen kohottamista tämäkin.

Weblog on keskustelupaikka

Merkittävin weblogin etu muistiinpanovälineenä on sen tarjoama mahdollisuus keskusteluun.

Weblogin lukijat voivat kommentoida merkintöjä. He voivat osoittaa keskeisiä ongelmia, joita bloggaaja ei ole tullut merkinnässään ajatelleeksi. He voivat suositella lisälukemista. He voivat auttaa ajatusten eteenpäin kehittelyssä. Tavallaan blogi muodostaa virtuaalisen seminaarihuoeen, jossa keskusteluun osallistumista ei rajoita paikka ja aika, vaan mielenkiinnon kohde.

Täysin julkisessa blogissa merkinnät ovat, teoriassa, miljardien ihmisten luettavissa. Tämän julkisuuden voi mieltää uhaksi tai mahdollisuudeksi.

Merkittävin syy kokea omien ajatusten julkaiseminen vieraana on suomalaisiin syvälle iskostunut pelko tyhmäksi leimautumisesta. Perinteisestihän virheitä ei saa tehdä ja vain neroilla on lupa puhua julkisesti. Keskustelukulttuuri puuttuu.

Merkittävin syy kokea omien ajatusten julkaiseminen hyödylliseksi voisi olla mahdollisuus saada henkilökohtaista opetusta verkon miljardeilta käyttäjiltä Jos on väärässä, joku kyllä kertoo. Kun virheensä tietää, ne on mahdollista korjata.

Noteblogin historiaan on mahtunut varmasti paljon enemmän virheitä kuin mitä niitä on tullut ilmi, mutta on korjauksiakin tullut. Hyvä niin – parempi saada mahdollisuus oppia virheistään kuin tyriä vaikkapa työhaastattelussa.

Itse toivon blogiltani nimenomaan kommentteja ja keskustelua. Mielenkiintoisista asioista saa paljon enemmän irti, kun niistä pääsee jakamaan ajatuksia – ei vain esittelemään omaa oppineisuuttaan. Kommenttien tarjoamat näkökulmat, korjaukset ja vinkit lisälukemisista ovat bloggaamisen arvokkainta – vaikkeivät suinkaan ainoaa – antia.

Käytännössä yksittäisen opiskelijan muistiinpanot eivät kuitenkaan kiinnosta juuri ketään. Äänekkään häiriköinnin sijasta ongelma on pikeminkin keskusteluyhteisön puute. Tärkeimmät opiskelijabloggaajan keskustelukumppanit ovat opiskelutovereita sekä, parhaassa tapauksessa, kurssien opetushenkilökuntaa.

Opintoblogikokeiluni jatkuu pitkin kevättä ja ensi syksyä. Työstän blogissa graduani ja pidän muistiinpanoja muutamalta kurssilta, minkä lisäksi tarkoitus on kokeilla tenttikirjojen opiskelua blogipohjaisessa opintopiirissä.

Blogin pitäminen on paitsi henkilökohtainen oppimisprosessi, myös omanlaisensa pilottiprojekti: Blogin käytöstä opiskelun apuna ei ole kenelläkään vielä kovin paljoa kokemuksia. Mihin kaikkeen henkilökohtaista blogia voi käyttää, missä se ei toimi? Millaiset käytännöt ovat hyvä, mitkä eivät? Käytännössä blogin pitäminen on jo nyt edellyttänyt esimerkiksi oman kirjoitusetiketin pohtimista. Kehittyviin käytäntöihin voi tustustua seuraamalla blogia. Tarkoitukseni on myös koota kokemuksia ja kantapään kautta opittuja asioita myöhemmin Piirtoheittimessä julkaistavaan artikkeliin.

On helppo todeta, että blogin pitäminen edellyttää enemmän töitä kuin kirjatenttien suorittaminen viimeisen yön lukurykäisyllä – kaikkiin tilanteisiin ja kaikille opiskelijoille bloggaaminen ei varmasti sovi. Mikäli oma opiskelu kuitenkin kiinnostaa, asiat todella haluaa oppia ja niistä on valmis keskustelemaan, blogi on siihen erinomainen apuväline.

Noteblog löytyy osoitteesta http://www.valt.helsinki.fi/blogs/moisio

Tekstissä mainittu metodologiaopas: Silverman, David 2000/2002. Doing Qualitative Research. London, Sage.