Jere Majava

Weblogit soveltuvat vuorovaikutteisena ja joustavan välineenä hyvin monenlaiseen opetuskäyttöön. Vaikka 'blogit' ovatkin välineenä melko yksinkertaisia, niiden soveltamiselle opetukseen ei ole olemassa yhtä valmista mallia. Weblogien opetuskäytössä ei siten voi olla kyse suoraviivaisesta käyttöön ottamisesta, vaan blogien käyttö joudutaan suunnittelemaan tapauskohtaisesti. Blogeihin vasta tutustuvalle opettajalle voi olla epäselvää, miten soveltaa blogeja omassa opetuksessa ja minkä tyyppiseen opetukseen blogit parhaiten soveltuvat.

Tässä artikkelissa käsittelen weblogien yleisiä ominaisuuksia opetuksen ja oppimisen näkökulmasta. Tarkastelen sekä blogien ominaisuuksia ja sitä millaisissa opetustilanteissa blogit tarjoavat varteenotettavan vaihtoehdon esimerkiksi ns. oppimisympäristöille. Lopuksi esitän erään hyväksi havaitun perusmallin organisoida verkko- tai monimuotokurssi, jossa käytetään useita weblog-sivustoja.

Blogit opetuksessa: Downesin viisi mallia

Stephen Downes esittää artikkelissaan Educational Blogging viisi tapaa hyödyntää blogeja opetuksessa:

1. Yksinkertaisimmillaan blogia voidaan käyttää kurssin verkkosivujen päivittämiseen. Opiskelijan näkökulmasta ero perinteisin verkkosivuihin ei välttämättä ole suuri, mutta opettaja hyötyy julkaisujärjestelmän mahdollistamasta päivittämisen helppoudesta.
2. Toinen tätä täydentävä tapa on käyttää blogia materiaalin keräämisessä linkittämällä ja kommentoimalla sivuilla kurssiin liittyviä verkosta löytyviä materiaaleja.
3. Kurssin verkkosivujen julkaiseminen blogina tarjoaa myös mahdollisuuden käyttää sivujen kommentointitoimintoa. Kommentteja voidaan käyttää vapaamuotoisena keskustelu- ja palautekanavana, jolloin kommentointi täydentää luennoilla tapahtuvaa keskustelua. Blogi ja sen kommentointitoiminto tarjoavat siten ylimääräisen kanavan opiskelijoiden vuorovaikutukselle. Tämä on tärkeä lisäelementti erityisesti massakursseilla, joissa opiskelijoiden määrä asettaa rajoitteita itse opetustilanteessa käytävälle keskustelulle.
4. Seuraava aste on antaa blogin päivitysoikeudet myös opiskelijoille, jolloin blogi toimii esim. seminaarin osallistujien julkisena yhteistyöalueena.
5. Viidenneksi sovellukseksi Downes nimeää opiskelijoiden omien blogien kirjoittamisen osana kurssin suoritusta.

Keskityn tässä artikkelissa erityisesti näistä viimeiseen, eli erilaisiin tapoihin hyödyntää opiskelijoiden omia blogeja opetuksessa ja oppimisessa. Vaikka malli ei sovellu kaikkeen opetukseen, nähdäkseni juuri henkilökohtaisten sivustojen avulla voidaan hyödyntää tehokkaimmin blogien ominaispiirteitä, joita ovat henkilökohtaisuus, diskursiivisuus ja verkostomaisten yhteisöjen synnyttäminen. Ehkä ilmeisin ero kurssinhallintajärjestelmiin tai oppimisympäristöihin on kuitenkin weblogien julkisuus.

Julkisuuden kaksi puolta

Siinä missä oppimisympäristöjen avulla muodostetut verkkokurssit ovat yleensä suljettua, weblogit ovat tavallisesti perinteisten verkkosivustojen tavoin julkisia ja siten kenen tahansa luettavissa. Oppimisympäristöjen avulla voidaan toteuttaa avoimia kurssialueita ja blogit voidaan vastaavasti piilottaa salasanan taakse suhteellisen helposti. Käytännössä jaottelu suljettuihin alueisiin ja avoimiin blogeihin pätee todellisiin tapauksiin lähes poikkeuksetta.

Julkisuus asettaa weblogeille opetusvälineenä sekä rajoitteita että mahdollisuuksia. Ilmeinen rajoitus on, ettei julkisten blogien avulla voida järjestää kurssia, jossa käsitellään esim. arkaluontoiseksi katsottua aihetta tai luottamuksellista tutkimusaineistoa. Toinen rajoite on, ettei opiskelijoita voida edellyttää ilman suostumista julkaisemaan osana kurssin suoritusta käytyä keskustelua tai tuotettua materiaalia avoimesti verkossa. Opiskelijat voivat myös kokea suljetun alueen ja ryhmän sisäiseksi jäävän vuoroikutuksen julkista keskustelua turvallisempana ja intiimimpänä vaihtoehtona.

Toisaalta blogien avoimuudesta voidaan saavuttaa myös selviä hyötyjä. Blogeissa julkisesti esitetyt puheenvuorot voivat olla harkitumpia ja huolellisemmin mietittyjä, kuin suljetussa ympäristössä esitetyt heitot. Merkittävin julkisuudesta saavutettava mahdollisuus – ja ehkä myös joidenkin opiskelijoiden pelko – on tietenkin keskustelun laajeneminen kurssin rajojen ja osallistujien piirin ulkopuolelle. Julkisuuden synnyttämä varovaisuus lienee yksi syy Steven D. Krausen artikkelissaan When Blogging Goes Bad: A Cautionary Tale About Blogs, Email Lists, Discussion, and Interaction kuvailemaan blogiopetuskokokeilun epäonnistumiseen. Julkinen bloggaaminen vaatii rohkeutta, mutta voi myös olla palkitsevaa. Vieraalta kommentoijalta blogimerkintään saatu palaute voi herättää innostuksen tunteen: joku on lukenut ajatukseni ja kokenut sen jopa palautteen antamisen arvoiseksi.

Opiskelijat voivat blogia kirjoittaessaan paitsi kommentoida, myös osallistua kurssin ulkopuolella käytäviin verkkokeskusteluihin. Tällainen yksittäisen kurssin rajat ylittävä vuorovaikutus voi myös olla hallittua ja tarkoituksellistakin: voidaan esimerkiksi kuvitella kaksi eri paikkakunnalla järjestettävää kurssia tai seminaaria samasta tai toisiaan lähellä olevasta aiheesta, jossa molemmissa hyödynnetään weblogeja osana kurssin suoritusta. Weblogien kautta tapahtuva vapaamuotoinen vuorovaikutus – ehkäpä jopa jonkinlainen kilpailuasetelma – eri kurssien osallistujien välillä voi rikastuttaa tavattomasti molempia kursseja, eikä edes edellytä organisoimiseen yhteisiä teknisiä järjestelmiä tai alustoja.

Avoimuuden psykologista kynnystä voidaan madaltaa kirjoittamalla blogia vain etunimellä tai nimimerkillä. Mikään ei myöskään estä yhdistelemästä samalla kurssilla suljettuja ja avoimia järjestelmiä. Suljettua ympäristöä voidaan käyttää kurssin sisäiseen viestintään ja blogeissa voidaan julkaista asioita, joiden julkisuus koetaan hyödylliseksi. Erityisen hyvin tämä yhdistelmä toimii, jos ympäristö osaa tiedottaa alueella tapahtuneista muutoksista käyttämällä uutisvirtoja, joita hyödyntävää mallia käsitellään artikkelin loppupuolella.

Julkisen kirjoittamisen edellyttämä kypsyys ja asiantuntemus kehittyvät vähitellen. Tämän vuoksi opetusvälineenä weblogit soveltuvat opetusvälineeksi perusvaiheen opetusta paremmin aine- ja syventäviin opintoihin. Julkinen kirjoittaminen on kuitenkin tärkeä taito, johon opiskelijoiden olisi hyvä tottua jo hyvissä ajoin ennen graduvaihetta. T
ähän blogit tarjoavat erittäin toimivan välineen ja opettelun kannalta sopivan informaalin kanavan.

Henkilökohtaisuus ja itsenäisyys

Aiheesta riippumatta weblogit ovat hyvin henkilökohtainen, jopa individualistinen media. Vaikka erilaiset ryhmäblogit ovatkin suosittuja ja niitä voidaan käyttää myös opetuksessa, henkilökohtaisten blogeille ominainen dynamiikka saadaan parhaiten käyttöön opiskelijoiden omien sivustojen kautta.

Siinä missä oppimisympäristössä toimittaessa opiskelijat ovat järjestelmän "käyttäjiä" tai "jäseniä", blogi on opiskelijan oma, itsenäinen tila, jota hän voi muokata ja käyttää itseilmaisuun haluamallaan tavalla. Henkilökohtainen weblog ymmärretäänkin yleensä kotisivun tavoin kirjoittajansa representaatioksi verkossa, mutta perinteisiä kotisivuja huomattavasti keskustelevammassa ja elävämmässä muodossa. Itsenäisyys ja oman virtuaalisen tilan hallinta voi sitouttaa opiskelijan verkkovuorovaikutukseen ympäristöjä tehokkaammin, mutta verkkoidentiteetin rakentaminen edellyttää myös jatkuvuutta. Ideaalitapauksessa opiskelija voisikin käyttää samaa blogia koko opintojensa ajan eri kursseilla – ja halutessaan myös varsinaiseen opetukseen liittymättömiin tarkoituksiin.

Perinteisen opettajakeskeisen opetuskäsityksen kannalta opiskelijoiden itsenäisyys voi aiheuttaa myös ongelmia. James Farmer esittää artikkelissaan Communication dynamics: Discussion boards, weblogs and the development of communities of inquiry in online learning environments , että weblogit mahdollistavat ympäristöjä paremmin opiskelijan sosiaalisen läsnäolon, eli mahdollisuuden esittää itsensä "todellisena henkilönä". Toisaalta blogit tarjoavat opettajalle vain vähän mahdollisuuksia opettajan läsnäolon muodostamiseen, millä tarkoitetaan opettajan mahdollisuuksia ohjata vuorovaikutusta opetuksen kannalta mielekkääseen suuntaan. Esitän myöhemmin, että weblogien avulla voidaan kuitenkin muodostaa oppimistila, joka mahdollistaa myös opettajan tehokkaan läsnäolon.

Keskustelu ja vuorovaikutus

Vaikka oppimisympäristöt sisältävätkin monia erillisiä välineitä kurssin osallistujien väliseen kommunikointiin, vuorovaikutus keskittyy yleensä keskustelufoorumiin. Tähän nähden weblogit tarjoavat yleensä hieman laajemman aktiivisesti käytettävien vuorovaikutusvälineiden valikoiman: tyypillisesti lyhyitä vastauksia voidaan esittää blogimerkintöjen kommentteihin, kun taas keskustelun avaukset tai harkitummat puheenvuorot esitetään yleensä itsenäisinä merkintöinä omassa blogissa.

Blogit eivät tee selvää eroa julkaisemisen ja keskustelun välillä, mikä tekee jokaisesta merkinnästä potentiaalisen keskustelun avauksen. On esitetty, että keskustelujen eri sivustoille hajautettu luonne tekee niiden seuraamisen vaikeaksi. Täysin avoimien blogi-keskustelujen kohdalla tämä voi pitää paikkansa, mutta kurssin puitteissa keskustelut voidaan pitää helposti seurattavina blogien omia tekniikoita, erityisesti uutisvirtoja ja ns. Trackback-toimintoa käyttämällä.

Opetustilanteissa blogien itsenäisyys ja blogikeskustelujen osin anarkistinen luonne voivat jälleen asettaa haasteen keskustelun ohjaamisessa opetuksen kannalta mielekkääseen suuntaan. Farmerin mukaan blogien kumouksellinen (subversive) luonne tulisikin ottaa huomioon jo opetusta suunniteltaessa: koska hyvin tiukkojen rajoitteiden asettaminen voi olla blogien kanssa työskenneltäessä vaikeaa, lähtökohtana tulisi olla opiskelijalähtöinen, suhteellisen vapaa ja joustava työskentelytapa. Samalla opiskelijoiden motivointi ja selkeiden tavoitteiden luominen nousee ensiarvoisen tärkeäksi: ilman näitä blogikeskustelu saattaa taantua tai jäädä kokonaan syntymättä. Opettajalla tulee myös olla aikaa ja halua osallistua keskusteluun vertaistoimijan roolissa.

Verkostomaiset yhteisöt

Weblogien henkilökohtaisuus ei tarkoita, etteikö blogien avulla voisi muodostaa ryhmiä tai yhteisöjä, päinvastoin. Huomion kiinnittäminen yksittäisiin sivustoihin rajaa näkyvistä blogien opetuksen(kin) kannalta kiinnostavimman puolen, eli blogien tavan synnyttää kuin itsestään verkostomaisia yhteisöjä. Aktiivisesti toisiaan kommentoivien blogien välille syntyy sidos, ja nämä sidokset taas synnyttävät kasvaessaan keskusteluyhteisöjä. Voidaan jopa esittää, että vasta henkilökohtaisten sivustojen kautta verkkoyhteisöt ovat kasvamassa todellisiksi yhteisöiksi: blogien muodostamat verkostot ovat avoimia, joustavia ja perustuvat osallistujien itse määrittelemiin kahden välisiin yhteyksiin – samalla tavoin, kuin tosielämän rajoiltaan usein epämääräiset yhteisöt. Blogien sivupalkeissa julkaistavat linkkilistat kirjoittajan seuraamiin blogeihin, ns. blogrollit, merkkaavat pysyvämpää yhteisöllistä sidosta sivustojen välillä – vaikka päivittäjät eivät olisi koskaan tavanneetkaan toisiaan.

Blogeja hyödyntävässä opetuksessa opettajan ja opiskelijoiden omat blogiverkostot voivat olla luonnollisia ulkoisten kommenttien ja palautteen lähteitä. Toisaalta tällaisen toimijoiden itsensä määriteltävän yhteisön rakentaminen kurssilla blogeihin ensimmäistä kertaa tutustuvista opiskelijoista voi olla vaikea, ehkä jopa lähtökohtaisestikin mahdoton tehtävä. Kurssi voi kuitenkin tarjota osallistujille (opettaja mukaan lukien) tilaisuuden lähteä yhdessä kummastelemaan blogien maailmaa. Opettajan oma esimerkki tässä suhteessa onkin tärkeä ja blogien mahdollisuudet avautuvat kunnolla vasta omaa blogia ylläpitämällä. Opettajalle blogi voi toimia välineenä, jonka avulla yhdistää opetus- ja tutkimustoimintaan liittyvää verkkojulkaisua ja -keskustelua. Sébastien Paquet'n kirjoitus Personal knowledge publishing and its uses in research ja Jill Walkerin ja Torill Mortensenin Blogging thoughts: personal publication as an online research tool esittelevät kattavasti blogien mahdollisuuksia akateemisessa tutkimustyössä.

Millaiseen opetukseen blogit soveltuvat?

Blogit sisältävät monenlaisia mahdollisuuksia ja niitä voidaan jollain muotoa käyttää melkein missä tahansa opetuksessa, jossa on mahdollisuus hyödyntää verkkoviestintää. Edellä kuvatun perusteella on kuitenkin myös ilmeistä, että opiskelijoiden omiin blogeihin perustuva opetusjärjestely ei sovellu kaikille kursseille. Seuraavassa on kuvattu erilaisia vaatimuksia tai määreitä, jotka sopivat blogivetoiseen opetukseen:

• Kurssin j
  ulkisuus ja kurssin ulkopuolisen palautteen saaminen on toivottavaa – tai ei ainakaan haitallista.
• Kurssilla voidaan edellyttää opiskelijoilta melko itsenäistä työskentelyä suhteellisen väljästi asetetuissa rajoissa ja opiskelijat ovat riittävän osaavia ja motivoituneita ottamaan aktiivisen roolin kurssin toiminnassa.
• Vapaamuotoinen keskustelu ja vuorovaikutus on toivottavaa tai välttämätöntä kurssin tavoitteiden kannalta.
• Kurssi edellyttää yhteistyötä, mutta osallistujat voivat itse määritellä ryhmänsä ja sen sisäisen työnjaon.

Tyypillinen esimerkki, johon nämä määreet pätevät on tutkimustyö. Erilaiset opiskelijoiden itsenäisesti perustamat gradublogit ovatkin "oikeiden" tutkimusblogien ohella hiljalleen yleistyvä ilmiö. Samoin blogit sopivat hyvin erilaisille tutkimus- ja proseminaarikursseille, jossa opiskelijat työstävät omaa työtään melko itsenäisesti. Blogikursseille voidaan kuitenkin esittää vielä yksi määre, joko ei ole yhteensopiva nykyisin vallitseville tutkimuskäytännöille – seikka, jonka mielekkyyden mm. Walker ja Mortensen kyseenalaistavat:

• Kurssin suoritus on prosessimainen, eikä suoritus perustu esim. yhteen laajaan lopputyöhön.

Blogit ovat perusluonteeltaan prosessinomaisia. Kurssilla järjestely, jossa suoritus keskittyy loppuraporttiin tai tenttiin ei välttämättä kannusta jatkuvaan kommunikaatioon ja blogien mahdollistamaan yhteisölliseen oppimiseen. Toisaalta esimerkiksi kommenttien tai merkintöjen määrään perustuvat arviointikriteerit voivat samoin välineellistää keskustelua. Vaikka blogit voivatkin parhaimmillaan synnyttää lähes omalla painollaan organisoituvia oppimisen yhteisöjä, yksittäisen blogivetoisen kurssin suorituksen arviointi on edelleen haaste, johon ei ole olemassa mitään yleispätevää ratkaisua.

Tähtimalli: eräs konfiguraatio blogivetoiselle kurssille

Lopuksi pyrin hahmottelemaan erään mallin järjestää opiskelijoiden omiin blogeihin perustuva kurssi tavalla, joka hyödyntää blogien edellä kuvattuja ominaispiirteitä, mutta mahdollistaa silti kurssin hallinnan, keskustelujen seuraamisen ja opettajan tehokkaan sosiaalisen läsnäolon. Tätä konfiguraatiota on toteutettu hieman varioiden mm. Nelli Hankosen artikkelissaan kuvaamalla sosiaalisten representaatioiden kurssilla syksyllä 2004 sekä vetämälläni verkkoviestinnän kurssilla edellisenä keväänä.

Rakenne ja tekniikat

Mallissa ei oteta sinänsä kantaa kurssin aiheeseen, aikatauluun tai muihin järjestelyihin, ainoastaan siihen miten erilliset blogit voidaan organisoida avoimeksi, mutta käsiteltäväksi oppimistilaksi. Mallissa kurssi koostuu seuraavista toiminnallisista elementeistä, jotka on esitetty kuvassa 1:

• Opiskelijoiden blogit
• Opettajan / kurssin blogi
• Seurantasivu

Näiden lisäksi malliin voi kuulua valinnaisina elementteinä

• ulkoisia tietolähteitä ja
• osallistujien yhteinen työtila.

Malli perustuu teknisesti weblogien uutisvirtoihin ja edellyttää weblog-julkaisujärjestelmen lisäksi uutisvirtoja lukevaa ja uudelleen julkaisevaa aggregointiohjelmaa. Opiskelijoiden ja opettajan/kurssin blogi voidaan toteuttaa millä tahansa julkaisuvälineellä, joka tuottaa uutisvirran uusimmista merkinnöistä. Opiskelijan sivusto voi olla kurssia varten tai jo aiemmin perustettu ja eri blogeja voidaan aivan hyvin julkaista myös eri työkaluilla. Mikäli opiskelija aikoo käyttää blogiaan kurssin aikana myös muuhun verkkojulkaisemiseen, kurssia varten olisi hyvä määritellä erillinen kategoria, josta voidaan myös tuottaa erillinen uutisvirta. Se, onko tämä teknisesti mahdollista, riippuu käytetystä järjestelmästä.

Kurssin keskiössä on seurantasivu, joka seuraa kurssiin kuuluvia blogeja (ja muita valinnaisia lähteitä) näiden uutisvirtojen kautta. Uutisvirroista saamiensa tietojen perusteella sivu julkaisee automaattisesti linkkilistan uusimmista merkinnöistä mahdollistaen osallistujille kaikkien kurssin blogien seuraamisen keskitetysti.

Seurantasivu voidaan asettaa myös tarkkailemaan blogien merkintöihin jätettyjä kommentteja (mikäli niistä saadaan tuotettua uutisvirrat), mutta tämä on yleensä tarpeetonta: merkintöihin jätetyt kommentit on blogeissa yleensä suunnattu merkinnän kirjoittajille, joka pystyy seuraamaan niitä myös oman bloginsa kautta.

Edellä mainituilla kursseilla seurantasivu toteutettiin valtiotieteellisessä tiedekunnassa kehitetyllä Lukkari-ohjelmalla. Oman ohjelman sijaan seurantasivu voidaan toteuttaa myös esim. Kinjan avulla.

Pedagogisia ominaisuuksia

Malli tarjoaa opettajalle hyvät välineet seurata ja ohjata opiskelijoiden toimintaa. Opettaja voi seurata koko kurssin toimintaa seurantasivulla ja yksittäisten opiskelijoiden edistyminen dokumentoituu näiden omille sivuille. Samoin opettaja voi tiedottaa ja ohjata opiskelijoita yleisesti kurssin blogin kautta ja antaa yksilöllistä palautetta kommentoimalla blogimerkintöjä.

Opiskelijoiden on samoin helppo seurata paitsi kurssin tiedotusta, myös toistensa tekemisiä. Opiskelijat voivat muodostaa ryhmiä omatoimisesti, kiinnostuksen kohteiden, työtapojen ja/tai käsiteltävien aiheiden mukaan. Vaikka seurantasivu mahdollistaakin blogin seuraamisen kurssin puitteissa, se ei sido blogin käyttöä kurssiin eksklusiivisesti: osallistujat voivat edelleen käyttää blogiaan myös muuhun julkaisemiseen ja keskusteluun – tai vaikka toisella blogeja hyödyntävällä kurssilla.

Variaatioita

Malli antaa mahdollisuuden monenlaisille lisäyksille ja variaatioille. Esimerkiksi seurantasivu voi blogien lisäksi seurata mitä tahansa uutisvirtoja sisällöstään tuottavaa tietolähdettä. Ulkoisia lähteitä voivat olla esim. kurssin aihepiiriin liittyvät webogit tai uutissivustot. Kurssilla voidaan käyttää blogien lisäksi myös osallistujien omia tai yhteisiä työvälineitä ja saada niistäkin uutisvirtojen kautta päivittyvä tieto seurantasivulle. Tällaisia välineitä voivat olla esim. kurssilaisten yhteinen linkkivarasto (välineeksi tähän soveltuu esim. del.icio.us), kurssin kalenteri (RSS Calendar) tai kuvapankki (Flickr).

Malli on myös täysin skaalautuva: Suurella kurssilla opiskelijat voidaan jakaa alaryhmiin, jotka järjestäytyvät tässä kuvatun kurssin tavoin: ryhmällä voi siis olla seurantasivunsa ja ehkä myös oma bloggaava tutor. Koko ylemmällä tasolla taas ovat koko kurssin seurantasivu ja kurssin blogi.

Lähteet

Blogien opetuskäytöstä

Ste
phen Downes: Educational Blogging

James Farmer: Communication dynamics: Discussion boards, weblogs and the development of communities of inquiry in online learning environments

Steven D. Krause: When Blogging Goes Bad: A Cautionary Tale About Blogs, Email Lists, Discussion, and Interaction

Blogien tutkimuskäytöstä

Sébastien Paquet: Personal knowledge publishing and its uses in research

Jill Walkerin & Torill Mortensen: Blogging thoughts: personal publication as an online research tool