Tekijä: Topias Ikävalko

Merirosvon joulusiivouksen ansiosta, hänen kotoaan alkoi yhtäkkiä tupsahdella esiin tavaroita, jotka olivat hautautuneet pitkiksi ajoiksi sekasotkun uumeniin. Sanomalehtiröykkiön alta löytyi varatölkinavaaja, tiskien lomasta kaukosäädin. Karkkipaperien seasta paljastui vanha valokuva. Merirosvo silmäili sitä mietteliäästi. “Ketä se esittää?” kysyi puhtauttaan kiiltelevää joulukelpoista asuntoa ihastelemaan tullut Jippo. “Siskoja tai veljiä minulla ei ole mutta tämän valokuvassa olevan miehen isä on minun isäni poika.” vastaa Merirosvo arvoituksellisesti. Kenen kuva on kyseessä?

Merirosvo uurasti kokonaisen päivän sotkujensa kimpussa. Hohtavan puhtaan lattian ja pölyttömien nurkkien lisäksi hänellä oli edessään valtava kasa roskaa. Hän alkoi lappaa niitä suureen mustaan jätesäkkiin. Merirosvo oli viiltää sormensa auki ananas -säilykepurkin terävään reunaan säpsähtäessään tiukkaa kysymystä, joka tuli napakasti juuri sisään astuneen Hertan suusta “Hyvä herrasen, mitä sinä oikein luulet tekeväsi?” Ennen kuin Merirosvo ehti muotoilla vastausta siivouksesta ja roskien viennistä ulos, Hertta oli etsinyt siivoushanskat käsiinsä ja tyhjentänyt Merirosvon jätesäkin. “Nämä on lajiteltava nyt oikein!” Auta Merirosvoa lajittelemaan roskat.

Merirosvo siirtelee lehtikasoja vedenkeittimen ympäriltä, jotta pääsisi valmistamaan kupillisen lämmintä teetä. Hän kolistelee likaisia astioita yrittäessään löytää yhden edes hieman vähemmän käytetynnäköisen kupin. Leivänmurut rapisevat jalkojen alla ja sukka meinaa lipsahtaa jalasta sen jäätyä kiinni johonkin tahmeaan. “Ei auta”, Merirosvo huokaisee. “Merirosvon on joskus tehtävä se, mitä merirosvo ei kuunaan päivänä tahtoisi tehdä: siivota.” Viimeisin siivous juhannuksen tienoilla oli saanut Merirosvon niin pahalle tuulelle, että hän oli lukinnut siivousvälineet komeroon ja tuhahtanut perään “Siellähän pysytte ainakin jouluun asti!” Merirosvo silmäili vanhaa ruosteista riippulukkoa, joka killui siivouskomeron ovessa. Se kestäisi tasan yhden avausyrityksen. Merirosvon avainnipussa oli neljä avainta. Auta Merirosvoa valitsemaan oikea avain siivoustarvikkeiden vapauttamiseksi.

Hertan pikkujoulut sujuivat iloisissa merkeissä, ja kaikki saivat herkutella haluamillaan makeisilla. Herkkujen mussuttamisen jälkeen kaikille tuli kova jano. Hertalla oli tarjolla vettä, maitoa, piimää, kolaa, jaffaa, teetä ja lapsille sopivaa glögiä. “Minä ottaisin kolaa”, valitsi Jippo. “Minä taas jaffaa!”, innostui Merirosvo. Ruudolf mietti hetken. “Olemme syöneet kamalasti sokeria herkkujen muodossa, mikähän näistä olisi hampaille ystävällisintä?”

Jippo sai kunnian toimi Hertan pikkujouluissa Pikkujoulupukkina. Hertta oli tehnyt kaikille yllätyspaketteja, jotka Jippo juhlallisesti jakoi pikkujouluvieraille – ja toki itselleen myös. Erivärisissä paketeissa oli erilaisia lahjoja: keltaisissa suklaata, vihreissä marmeladia, punaisissa lakritsia ja sinisissä piparkakkuja. Hertta lupasi, että lahjoja sai vaihtaa, mutta vain tietyn kaavan mukaan. Jippo tunnetaan suurena suklaan ystävänä (muistathan suklaasuut -luukusta, kuka söi tunnissa eniten suklaata). Mutta voi surku, Jipolle tuli vain yksi vihreä paketti. Miten Jippo pääsisi herkuttelemaan suklaalla?

Jippo ja Merirosvo pääsivät lopulta sisälle Hertan juhliin. Ruudolf odottelikin jo sohvalla ja virnuili heille pitkästä ajasta, joka ovipulman parissa kului. Hertalla oli heti jo valmiina seuraava tehtävä. Se, joka selvittäisi tehtävän, saisi toimia pikkujoulupukkina! Jokaisen vieraan, Jipon, Merirosvon ja Ruudolfin, päähän arvottiin tonttulakki säkistä, jossa oli kaksi punaista ja kaksi valkoista lakkia. Kukaan heistä ei nähnyt omaa eikä säkkiin jäänyttä lakkia, mutta toisten lakit he sen sijaan näkivät. Hetken kuluttua Jippo hihkaisi tietävänsä, että hänen päässään on varmasti punainen lakki. Minkä väriset tonttulakit olivat Merirosvon ja Ruudolfin päässä ja miksi?

Hertta on kutsunut kaikki ystävänsä pikkujouluihin. Hän rakastaa pieniä kepposia, ja nyt vieraat löytävät Hertan ulko-ovesta salaperäisen kuvioita täynnä olevan lapun. Ovi aukeaa vasta, kun pimpotat ovikelloa niin monta kertaa, kuin mikä vastaa punaista neliötä. Jippo ja Merirosvo saapuvat yhtäaikaa oven taakse. Tehtävä ei tahdo ratketa millään! Osaisitko sinä auttaa, ettei Jipon ja Merirosvon tarvitse kääntyä kotimatkalle?

Hertta heräsi aamulla ja valmistautui avaamaan oman joulukalenterinsa 11. luukkua, kun hän sattui katsahtamaan ulos. Jopas on ollut liikkujia pihamaalla! Hertta vallan unohti iloita siitä, että joulun odotuksessa oltiin jo melkein puolessa välissä, kun hän kipitti yöpaitasillaan pihalle pakkaseen. Hän tutki ja katsoi, pohti ja pähkäsi, mutta ei keksinyt millään, mitä eläimiä hänen lehdettömän sireeninsä alla oli yöllä vieraillut. Tiedätkö sinä?

Merirosvo, Jippo ja Ruudolf haluavat katsoa elokuvan. Pienen kinastelun jälkeen, he päätyvät ehkä hieman liian jännittävään seikkailutarinaan. Jo ennen elokuva loppumista, he huomaavat hermostuksissaan syöneensä kolmistaan valtavan suklaarasian typötyhjäksi. Kuinka kauan elokuva ehti pyöriä ennenkuin rasia ammotti tyhjyyttään?

Hertta oli saanut piparinleivonnan aiheuttaman sotkun siivottua. Hän huokaisi ja istahti alas. Nyt on aika ottaa aimo kourallinen herkkupipareita ja lukea lempikirjaa. Hän ojensi kätensä kohti piparipurnukkaa, mutta hänen sormensa kauhaisivatkin tyhjää. “Jippo, Merirosvo ja Ruudolf!” Hertta karjaisi. “Olkaa hyvät ja tulkaa tänne ihan ja samantien!” Hertta silmäili kolmikkoa tuimasti. “Kuka teistä pihisti piparini ilman lupaa?” Osaatko sinä selvittää, kuka komikosta oli piparivoro?