Sosiaalipolitiikan johdantokurssi verkossa

Nina Kahma

Sosiaalipolitiikan johdantokurssi sivuaineopiskelijoille järjestettiin keväällä 2006 ensimmäistä kertaa täysin verkkokurssina. Aikaisemmin kurssi on järjestetty pää- ja sivuaineopiskelijoille yhteisenä luentokurssina.

Luentokurssista verkkokurssiksi

Lukuvuonna 2005–2006 syksyn luentokurssi järjestettiin yksinomaan sosiaalipolitiikan pääaineopiskelijoille ja keväällä saman kurssin luentonauhoitteisiin perustuva kurssi järjestettiin sivuaineopiskelijoille verkkokurssina. Verkkomuotoiselle kurssille osallistuminen tapahtui tenttiä lukuun ottamatta täysin verkossa. Kurssi suoritettiin kuuntelemalla luennot verkosta (7 luentoa + verkkovideo Heikki Wariksesta) sekä keskus­te­le­malla pienryhmissä luentojen aiheista viikoittain. Käytännössä opiskelijat kuuntelivat luennot joko kotoa tai kirjastosta käsin. Luentojen kuuntelun lisäksi opiskelijoiden tuli lukea tenttiin itsenäisesti Sosiaalipolitiikan lukemisto (toim. Eija Nurminen) sekä 1-7 luvut kirjasta Sosiaalinen politiikka (toim. Tuula Helne)

Kurssille ilmoittautui yhteensä 49 opiskelijaa (näistä 6 sen jälkeen kun ilmoittautuminen WebOodissa oli päättynyt). Ryhmäkeskusteluja varten muodostettiin 5 pienryhmää. Siten kussakin ryhmässä oli alkujaan 9-10 henkilöä. Ilmoittautuneiden opiskelutausta oli varsin kirjava: kurssilla oli paljon opiskelijoita teologisesta ja valtiotieteellisestä, mutta myös matemaattis-luonnontieteellisestä ja humanistisesta tiedekunnasta. Opiskelijoiden pääaineet vaihtelivat sosiologiasta ja sosiaalityöstä japanin kieleen ja kulttuuriin. Varsin suuri osa verkkokurssille tulleista opiskelijoista oli löytänyt tiensä vaivatta opinto-oppaan kautta kurssin verkkosivuille ja oppimisympäristöön. Muutamalle verkkokurssille ilmoittau­tu­neelle opiskelijalle kurssin toteuttaminen verkkomuotoisena oli kuitenkin siinä määrin yllätys, että he ilmoittivat kurssin keskeyttämisen syyksi ykskantaan, ettei heillä ole mahdollisuutta osallistua verkko­muotoiselle kurssille.

Johdantokurssille oli tehty blogimuotoinen kotisivu, jolta löytyi luentojen lisäksi luentojen aikataulu sekä tiedot siitä, millaisia ohjelmia luentojen kuunteluun tarvitaan ja miten kurssin WebCT-ympäristöön rekisteröidytään.

WebCT:n aloitussivulla kerrottiin kurssista yleisesti. Etusivulle oli helppo päivittää ajan­­kohtaisia asioita ja tiedottaa ympäristön käytössä ilmenneistä ongelmista sekä keskustelu­palstojen käytön perusteista. Lisäksi ympäristöön luotiin sivu, jossa kerrottiin verkko­keskusteluista ja niiden tarkoituksesta yleisellä tasolla, sekä keskustelualue.

Keskustelualueella avautuivat ja sulkeutuivat sunnuntai-iltaisin omat osiot kunkin pienryhmän viikko­keskusteluille. Lisäksi keskustelualueella oli jatkuvasti avoinna virike-alue, jossa oli keskustelu­­aiheita ja avauksia kullekin luennolle erikseen, yleisiä tiedotuksia-alue ajan­kohtaisia ilmoitusasioita varten sekä palsta, jolla opiskelijat voivat kysyä kurssin suoritta­mi­seen liittyvistä asioista.

Kurssin keskeytti jo alkuvaiheessa kymmenkunta opiskelijaa. Yleisin syy keskeyttämiseen olivat ”opiskelukiireet”, mikä viittaa siihen, että verkkokurssia pidetään toissijaisena muulla tavalla toteu­tettuihin kursseihin nähden. Yksi keskeyttäneistä opiskelijoita vastusti avoimesti keskusteluihin osallistumisen edellyttämistä periaatteesta: hän katsoi tietävänsä jo kaiken, mitä luennoilla esitettiin, minkä lisäksi hän piti verkko­keskusteluun osallistumista ”lapsellisena” ja ”koulumaisena”. Kaikki pudokkaat eivät ilmoittaneet keskeyttämisestään lainkaan ja kurssille ylitettiin ilmoittautua vielä kaksi viikkoa ennen kurssin loppukuulustelua.

Pienryhmien toiminta oli vaihte­­levaa. Kurssin keskeytyksiä tuli joissakin ryhmissä niin, että ryhmän koko pieneni lopulta kuuteen henkeen. Keskusteluviestien taso vaihteli ryhmissä paljon. Toisissa ryhmissä ryhmäläisten puheenvuorot olivat muutaman liuskan pituisia, pohtivia esseitä, toisissa ryhmissä jotkut (nuoremmat) opiskelijat omaksuivat kyselijän roolin ja jatko-opiskelijat ohjaili­vat.  Keskustelu parhaissa ryhmissä oli viikoittain vilkasta ja rönsyilevää, toisissa ryhmissä taas passiivista luentojen referointia. Aktiivisimpia keskustelijoita olivat kurssille ilmoittautuneet pari jatko-opiskelijaa, toisaalta aktiivisista keskustelijoista löytyi myös ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoita, jotka kyselivät paljon, ja pitivät siten yllä keskustelua.

Keskustelun virittäminen käytännössä

Luentojen lisäksi joka viikko luentokeskustelujen alkaessa julkaistiin virikekysymyksiä, joiden toivottiin auttavan jäsentämään luennoilla käsiteltyä. Virikkeet olivat seuraavan tyyppisiä kysy­myksiä luentojen sisällöistä (Luento 5, virikkeet):

  • Suomalaisen yhteiskunnan jälleenrakentamiseen sodan jälkeen liittyy pyrkimys lieventää luokkaristiriitoja. Mitä tällä tarkoitetaan?
  • Mitä tarkoitetaan hyvinvointivaltion/sosiaalipoliittisen järjestelmän vakiintumisella? Milloin tämä vakiintuminen tapahtui Suomessa/muualla?
  • Miten määrittelisitte hyvinvointivaltion? Millaisia tehtäviä hyvinvointivaltiolla on?
  • Millainen kirja on Pekka kuusen 60-luvun sosiaalipolitiikkaa? Miksi kirja on tärkeä? Millainen tausta kirjan kirjoittamisella on? Miten kirjaan suhtauduttiin? Mitä tarkoitetaan, jos puhutaan kokonaisvaltaisesta yhteiskunta­politiikasta?
  • Millainen elinkeinorakenteen muutos oli Suomessa? Mikä oli ero muihin maihin?
  • Hyvinvointivaltion kritiikki: millaisia kritiikin tyyppejä prof. Rahkonen nostaa esiin? Kuvailkaa tyyppejä. Millai­seen hyvinvointivaltion kritiikkiin olet itse törmännyt esim. sanomalehdissä? Mitä tarkoitetaan ns. priorisointi­keskustelulla?
  • Millaista hyvinvointivaltion kehitys Suomessa oli 1990-luvulle asti?
  • Mitä Raija Julkunen tarkoittaa todetessaan, että suomalaisessa sosiaalipolitiikassa on 2000-luvulla alkanut ”jälkiekspansiivinen kausi”.

Virikkeet toimivat toisilla ryhmillä hyvänä pohjana keskustelulle, mutta joissakin ryhmissä virikkeet jäivät lähes joka viikko hyödyntämättä. Palaute virikkeistä oli kuitenkin pääosin positiivista: niitä pidettiin hyvin tärkeinä luennoista keskusteltaessa ja luennoilla käsitellyn kertaamisessa.

Kurssin kirjat (Sosiaalinen politiikka ja Sosiaalipolitiikan lukemisto) saivat pääosin hyvän vastaan­oton, mutta kirjoineen ja keskusteluineen kurssin suorittamista pidettiin hyvin työläänä. Lisäksi sen, etteivät luennot edenneet samaan tahtiin kirjojen kanssa, katsottiin hankaloittavan kirjojen lukemista. Muutama opiskelija ehdotti palautteessaan, että kirjat voisi paremmin yhdistää luen­toihin antamalla jokaisen luennon kohdalle viittaukset samaa aihetta käsitteleviin kirjan lukuihin. Tämän ajateltiin kannustavan lukemaan paremmin kirjoja jo kurssin aikana. Lisäksi innostu­neim­mat olisivat toivoneet jonkinlaista ”viiteluetteloa” siitä, mitä kirjoja luentojen pitäjä mainitsi puheessaan.

Luennoilla mainittiin aina useita eri tutkijoita ja teoksia, jotka vaikuttivat kiinnostavilta. Jos jokaisen luennon kohdalla olisi jonkinlainen lista sillä mainituista teoksista, olisi ne helppo etsiä käsiinsä.

Joku olisi tahtonut myös nähdä Professori Masa- videon, joka pääaineopiskelijoille esitettiin.

Opiskelijoiden antama palaute kurssista

Viikkoa ennen kurssin loppumista kurssin WebCT-ympäristöön luotiin keskustelufoorumi pala­ut­teen antamista varten. Palautetta pyydettiin sekä luennoilta ja luentomateriaalista, kurssin suorittamis­tavasta ja ryhmäkeskustelujen toimimisesta oppimisympäristönä sekä yleisesti siitä, mikä kurssilla oli mielenkiintoista ja antoisaa ja mikä ei ollut.  Perusteellista palautetta tuli yhteensä 13 opiskelijalta. Lisäksi parissa palautepalstalle postitetussa viestissä kommentoitiin kurssin loppu- ja uusintakuulustelun kysymyksiä ja kysymysten arvos­te­lua.

Annettu palaute oli hyvin vaihtelevaa: noin puolet palautetta antaneista piti kurssia hyvänä (6) tai pääosin hyvänä (5). Palautteista 2 oli sävyltään hyvin negatiivisia, ja niissä korostettiin, ettei verkkokurssi ollut palautetta antaneelle antoisa kokemus.  Palautteesta ilmeni, että kurssin suorittaminen verkossa on monille uusi tapa suorittaa kurssi. Uutuus ilmeni paitsi atk-ongelmina, myös siinä, ettei suuri osa opiskelijoista selvästikään ollut tottunut keskustelemaan luennoista tai oppimastaan. 

Ryhmäkeskustelujen toimivuus

Opiskelijoilta edellytettiin osallistumista vähintään kahdella keskusteluviestillä vähintään seitse­mään viikkokeskusteluun. Osallistua sai keskusteluihin milloin vain viikon mittaan. Keskustelu­aikaa kunkin luennon kohdalla oli viikko. Keskusteluajan rajaaminen onnistui käytännössä siten, että uusi keskustelu alkoi aina sunnuntai-iltaisin kello 22.00 ja sulkeutui tästä viikon päästä. Käytännössä opiskelijat kuitenkin kommentoivat keskusteluviesteissään myös edellisiä luentoja.

Kurssilaiset itse kokivat ryhmäkeskustelut pääosin antoisina: verkkokeskusteluja pidettiin hyvä­nä tapana aktivoitua itse, oppia ja sisäistää luennoilla opittua, sekä peilata omia käsityksiä ja näkö­kulmia toisten opiskelijoiden ajatuksiin:

Mielestäni keskustelufoorumit ovat hyvä tapa oppia ymmärtämään uusia käsitteitä, kun useampi ihminen pohtii niiden merkitystä… Luentojen kuuntelu ja keskusteluaika olivat mielestäni riittävät, kunhan keskustelu saatiin viikon alussa käyntiin.

Keskustelu oli hyvä tapa pistää myös omatkin aivot käyntiin.

Ryhmäkeskustelut olivat toimivia, sillä tavoin pystyi syventämään oppimaansa… Jatkossa toivoisin lisää tämän tyylisiä verkkokursseja. Olin tähän kurssiin hyvin tyytyväinen.

Mielestäni tämä keskustelufoorumi toimi erittäin hyvin: oli hyvin mielenkiintoista saada erilaisia näkökulmia ja kommentteja asioihin ja näin itsekin pystyi kyseenalaistamaan joitakin omia käsityksiä ja näin oppimaan uutta. Eli verkkokurssin tarjotessa tämänkaltaisia mahdollisuuksia (uusien ja toisenlaisten näkökulmien vertailu, oman ajattelun kriittisyys, uusien tietojen omaksuminen), olen ehdottomasti sitä mieltä, että tämä verkkokurssi oli hyvin onnistunut! Tietenkään tämä kurssi ei mahdollistanut aitoa kanssakäymistä toisten opiskelijoiden kanssa, mikä sekin on erittäin tärkeää, mutta vaihteeksi tällainen kurssi oli oikein piristävä!

Oli mukavaa, kun sai kuunnella luennot silloin kun itse ehti ja kirjoittaa kommentit vaikka keskellä yötä. Ryhmämme keskustelu oli ainakin minun mielestäni aktiivista, mutta sitähän ei voi tietää, miten aktiivista se oli muilla 🙂 Keskustelut auttoivat sisäistämään ja jäsentämään keskeisiä aiheita. Vaikka joskus mietin, että rönsyilikö ryhmämme vilkas keskustelu ennemmin aiheen viereen kuin siinä syvemmälle… Mutta luultavasti emme ainakaan kauttaaltaan joutuneet ojasta allikkoon, kun keskusteluun ei mitenkään puututtu ja arvosana nyt ei liene niin olennainen kuin se, että on saanut oppia paljon  :- )   

Toisaalta keskusteluihin osallistumista pidettiin vaativana ja se, että luennoista piti keskustella sai opiskelijat omien sanojensa mukaan kuuntelemaan luennoilla käsiteltyä tarkemmin.

Kuuntelin luennot tarkkaavaisemmin kuin oikeilla luennoilla kuuntelen, sillä tiesin että asioista pitää vielä keskustella muiden kanssa. Keskustelut onnistuivat mielestäni ihan hyvin, vaikkakin joku oli niitä aika rankastikin kritisoinut. Kuitenkin kyse oli vasta johdantokurssista, ei kaikilla ole vielä tietoa tai taitoa keskustella tai väitellä sosiaalipolitiikasta niin hyvin.

Vaikeus keskustella luennoilla käsitellyistä aiheista tuli useissa puheenvuoroissa selvästi esiin: luentoja pidettiin joko liian hitaasti etenevinä tai niiden sisältöä itsestään selvänä:

Näissä verkkokursseissa on vaan välillä typerää, kun ei välttämättä ole mitään sanottavaa, mutta on pakko kuitenkin sanoa jotain, koska jokaiseen keskusteluun täytyy osallistua. Tuntuu typerältä kirjoittaa asioita, jotka ovat tulleet selviksi jo luennolla, ja tuntuu, että jokaisessa kommentissa tulisi ihmetellä jotain asiaa, jotta syntyisi keskustelua. Minulle kävi tämän verkkokurssin kanssa, niin kuin muidenkin verkkokurssien kanssa. Aluksi olin hyvin innostunut, mutta lopussa motivaatio lopahti. Luentojen kuuntelu monotonisella äänellä ilman virikkeitä, kotona, ei ole kauhean innostavaa puuhaa. Ja nettikeskusteluissa oli välillä väkisin vääntämistä.

Tyytyväisyys verkkokeskusteluihin oppimisen kanavana vaihteli sen mukaan, miten aktiivista keskustelu omassa ryhmässä oli, ja mitä keskustelulta odotettiin:

Haluan vielä kommentoida keskustelua ja sen tarvetta ja vaatimusta “turhasta keskustelusta”. Keskustelutaito pitää opetella. Minusta vaatimustaso keskusteluviestin suhteen putosi jopa liian alhaiseksi. Yliopisto-opiskelijan pitää kyetä ylläpitämään keskustelua ja synnyttämään sitä. Tämä on erinomainen tapa auttaa taidon oppimisessa. Turhaa keskustelua ei meillä ainakaan ollut. Kaikki viestit kävin vielä ennen tenttiä läpi ja sain paljon uutta ideaa, elämääkin ei vain tenttiä varten. Verkkokeskustelun haastavuutena on tekstin kasvottomuus ja se, että tästä syystä tulkinta voi olla kovinkin erilainen kuulijapäässä. Tästä monet nettiaktiivit muistuttavat ja käyttävät erilaisia hymiöitä viestimään sitä sanatonta viestintää. Mutta opetellaan tät&
auml;kin tarpeellista taitoa.

Omassa ryhmässäni keskustelu ei aina ollut niin aktiivista kuin toivoin. Niillä viikoilla, kun keskustelu sujui, oli se toki antoisaa. Useilla viikoilla siitä ei kuitenkaan ollut kovin paljon hyötyä. Yksi ongelma oli se, että ihmiset saattoivat kirjoittaa ensimmäisen (ja usein ainoan) kommenttinsa vasta aivan loppuviikosta. Minulla ei oikeastaan ole ajatuksia siitä, kuinka keskustelustamme olisi saanut aktiivisempaa. Sekään ei tunnu kovin mielekkäältä, että jokaisen tulisi kirjoittaa ensimmäinen viestinsä johonkin tiettyyn päivään mennessä. Tietysti olin itse osa ryhmää, joten voin pohtia, olivatko omat keskustelutaitoni parhaat mahdolliset 🙂

Verkkokeskusteluja vaivasi se ongelma, mistä on jo mainittukin: paremman sanottavan puutteessa monet vain toistelivat luennolla tai kirjoissa sanottuja asioita. Olisin toivonut enemmän mielipiteenvaihtoa ja omien aivojen käyttämistä. Keskustelun ajoittaisesta hedelmättömyydestä voi tietysti syyttää opiskelijoita itseään…

Toisaalta toisten opiskelijoiden kanssa keskustelemista ei pidetty läheskään aina mielekkäänä, ja eräs palautteenantaja olisi kaivannut nimenomaan mahdollisuutta kysyä professorilta tai kurssi­assistentilta (kurssiassistentilta kysyttiin kuitenkin vain vähän, vaikka tarkoitusta varten oli luotu oma keskustelualue). Jotkut opiskelijat olisivat odottaneet kurssiassistentilta keskustelujen tarkkailun, ajoittaisen kommentoimisen ja yleisten virikkeiden tarjoamisen sijaan aktiivisempaa toimintaa keskustelijana:

Eikös yliopistolla pidettyjen luentojen tarkoituksena ole, että opiskelu olisi interaktiivista ja epäselvistä asioista voisi kysyä välittömästi luennoitsijalta? Nythän verkkokeskusteluissa monet kyselivät toisiltaan selvennystä tiettyihin asioihin, kun ei keltään muulta voinut kysyä.. mutta kurssivastaavan omat keskustelunavaukset olisivat tosiaan voineet rikastaa debattia.

Kurssiassistentti toki kävi lähettämässä keskusteluviestejä kaikkien ryhmien keskustelualueille, jotta opiskelijat ymmärtäisivät, että heidän keskusteluaan seurataan. Toisinaan keskustelut edellyttivät väärinkäsitysten korjaamista, opiskelijoiden rohkaisua sekä keskustelun ohjaamista takaisin varsinaiseen aiheeseen. Aktiivisempi osallistuminen ei olisi ollut mahdollista, sillä ryhmäkeskustelujen ohjaus tapahtui monen muun työn ohessa. Jo kaikkien ryhmien keskustelujen lukemiseen ja kommentoimiseen, uusien keskustelualueiden avaamiseen ja opiskelijoiden kysymyksiin vastailuun, meni enemmän aikaa kuin siihen oli kaavailtu.

Osa opiskelijoista tuntui käyvän kurssin WebCT-ympäristössä 2-3 kertaa viikossa lisäämässä omia kommenttejaan. Ryhmän vaihtelevasta aktiivisuudesta johtuen keskustelut olivat vilkkaim­millaan sunnuntai-iltana, mikä johti siihen, että useat sunnuntain keskusteluavaukset jäivät ilmaan, eikä niitä ehditty kunnolla käsittelemään. Viikon keskusteluaikaa pidettiin välillä liian lyhyenä keskustelun syntymisen kannalta:

Tietenkin osallistumisaika täytyy jotenkin rajata ja viikko sinänsä on fiksu rajaus, mutta silloin tällöin harmitti kun varsinaista keskustelua ei syntynyt, vaan oli vaan kirjoitus ja siihen kommentteja.

Opiskelijoiden aktiivisuutta oman ryhmän keskustelun ylläpitämisessä olisi voinut edistää kurssilaisten alkutapaaminen. Alkutapaamisen puuttuessa ryhmän toiset jäsenet jäivät vain ni­miksi, eikä todellisia kontakteja kurssin muihin opiskelijoihin tai omiin ryhmäläisiin päässyt syntymään.

Palaute kurssin teknisestä toteutuksesta

Opiskelijoilta edellytettiin kykyä luentojen itsenäiseen kuunteluun ja kommentointiin. Ohjeet luentojen kuunteluun tarvittavan RealPlayer-ohjelman hankkimiseen sekä luentojen kuunteluun ja luentokeskustelujen käymiseen löytyivät kurssin kotisivulta ja WebCT-stä.

Saatu palaute jakautui selkeästi kahtia: toiset olivat sitä mieltä, että verkkokurssi oli onnistunut ja verkko-opiskelu antoisa tapa opiskella, kun taas toiset eivät pystyneet motivoitumaan verkko­kurssille, kärsivät teknisistä ongelmista luentojen kuuntelussa ja pitivät luentokurssia muutenkin vaikeana. Selvästi erilaisia suhtautumistapoja itsenäiseen ja joustavaan opiskeluun: toiset pystyvät siihen paremmin kuin toiset.

Itse en ollu aikaisemmin ollut verkkokurssilla, joten en yhtään tiennyt mitä odottaa. Kuitenkin tulin siihen tulokseen että verkkokurssi on ihan hyvä opiskelumuoto. Yleisesti ottaen oikein mukava kurssi, osallistun varmasti uudelleenkin verkkokurssille.

Verkkokurssi oli suoritustapana hyvä, sillä se antoi joustavuutta omiin suunnitelmiin: luennot voi kuunnella silloin kun itselle parhaiten sopi. Näin varmasti myös mahdollisimman moni pystyi aikataulun puolesta osallistumaan kurssille.

Kurssi oli mielestäni todella hyvä. Tuntui siltä, että olen oppinut tällä kurssilla enemmän kuin millään muulla kurssilla. Se oli hyvä juttu, että luennot pystyi kuuntelemaan kotona ja ne pystyi kuuntelemaan moneen kertaan. Tällaiseen ei ole mahdollisuutta tavallisilla kursseilla. Nyt kuuntelin jotkin luennot kolmeen kertaan. Kurssi oli mielestäni hyvin työläs, lukemista oli hyvin paljon, mutta toisaalta opin tällä kurssilla paljon. Jatkossa toivoisin lisää tämän tyylisiä verkkokursseja. Olin tähän kurssiin hyvin tyytyväinen.

Mielestäni tämä verkkokurssi oli kokonaisuudessaan onnistunut ja mielenkiintoinen. En ole aiemmin tämänkaltaiselle ja näin järjestetylle kurssille osallistunut, joten jo kokemuksena se oli kiinnostava. Luentojen aiheet olivat mielestäni erittäin ajankohtaisia ja sisällöiltään kiintoisia….. Ja vielä yleisemmin tästä Webct:n keskustelufoorumista: mielestäni tämä oli erittäin hyvin järjestetty, asiat ja ilmoitukset olivat heti ja helposti käsillä ja koko foorumia oli yleisesti helppo ja vaivaton käyttää.

Myönteistä palautetta verkkokurssimuotoisuudesta antaneet opiskelijat olivat itse luentojen sisältöön ja kirjoihin tyytyväisiä. Luentomateriaali sai palautteissa kuitenkin myös haukkuja. Opiskelijat kokivat olevansa toissijaisessa asemassa pääaineopiskelijoihin nähden. Erityisesti opiskelijoita suututti luentojen huono kuuluvuus, se, ettei luentojen perusteella aina selvinnyt, millaisia kuvioita ja yleisökysymyksiä luennoilla esitettiin sekä luennoilla esitetyt ohjeet, jotka koskivat syksyn kurssilaisia.

Verkkokursseissa olisi tärkeää, että ne olisi suunniteltu nimenomaan verkkokursseiksi. Luentojen nauhoittaminen syksyllä ja niiden laittaminen nettiin ei suunnittelua oikein ilmennä. Minua on ärsyttänyt suunnattomasti, kun luennoitsija puhuu syksyn aikatauluista (jotka eivät meitä koske), kun yleisöstä esitetään kysymys (joka ei kotiin asti kuulu) tai kun luennoitsija siirtyy piirtelemään kuvioita sivummalle (jolloin puhe ei kuulu, eikä kuvaa näy). Kyllä on taas sivuaineopiskelijaa ajateltu. Nauhoituks
issa olisi ehkä syytä käyttää mikrofonia, joka kulkee luennoitsijan mukana, jos tämä haluaa salissa liikkua (jos luennot on ylipäätään nauhoitettava toiselle yleisölle suunnatussa tilanteessa). Ja kuvat tulisi laittaa myös nettiin, koska puhetta on hyvin vaikea seurata, kun luennoitsija puhuu piirtämästään kuvasta viisikin minuuttia, eikä itse näe mitään. Huomattavasti miellyttävämpää olisi ollut, jos luennoitsija puhuisi luennot nauhalle nimenomaan nauhan kuuntelijoita ajatellen. Nyt kuunnellessa nousi hyvin usein pinnalle ärtymys!

Luentojen kuuntelua tuntui haittaavan etupäässä motivaation sekä opiskelijoiden atk-taitojen puute. Luentoja kuunneltiin pääasiassa kotikoneilla. Kodin tekninen varustus ja hidas nettiyhteys saattoivat johtaa siihen, että ääni ja Heikki Wariksesta kertova verkkovideo pätkivät pahastikin. Motivaation löytämistä kotona ja keskittymistä pelkkään ääneen luonnehdittiin hankalaksi. Opiskelijoiden toiveena oli, että luen­not voitaisiin esittää videomuotoisena.  Itse keskusteluympäristön käyttö omaksuttiin helposti, mutta luentojen kuuluvuudessa oli ongelmia. Lisäksi luentojen etenemistahtia pidettiin paikoin matelevana

Huonosta kuuluvuudesta on jo sanottukin, lisäisin vain jonkun kommenttiin että volyyminappi ei aina auta. Itse väänsin kolmesta eri paikasta äänet täysille enkä silti saanut puheesta kunnolla selvää, ennen kuin luennoitsija yhtäkkiä olikin mikin vieressä ja korvat särkyi.

Luentojen kuuluvuutta on kommentoitu niin paljon negatiiviseen sävyyn, että minun on pakko sanoa, ettei kuuluvuusongelma haitannut itseäni juurikaan, volume kun koneesta löytyy. Olikohan muuten niin, että luentoja nahoitettaessa ei oltu täysin tietoisia siitä, että ne käytetään juuri tähän tarkoitukseen? No oli tai ei, niin minusta oli täysin ymmärrettävää, että siellä oli ohjeita, jotka eivät koskeneet meitä.

RealPlayer sai myös moitteita luentojen kuuntelun välineenä, varsinkin kun se oli ainoa vaihto­ehto. Luentojen kuuntelu vaati siis auki olevan nettiyhteyden, eivätkä äänitiedostot olleet ladatta­vissa esimerkiksi mp3-soittimeen.

Ongelmana oli kurssiassistentin työmäärän kannalta myös se, että ongelmatapauksissa opiskelijat eivät osanneet/halunneet ottaa yhteyttä valtiotieteellisen verkko-opetuksen tukeen, vaan ongel­mia esitettiin kurssiassistentille. Luentojen kuuluvuutta, keskustelupalstan toimin­taa ja jopa sitä, millainen tietokone olisi hyvä hankkia, kysyttiin sähköpostitse kurssiassistentilta.

Kurssin kehittäminen saadun palautteen perusteella

Opiskelijoilta saatu palaute on hyvin tärkeää verkko-opetuksen kehittämisessä. Alkutapaamisen, jossa esittäytyvät niin luennoitsija, kurssiassistentti kuin verkko-opetuksen tukikin, on hyvin tärkeä järjestää kurssin käynnistymisen kannalta. Tilaisuus, jossa esitellään verkkokurssin toteutumistapaa kasvotusten, voisi sitouttaa opiskelijat paremmin kurssiin ja omaan keskusteluryhmään.  Alkutapaaminen on ensiarvoisen tärkeä myös siksi, että siellä voidaan opettaa paitsi keskustelualueiden käyttöä, myös selkeyttää sitä, mitä ryhmäkeskustelu on ja mitä opiskelijoilta vaaditaan.

Luentomateriaalin myöhempi käyttö verkkokurssilla tullisi ottaa huomioon jo luentoja nauhoitettaessa siten, että luennoitsija muistaisi luennoidessaan, että nauhoite päätyy verkkoon. Luennoitsijan äänen kuuluvuuden lisäksi pitäisi varmistaa, että nauhalla kuuluvat myös yleisön esittämät kysymykset. Lisäksi tulisi varmistaa, että kaikki luennoilla näytetty materiaali tulee käsitellyksi luennoitsijan puheessa niin, että sen sisällön voi ymmärtää pelkästään kuuntelemalla. Lisäksi kaikki luennoilla esitetty kuvamateriaali tulisi voida laittaa verkkoon. Materiaalin riittävällä editoinnilla voitaisiin myös taata se, ettei nauhoille jää verkko-opiskelijoiden kannalta turhaa materiaalia (puhetta aiemman kurssin käytännön järjestelyistä tms.).

Kurssin loppukuulusteluun ja uusintakuulusteluun osallistui yhteensä 35 opiskelijaa, joista kaikki läpäisivät tentin. Arvosanat jakautuivat siten, että valtaosa opiskelijoista sai arvosanan 3 (40 %), 2 (20 %) tai 4 (25,7 % tenttiin osallistuneista). Ääripäiden arvosanat olivat harvinaisia: arvosanan 1 sai vain 2 opiskelijaa (5,7 %) ja arvosanan 5 3 opiskelijaa (8,6 % tenttiin osallistuneista). Tentissä menestyivät parhaiten sellaiset opiskelijat, jotka olivat ottaneet aktiivisimmin osaa ryhmäkeskusteluihin. Yleisesti ottaen luennoilla käsiteltyä asiaa koskevat kysymykset menivät opiskelijoilla paremmin ja kirjoja käsittelevien kysymysten vastaukset olivat huomattavasti heikompaa tasoa kuin luentokysymysten. Opiskelijat myös pitivät kirjoja koskevia kysymyksiä vaikeampina.

Kaiken kaikkiaan kokemus verkkokurssin järjestämisestä oli paitsi opettavainen, myös rohkaiseva. Kurssi tuntui toimivan opiskelijoiden alkukankeuden kadottua hyvänä ympäristönä opetella paitsi kurssilla käsiteltävää asiaa, myös keskustelutaitoja ja argumentointia puhumattakaan opiskelijoiden atk-valmiuksista.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *