Joitain uuden webin avainkäsitteitä

Jere Majava

Viimeisen parin vuoden aikana webissä on ollut meneillään ehkä sen tähänastisen historian merkittävin transformaatio. Uudenlaiset tekniikat ja sovellukset ovat merkittävästi kehittämässä webin luonnetta sosiaalisena vuorovaikutusympäristönä. Muutos on synnyttänyt valtavan määrän paitsi uusia palveluja, myös uutta käsitteistöä.

Suurin osa uudesta termistöstä kuvaa erilaisia tekniikoita tai sovelluksia, osa taas on yleisempiä käsitteitä, jotka pyrkivät kuvaamaan muutosta tai sen joitain ulottuvuuksia kokonaisvaltaisemmin. Tässä lyhyessä artikkelissa hahmottelen uuden webin perustavia ominaispiirteitä kolmen tällaisen avainkäsitteen kautta.

Esittelemilläni käsitteille ei ole olemassa vakiintuneita suomennoksia. Tästä syystä ja myös tiedonhaun helpottamiseksi olen säilyttänyt ne tässä yhteydessä niiden alkuperäisessä englanninkielisissä muodoissaan.

Read/Write Web (Richard MacManus)

Viime vuosiin asti WWW on ollut pääsääntöisesti yksisuuntainen viestintäkanava. Webisivustot ovat aina sisältäneet erialisia vuorovaikutteisia ominaisuuksia, mutta silti jako tietoa tuottaviin julkaisijoihin ja sitä vastaanottavaan yleisöön on ollut yleensä selvärajainen. Verkkojulkaiseminen on myös vaatinut sekä teknistä osaamista ja muita resursseja.

Erilaiset yksinkertaiset, vuorovaikutteiset julkaisujärjestelmät ja -palvelut, erityisesti wikit ja blogit, ovat kuitenkin muuttaneet tilanteen. Näiden välineiden ansioista webistä on tullut ”kirjoitettava” webin arkkitehdin Tim Berners-Leen alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Kaikille avoin pääsy julkaisukanaviin on myös tehnyt koko webistä keskustelevamman. Yhdeltä monelle -tyyppisestä julkaisemisesta ollaan siirtymässä monelta monelle -suuntautuneeseen vuorovaikutukseen.

Web of Data (Tom Coates)

Webisivustot ja -palvelut ovat perinteisesti olleet toisistaan erillisiä järjestelmiä tai tietovarantoja. Webin uudessa arkkitehtuurissa raja erillisten järjestelmin välillä on kuitenkin hämärtymässä. Tiedon välityksen yksikkö webissä ei ole enää sivusto tai sivu, vaan tarjottava tieto on modularisoitunut yhä pienemmiksi, järjestelmällisesti kuvatuiksi ja uudelleenkäytettäviksi yksiköiksi.

Monet uudet sivustot ja palvelut hyödyntävät toistensa tarjoamaa informaatiota ja tarjoavat sen myös muiden palvelujen käytettäväksi. Yhä useammat palvelut ovat ns. mashupeja, jotka perustuvat juuri erillisten palvelujen tuottamien tietojen yhdistelemiseen.

Ehkä yleisin ja helposti toteutettava uudelleenkäytettävän tiedon muoto ovat uutissyötteet. Tätä monipuolisempia liittymiä tarjoavat sovellusten avoimet ohjelmointirajapinnat. Näiden avulla esimerkiksi Google Mapsin karttatietoja voi yhdistellä wikiin ja Flickr-kuvapalveluun pystytään rakentamaan erilaisia käyttöliittymiä tai vaikka pelejä. Myös palvelun URL:t voivat hyvin suunniteltuina toimia ohjelmoitavana rajapintana. Esim. suosituimman social bookmarking -palvelun del.icio.us:n osoitteet toimivat tarvittaessa ikään kuin palvelun komentorivipohjaisena käyttöliittymänä, joka on helposti myös muiden sovellusten hyödynnettävissä.

Web 2.0 (Tim O'Reilly)

Web 2.0 on muutosta kuvaavista käsitteistä yleisin, kattavin ja viestii voimakkaimmin paradigmamuutoksesta. Käsite on nostattanut oikean kaksipistenolla -buumin. Webissä törmää nykyisin sen mitä erilaisimpiin johdannaisiin kuten ”Education 2.0”, ”Enterprise 2.0”, ”Journalism 2.0” – jopa ”Media 2.0”. Näiden käsitteiden käyttö on merkki siitä, että muutos on yleisesti tunnustettu. Sen suunnasta ja sisällöstä vallitsee kuitenkin usein epätietoisuus. Usein uutta versionumeroa käytetään varsin löyhästi viittaamaan vähän kaikkeen ja ei mihinkään. Web 2.0:aa käsittelevistä puheenvuoroista on ajoittain vaikea ymmärtää, mitä käsitteellä juuri milloinkin tarkoitetaan.

Web 2.0:n takana kuitenkin joukko selkeästi määriteltyjä teesejä. ydinajatuksena toimii käsitys, jonka mukaan WWW on korvaamassa henkilökohtaiset tietokoneet keskeisenä toiminta-alustana. Käytännössä tämä tarkoittaa, että työpöytäohjelmien sijaan tietoa tuotetaan ja käsitellään yhä useammin webipalvelujen avulla, joihin tekniikat kuten AJAX ja Flash ovat mahdollistaneet yhä joustavampien webipohjaisten käyttöliittymien rakentamisen.

Webillä on alustana monia etuja työpöytäparadigmaan verrattuna. Ensinnäkin, verkkopohjainen ”käyttöjärjestelmä” on alustariippumaton: käyttäjältä edellytetään vain nettiyhteys ja jonkinlainen selain, jollaiset löytyvät yhä useammasta erilaisesta laitteesta ja ovat siten uusien käyttäjän ulottuvilla paikasta riippumatta. Ennen kaikkea uusi web on kirjoitettava, keskusteleva ja vuorovaikutteinen. Yhteistyötoiminnallisuus on rakennettu sovellutuksiin alusta lähtien. Monet sovellukset ovat sosiaalisia siten, että ne toimivat sitä paremmin, mitä enemmän niillä on käyttäjiä. Komeammin sanottuna, ne hyödyntävät käyttäjien kollektiivista älykkyyttä tiedon tuottamiseen, käsittelyyn, arvioimiseen, tms.

Päivitys uuten webiin

Miten opettajien ja opetusta järjestävien pitäisi suhtautua tähän muutokseen? Me jo verkko-opetukseen initioituneet joudumme jälleen päivittämään tietojamme, tällä kertaa ehkä myös monia perustavampia käsityksiä webistä vuorovaikutuksen ja siten myös oppimisen alustana. Tässä samassa numerossa julkaistu Raimo Parikan artikkeli antaa hyvän yleiskatsauksen siihen, miten verkko-opetuksen toimijat maailmalla ovat tilanteeseen reagoimassa.

Uuteen versioon päivittäminen kuitenkin kannattaa. Opetusta järjestäville on tarjolla entistä enemmän tehokkaita ja helppokäyttöisiä työkaluja. Ennen kaikkea uusi paradigma avaa entistä enemmän mahdollisuuksia ja kanavia vuorovaikutteiselle ja opiskelijalähtöiselle oppimiselle.

2 thoughts on “Joitain uuden webin avainkäsitteitä

Vastaa käyttäjälle Ilse Skog Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *