Asianajon ja valtaistamisen opiskelua blogissa – kokemuksia sosiaalityön valtakunnallisesta verkkokurssista

Susanna Hoikkala

Kurssin taustasta

Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitoksella oli vierailijana amerikkalainen sosiaalityön professori Stephen M. Rose ASLA-Fulbright -vaihtosopimuksella syyslukukauden 2003. Vierailun aikana hän piti omaan asiantuntijuusalueeseensa liittyvän luentosarjan aiheesta ‘Advocacy and Empowerment: A Design for Social Work Practice in Health and Mental Health’. Luentosarja oli etukäteen suunniteltu nauhoitettavaksi ja käytettäväksi myöhemmin työstettävän verkkokurssin materiaalina. Lisäksi hyödynnettiin luentoja, jotka professori Rose piti samasta tematiikasta Svenska Social- och Kommunalhögskolanissa ruotsinkielisille sosiaalityön opiskelijoille.

Kurssi suunniteltiin osaksi valtakunnallisen sosiaalityön yliopistoverkoston (SOSNET) verkko-opetustarjontaa. SOSNETiin kuuluvat Helsingin yliopiston lisäksi Jyväskylän, Kuopion, Lapin, Tampereen ja Turun yliopistot. Verkostolla on ollut käynnissä virtuaaliyliopistohanke jo useamman vuoden, jonka tavoitteena on ollut kehittää pedagogisesti ja teknisesti sosiaalityötieteen erityisyys huomioiden sosiaalityön opetusta ja opiskelumahdollisuuksia siten, että se palvelee yksikkökohtaisten tarpeiden lisäksi valtakunnallista tarvetta . Verkostossa on todettu hyväksi myös yhdistää voimavaroja lähinnä englanninkielellä toteutettavien ja sosiaalityön erityiskysymyksiin keskittyvien kurssien toteuttamisessa. Laitoskohtainen vieraskielisen opetuksen tarve vaihtelee, mutta erityisesti vaihto-opiskelijoille tarjottavia sosiaalityön sisältöihin keskittyviä kursseja on todettu olevan niukasti. Verkostoyhteistyö on mahdollistanut kurssitarjonnan monipuolistumisen.

Englanninkielinen Advocacy and Empowerment -verkkokurssi suunniteltiin sosiaalityön syventäviä opintoja suorittaville perus-, jatko- ja vaihto-opiskelijoille. Verkkokurssin ideoijina toimivat sosiaalityön professori Mirja Satka ja lehtori Tero Meltti yhdessä Stephen M. Rosen kanssa. Luentojen nauhoituksista vastasi suunnittelija Anu Heikkilä ja kurssin teknisestä työstämisestä lehtori Meltti tiedekunnan verkko-opetusväen avustuksella. Minun vastuullani oli kurssin sisältöön ja toteutukseen liittyvät asiat yhdessä kurssin ideoijien kanssa. Olen toiminut myös kurssin vastuuopettajana.

Oppimisympäristöstä ja käytännön järjestelyistä

Verkkokurssin oppimisympäristönä käytettiin valtiotieteellisen tiedekunnan blogia. Siihen päädyttiin sen takia, että kurssin alustaksi kaivattiin kevyttä ja helppokäyttöistä vaihtoehtoa. Myös ’käyttäjätunnusrumbalta’ haluttiin välttyä, koska kurssin osallistujat tulivat kuudesta eri yliopistosta. Blogi vaikutti käyttökelpoisimmalta myös siksi, että sen ylläpito osoittautui suhteellisen yksinkertaiseksi.

Kurssimateriaalina käytettiin nauhoitettuja luentoja, sekä ääni- että videotallenteita, ja aihepiiriin kuuluvia e-lehtien artikkeleita. E-lehtiartikkelit tukivat hyvin kokonaisuutta, koska niissä käsiteltiin kurssin keskeisiä sisällöllisiä teemoja eri kulttuureissa ja yhteiskunnallisissa toimintaympäristöissä. Vertaileva näkökulma haluttiin nostaa keskeiseksi, koska varsinaiset luennot rakentuivat pitkälti amerikkalaiseen viitekehykseen ja keskusteluihin.

Kahden opintoviikon/kolmen opintopisteen laajuinen Advocacy and Empowerment -kurssi on toteutettu kaksi kertaa: syksyllä 2004 ja keväällä 2006. Kurssista informointi tapahtui pääasiassa eri sähköpostilistojen ja laitosten nettisivujen kautta. Ilmoittautumiset hoidettiin keskitetysti SOSNETin virtuaalihankkeen suunnittelijan Tuula Kaitsaaren (Turun yliopisto) kautta. Molemmille toteutuskerroille osallistui sosiaalityön perusopiskelijoiden lisäksi sosiaalityön erikoistumiskoulutuksessa lisensiaatin tutkintoa suorittavia jatko-opiskelijoita. Osallistujia on ollut kaikista SOSNET -yliopistoista mukaan lukien SSKH. Kevään 2006 kurssilla mukana oli myös saksalainen vaihto-opiskelija. Yksi opiskelija suoritti kurssin Irlannista käsin.

Ensimmäisellä kerralla kurssin suorittaneita opiskelijoita oli 10 ja toisella 11. Molemmilla kerroilla ilmoittautuneita oli enemmän kuin kurssin suorittaneita, joten ryhmät valitettavasti kutistuivat kurssin edetessä. Keskeyttämisten syistä yleisimmäksi ilmoitettiin se, että verkkokurssille osallistuminen oli osoittautunut etukäteisoletuksia työläämmäksi. Toisella toteutuskerralla otettiin käyttöön mahdollisuus kurssille osallistuvien esittäytymiseen blogissa. Saadun palautteen mukaan se toi mukavaa yhteisyyttä ja ymmärrystä opiskelijoiden erilaisista lähtökohdista.
 

Opiskelu kurssilla

Kurssin luento- ja lukumateriaalit olivat kaikki englanninkielisiä. Ensimmäisellä toteutuskerralla työskentelykielinä käytettiin kuitenkin suomea ja ruotsia, koska kaikki kurssille osallistujat olivat näiden kielien taitajia. Toinen kerta toteutettiin kokonaan englanniksi.

Kurssi jaettiin viikoittaisiin sykleihin ja jokaiselle viikolle oli laadittu oma oppimistehtävä. Lähtökohtana oli, että kuunneltuaan kuhunkin tehtävään liittyvän äänitteen ja luettuaan artikkelimateriaalin, opiskelijat vastasivat annettuihin kysymyksiin itsenäisesti ja esseetyyppisesti. Oppimistehtävät olivat pohtivia luonteeltaan. Lisäksi tavoitteena oli, että opiskelijat kommentoisivat toisten esille nostamia teemoja, asioita ja näkökulmia vertaispalautteen näkökulmasta ja siten työstäisivät myös omaa pohdintaansa. Vaikka kurssin työskentelytapa oli hyvin yksilökeskeinen, siihen liittyi vastavuoroisuuteen perustuvan palautteen idea. Kurssin viimeisen viikon tehtävänä oli opiskelijan suorittama itsearviointi, jossa opiskelijoita pyydettiin arvioimaan tekemiään tehtäviä ja oppimisprosessia. Itsearviointi pyydettiin lähettämään minulle sähköpostitse liitetiedostona.

Toisella toteutuskerralla opiskelijat sitoutuivat vertaiskommentointiin tiiviimmin kuin ensimmäisellä kerralla, mutta yhtenä kurssin suurimpana heikkoutena molemmilla kerroilla oli se, ettei kunnon keskustelua virinnyt. Tähän vaikutti osaltaan vastuuopettajan eli minun rooli, joka tietoisesti suunniteltiin aika etäiseksi. Tehtävänäni oli lähinnä motivoida, antaa tarvittavia neuvoja teknisten ongelmien selvittämiseksi, ylläpitää alustaa ja seurata keskustelun sisältöä. Osallistuin toki keskusteluihin ja pohdintoihin, mutta pysyttelin enemmän taustalla kuin suuntasin aktiivisesti keskustelua. Osaltaan keskustelemattomuuteen vaikutti myös kurssin rytmitys: vastattuaan tehtävään opiskelijat eivät juuri palanneet kommentoimaan heidän jälkeensä jätettyjä vastauksia. Kommentointipakkoa kurssilla ei ollut, mutta aktiivinen kommentointi ja osallistuminen vaikuttivat kurssin kokonaisarvosanaa nostavasti.

Opiskelijat pärjäsivät molemmilla toteutuskerroilla erittäin hyvin. Oppiminen välittyi ennen kaikkea tuotettujen vastausten syvenemisessä ja pohtivuudessa kurssin edetessä. Opiskelijat tekivät hienoja oivalluksia ja osasivat hyödyntä
ä kurssimateriaalia laajasti sekä soveltaa sitä tehtävänantoihin. Opiskelijoiden laatimissa itsearvioinneissa oppimisprosessit näkyivät selvästi.

Palautettujen tehtävien ja niihin liittyvän keskustelun seuranta oli viikoittaista ja vei minulta luonnollisesti aikaa. Kurssin toteuttamistapa ja rytmittäminen viikkosykleihin mahdollisti kuitenkin selkeästi rajattavissa olevan ajankäytön. Minulla ei ollut aiempaa kokemusta verkkokurssilla työskentelystä, joten siihen liittyvää osaamista karttui molempien toteutuskertojen aikana paljon.

Blogi kurssiympäristönä

Ensimmäisellä kerralla teknisiä vaikeuksia oli huomattavasti enemmän kuin toisella. Nauhoitteiden kuunteleminen ja katseleminen edellytti RealPlayer -ohjelmaa, jonka asentaminen erityisesti hyvin suojatuille koneille tuotti hankaluutta. Lisäksi syksyllä 2004 toteutetun kurssin aikana valtiotieteellisen tiedekunnan sivustot olivat aika usein kaatuneina, jolloin opiskelijat eivät yksinkertaisesti päässeet blogiin tai saaneet linkkejä auki. Teknisiin ongelmiin liittyneet kysymykset kärjistyivät usein maanantaiaamuihin, jolloin sähköpostissani saattoi olla useita viestejä siitä, että blogiin pääsy oli ollut mahdotonta viikonlopun aikana. Teknistä apua antoi ensimmäisellä toteutuskerralla erityisesti lehtori Meltti, joka sai tarvittaessa lisäneuvoja tiedekunnasta.

Toisella kerralla edellä kuvattuja ongelmia oli huomattavasti vähemmän. Blogi kurssiympäristönä toimi opettajan näkökulmasta hyvin varsinkin sen jälkeen, kun olin itse sisäistänyt paremmin alustan toimintaperiaatteet. Kurssien toteutuskertojen välinen aika oli yli vuoden, jolloin kurssin ylläpitoon liittyvät taidot pääsivät vähän ruostumaan. Siksi jouduin toiseen toteutuskertaan valmistautuessa turvautumaan tiedekunnan apuihin. Sain asiantuntevaa neuvontaa varsin nopeasti.

Tekniseen toteutukseen sain siis hyvin apua ympärilläni olleilta tukijoukoilta, jolloin pystyin keskittymään kurssin sisällölliseen työstämiseen. Ensimmäiseltä kerralta kertyneiden kokemusten pohjalta täsmensin oppimistehtäviä ja ajanmukaistin lukumateriaaleja. Toisen kerran valmisteluihin vaikutti myös suomenkielisen sivuston kääntäminen englanniksi. Tästä opin sen, että oppimisalusta kannattaa työstää heti suunnitellulle toteutuskielelle kaksinkertaisen työmäärän välttämiseksi.

Opiskelijapalaute

Opiskelijoilta pyydettiin palautetta molemmilta toteuttamiskerroilta sekä itsearvioinnin yhteydessä että keskitetysti valtakunnallisen virtuaalihankkeen toimesta. Palautetta saatiin enemmän ensimmäisen kuin toisen kerran jälkeen. Kokonaisarvion mukaan kurssi arvioitiin erinomaiseksi ja hyväksi. Kurssin sisältöön ja mielenkiintoisuuteen opiskelijat ovat olleet pääosin erittäin tyytyväisiä. Asianajon ja valtaistamisen teemat ovat olennaisia sosiaalityön käytännöissä, joten kurssin keskittyminen pelkästään niiden tarkasteluun koettiin antoisana. Erityisesti professori Rosen luentoja kiiteltiin sisällöllisesti innostaviksi ja uusia näkökulmia avaaviksi. Artikkeleiden käytöstä äänitteiden tukena ja ajatusten virittäjänä annettiin sekä myönteistä että kielteistä palautetta. Valitettavasti materiaalia, jota oli varsinaisen luentokurssin aikana käytetty, ei ollut sähköisesti saatavilla ja verkkokurssilla hyödynnettävissä.

Vastuuopettajan roolia kohtaan opiskelijoilla oli ollut erilaisia odotuksia: toiset arvostivat taustavaikuttajan roolia, toiset toivoivat ohjaavampaa otetta. Tekniset hankaluudet laskivat opiskelijoiden tyytyväisyyttä varsinkin ensimmäisellä toteutuskerralla. Avovastauksissa eniten kritiikkiä saivat ajoittain huonosti kuuluvat luennot ja niiden editointi sekä ’systeemin’ kaatuminen ja linkkien aukeamattomuus. Viimeksi mainitut liittyivät tiedekunnan sivustojen kaatuiluun. Annetun palautteen mukaan apua esiintyneisiin ongelmiin oli kuitenkin saatu nopeasti.

Keskustelevuutta kaivattiin lisää molemmilla kerroilla ja tulevaisuudessa tähän pitääkin kiinnittää enemmän huomiota. Blogiin kurssialustana kohdistuneet risut koskivat ensisijaisesti sen huonohkoa keskusteluominaisuutta verrattuna muihin alustoihin, kuten Moodleen ja WebCT:hen. Yksi opiskelija kuvasi alustaa sanalla alkeellinen, mutta alustan helppokäyttöisyyteen oltiin pääosin tyytyväisiä.

Kokonaisuutena tämän verkkokurssin vetäminen on ollut antoisa kokemus. Kurssin luennot ja niiden pohjalta virinneet oivallukset ovat olleet hedelmällisiä myös itselleni. Pienistä teknisistä vastoinkäymisistä huolimatta opiskelijoiden innostuneisuus ja motivoituneisuus säilyi loppuun asti: professori Rosen valtaistavat luennot kannustivat myös niistä selviämiseen!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *