Eliökortit

Työn tavoitteet

  • Harjoitella kokojen arvioimista ja asettamista järjestykseen
  • Pohtia, miksi osa eläimistä on isoja ja osa pieniä
  • Tutustua muutamiin Suomessa eläviin eläimiin

 

Varhaiskasvatussuunnitelma (2018)

  • ”Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia luokitella, vertailla ja asettaa järjestykseen asioita ja esineitä sekä löytää ja tuottaa säännönmukaisuuksia ja muutoksia.”
  • ”Lapsia innostetaan pohtimaan ja kuvailemaan matemaattisia havaintojaan ilmaisemalla ja tarkastelemalla niitä esimerkiksi kehollisesti tai eri välineiden ja kuvien avulla.”
  • ”Eri kasvi- ja eläinlajien tunnistamisen harjoitteleminen vahvistaa luonnon tuntemusta.”

Kohderyhmä

  • Varhaiskasvatus ja alakoulu

Esivalmistelut

  • Lataa ja tulosta Eliökortit
  • Päällystä kortit esimerkiksi kontaktimuovilla

Tarvikkeet

  • Kuvia erilaisista eliöistä (esim. ladattavat eliökortit)

Työn taustaa

Tehtävässä harjoitellaan kokojen arvioimista. Kappaleen koon arvioinnissa voidaan lähteä liikkeelle vertailemalla erikokoisia kappaleita: kumpi on suurempi tai pienempi? Tehtävään tuodaan lisähaastetta asteittain lisäämällä vertailtavien kappaleiden määrää tekemällä kappaleista jono pienimmästä suurimpaan.

Tehtävän haastavuutta voidaan kasvattaa vertailemalla kappaleita, joiden kokoa voi olla vaikeaa suoraan arvioida (esim. pitkä keppi ja kivi). Tästä voidaan johdatella pohtimaan, minkälaisia ominaisuuksia kappaleella voi olla. Kappaleen koosta kertovia ominaisuuksia ovat esimerkiksi pituus ja paino: mitä ne kuvaavat ja mitä hyötyä on esimerkiksi siitä, että tiedetään kappaleen pituus ja paino?

Pohdittavaksi ennen työtä

  • Mitä eliöt ovat? Entä eläimet?

Eliöillä tarkoitetaan kaikkia eläviä organismeja. Elävilla organismeilla on useita yhteisiä tekijöitä, kuten solut, oma aineenvaihdunta ja kyky aistia ympäristöään. Eläviksi organismeiksi lasketaan arkeonit ja bakteerit (esitumaiset), alkueliöt, sienet, kasvit, eläimet (aitotumaiset). Viruksia ei lasketa eliöihin, sillä niillä ei esimerkiksi ole omaa aineenvaihduntaa.

  • Tutustutaan korteissa esiintyviin eliöihin: ovatko ne tuttuja, onko jokin eliö vieras?

Työohje

Työssä harjoitellaan kokojen arvioimista ja muutamien Suomessa elävien eliöiden tunnistamista. Tehtävässä on tarkoitus laittaa korteissa olevat eliöt suuruusjärjestykseen, alkaen kaikkein pienimmästä ja loppuen suurimpaan. Pienin laitetaan jonon vasempaan päähän ja suurin oikeaan päähän.

Tehtävän haastavuutta voi muokata eri tavoin. Tehtävän haastavimmassa muodossa lapselle annetaan kaikki kortit kerralla, jonka jälkeen hän itse järjestää ne suuruusjärjestykseen. Tehtävää voi helpottaa siten, että opettaja antaa lapselle yhden kortin kerrallaan, jota vertaillaan aiemmin laitettuihin kortteihin.

Tehtävässä ei kaikkien eliöiden osalta ole välttämättä täysin oikeaa vastausta: eliöiden koot voivat vaihdella yksilötasolla siten, että esimerkiksi ahven voi olla suurempi kuin hiiri tai toisinpäin. Samoin osaa eläimistä on vaikea vertailla koon puolesta: entä jos toinen onkin pidempi, mutta toinen painavampi? Esimerkiksi kyy on haastava vertailtava muotonsa puolesta. Tämä tarjoaa oivan tilaisuuden pohtia kokoon liittyviä käsitteitä, kuten pituutta ja painoa lapsen kanssa.

Tehtävää voi helpottaa poistamalla kortteja ja jättämällä ainoastaan sellaiset eliöt, joiden kokoerot ovat selkeät. Tehtävää voi helpottaa poistamalla esimerkiksi seuraavat eliöt: joutsen, kyy, käpytikka, punkki ja ahven.

Pohdittavaksi tehtävän jälkeen:

  • Miksi osa eläimistä on pieniä ja osa suuria?

Evoluution myötä maapallolle on kehittynyt erikokoisia eliöitä. Eliöiden rakenteelliset ominaisuudet vaikuttavat eliön kokoon. Esimerkiksi sisäinen tukiranka on mahdollistanut nisäkkäiden kasvamisen isoksi.

Eliön on sopeutunut elinympäristöönsä, mikä näkyy eliön rakenteessa. Siten elinympäristö vaikuttaa siihen, kuinka isoksi eliö voi kehittyä. Esimerkiksi vesiympäristössä elävät nisäkkäät, kuten valaat ja hylkeet ovat usein suurikokoisia, jotta ne pystyvät pitämään elimistön lämpötilan tasaisena (pienellä nisäkkäällä lämpöä haihtuisi vesiympäristössä niin kovalla tahdilla, ettei eliö kykenisi hankkimaan ravintoa tarpeeksi nopeasti).

  • Minkälaiset eläimet ovat usein pieniä?

Esimerkiksi hyönteiset ovat kooltaan pieniä, verrattuna nisäkkäisiin ja lintuihin. Hyönteisten ulkoinen tukiranka, eli kova kitiinikuori, estää niiden kasvamisen isoiksi (kasvavat tiettyyn pisteeseen saakka vaihtamalla kuorta).

  • Mitä pituus tarkoittaa? Entä paino?

Lähteet:

  • www.luontoportti.com
  • www.riista.fi
  • www.suurpedot.fi

 

 

 

 

Tietokirjallisuus

Työn tavoitteet:

  • Tutustua tietokirjallisuuteen tiedonhakulähteenä
  • Innostua tietokirjallisuudesta
  • Harjoitella kysymysten muodostamista

Kohderyhmä

  • varhaiskasvatus ja alakoulu

Työn kesto:

  • 30-60 min

Esivalmistelut

  • Eri alojen tietokirjojen kokoaminen (esim. lainaaminen kirjastosta)
    • erityisesti lapsille suunnatut tietokirjat tai tietokirjat, joissa paljon kuvia
    • Myös aikuisten ”tekstitietokirjat” luettuna

Pohdittavaksi ennen työtä:

  • Mitä tietokirjoja olet lukenut tai katsonut?
  • Mistä aiheesta haluaisit lukea?

Työohje

Tässä työohjeessa esitellään muutamia tapoja hyödyntää tietokirjallisuutta osana opetusta. Alla on esitelty kolme erilaista työohjetta: tietovisa, taideteos ja näytelmä

A: Tietovisa

Oppilaat saavat valita itseään kiinnostavia tietokirjoja (esimerkiksi lainaus kirjastosta). Oppilaat etsivät tietokirjoista erilaisia lauseita, joissa esitellään jokin tieto (kuten Jupiter on aurinkokunnan suurin planeetta). Tämän jälkeen oppilaat muokkaavat lauseet kysymyksiksi (esim. Mikä on aurinkokunnan suurin planeetta?). Kysymykset kootaan opettajan avustuksella tietovisoiksi joko paperilapuille tai vaikka Kahootiin!

Pienten lasten kanssa tehtävä suoritetaan siten, että opettaja lukee tietokirjaa lapsille ja auttaa kysymysten kirjoittamisessa.

B: Taideteos

Lajintunnistus on yhä harvemman hallussa oleva taito, joka koetaan usein tylsäksi ja turhaksi. Tässä tehtävässä tutustutaan lajintunnistamiseen lajintunnistusoppaiden kautta, jotka sisältävät usein upeita ja mielenkiintoisia värikuvia mitä erilaisimmista eliöistä.

tehtävässä oppilaat saavat tutkia lajintunnistusopasta (tai muuta erilaisia lajeja esittelevää teosta) ja valita sieltä mielestään hienoimman näköisen eliön. Oppilaan tehtävä on tehdä eliöstä oma taideteos esimerkiksi rakentamalla, muovailemalla, maalaamalla tai piirtämällä. taideteoksen yhteyteen kirjoitetaan muutamia keskeisiä tietoja kyseisestä eliöstä. Lopuksi eliöistä voidaan koota yhteinen näyttely.

C: Näytelmä

Tehtävää varten kootaan eri tieteenaloihin liittyviä tietokirjoja, joihin oppilaat voivat tutustua. Oppilaiden tehtävä on ryhmissä etsiä tietokirjoista jännittäviä ja kiinnostavia faktoja ja koota niitä esimerkiksi paperille tai tietokoneelle.

Kun tarpeeksi faktoja on koossa (esim. vähintään 10), oppilaiden tehtävä on rakentaa niiden pohjalta lyhyt näytelmä. Näytelmässä tulee olla jokainen fakta jotenkin sijoitettuna esimerkiksi vuorosanoihin, juoneen tai lavasteisiin.

Muut oppilaat voivat näytelmän jälkeen yrittää arvata, mitä faktoja ryhmä oli alun perin näytelmäänsä valinnut.

Pohdittavaksi työn jälkeen:

  • Mihin tietokirjoja tarvitaan?
  • Mistä aiheesta sinä haluaisit kirjoittaa tietokirjan? Entä lukea?
  • Onko tietokirjassa oleva tieto aina oikein? Miksi ei? (esim. vanhentunut tieto)

Tutustu tarkemmin:

Keksintöjen aikajana

Työn tavoitteet

  • Ymmärtää, että ihminen on kehittänyt erilaiset teknologiat
  • Avata tieteen merkitystä
  • Pohtia erilaisten keksintöjen hyviä ja huonoja puolia

Työn kohderyhmä

  • Varhaiskasvatus ja alakoulu

Työn kesto

  • 30 min

Työn taustaa

Ihminen on yksi maapallon menestyneimpiä lajeja, kun tarkastellaan esimerkiksi ihmisen levinneisyyttä maapallolla. Ihminen on myös yksi hyvin harvoista lajeista, joka osaa käyttää hyväkseen työkaluja. Ihmisen lisäksi työkaluja osaavat käyttää esimerkiksi muutamat Australiassa elävät petolinnut (Milvus migrans, Haliastur sphenurus, Falco berigora), jotka osaavat poimia maasta palavia keppejä ja pudottaa niitä palamattomille alueille, jotta saaliseläimet tulisivat paetessaan petolinnun näköpiiriin.

Ihmislajin menestymistä selittävät erilaiset teknologiset saavutukset, kuten tulen käyttö ruuan kypsentämisessä, pyörän käyttö kuljetuksessa ja paljon myöhemmin sähkön hyödyntäminen virtalähteenä. Tässä tehtävässä tarkastellaan erilaisia ihmiskunnan teknologisia saavutuksia, asetetaan niitä aikajanalle sekä pohditaan niiden merkitystä – niin hyvässä kuin pahassa.

Kannattaa huomioida, että kaikkiin keksintöihin ei ole yksiselitteistä yhtä ”keksijää”. Esimerkiksi pyörä on keksitty moneen kertaan, monessa eri paikassa ja vieläpä moneen eri tarkoitukseen. Lisäksi osa keksinnöistä koostuu useammasta ”palasesta” jotka ovat eri ihmisten saavutuksia.

Työssä tarvittavat välineet

Pohdittavaksi ennen työtä

  • Mitä teknologiaa olet käyttänyt viimeisen 24 h aikana?
  • Mitä ihmisten keksimiä keksintöjä tiedät?
  • Keitä keksijöitä tiedät?
  • Mitkä ovat mielestäsi tärkeimpiä ihmisten keksintöjä?
  • Onko olemassa huonoja keksintöjä?
  • Keksintöjen läpikäynnin yhteydessä: mitä hyviä seurauksia keksinnöstä on ollut? entä huonoja?

Esivalmistelut

  • Lataa keksintökorttipohjat ja halutessasi niiden taustat ja tulosta ne paperille
  • Leikkaa kortit irti ja liimaa oikea tausta oikeaan korttiin
  • Päällystä kortit kontaktimuovilla
  • Tee teipistä aikajana esimerkiksi lattialle tai seinälle
    • Vanhempien oppilaiden kanssa voit laittaa aikajanalle myös vuosilukuja / ajankohtia

Työohje

Tehtävään kuuluu pohdintaosuus ja aktiviteettiosuus. Ne voi suorittaa kummin päin vain. Pohdintaosuudessa käydään keksintöjä läpi ja katsotaan, mitä ne oikein ovat. Esimerkiksi onko rokote kaikille tuttu? Oppilaiden kanssa myös pohditaan, mitä hyviä ja huonoja puolia keksinnöistä on ollut. Pohdinnassa nostetaan esille myös itse keksijät (jos mahdollista).

Aktiviteettiosuudessa oppilaiden tehtävänä on laittaa keksinnöt oikeaan järjestykseen teipistä tehdylle aikajanalle. Kortteja kannattaa tulostaa useammat tai sitten tehtävää tehdään pieni ryhmä kerrallaan. Vanhempien oppilaiden kanssa voidaan yrittää asettaa keksinnöt lähelle oikeaa ajankohtaa.

Pohdittavaksi työn jälkeen

  • Mitä keksintöjä ihmiset vielä tarvitsevat?
  • Keksi aivan uusi laite haluamaasi tarkoitukseen

Kansalaistiede

Kansalaistiede on mahtava mahdollisuus kokeilla itse tutkijana olemista. Tässä tehtävässä esitellään kansalaistiedettä ja erilaisia mahdollisuuksia osallistua kansalaistiedetyyppiseen toimintaan.

Kansalaistieteellä (eng. citizen science) tarkoitetaan tutkimusmuotoa, jossa tutkimuksen tekemiseen osallistuu varsinaisen tutkijaryhmän lisäksi ns. tavallisia kansalaisia (Kruger & Shannon 2000). Kansalaisten rooli hankkeissa vaihtelee hyvin paljon tiedon välittämisestä, todelliseen aineiston keräämiseen ja tutkimuksen suunnitteluun asti (Bonney, Ballard, Jordan ym. 2009). Yksi kansalaistieteen muoto on joukkoistaminen (eng. crowdsourcing), jossa aineiston kerääminen on joukkoistettu kansalaisille, jotka voivat tallentaa havaintonsa tai tietonsa avoimeen tietokantaan. Wikipedia on yksi esimerkki joukkoistamista hyödyntävästä avoimesta tietokannasta. Kansalaistiede antaa tutkijoille mahdollisuuden kerätä suuria määriä dataa laajoilta maantieteellisiltä alueilta (Onikki-Rantajääskö & Pitkänen-Heikkilä 2015).

Opetuskäyttöön suunnatuissa kansalaistiedehankkeissa oppilaat pääsevät osalliseksi tutkimuksen tekemiseen, jolloin tieteellisen tutkimuksen tekemisestä tulee hyvin konkreettista. Toiminta on myös merkityksellisempää, kun tuloksia todella käytetään ja niistä on tutkijoille hyötyä. Vaikka kansalaistiedehankkeiden määrä on ollut tasaisessa kasvussa, vielä tänä päivänä suoraan kouluille ja päiväkodeille suunnattuja kansalaistiedehankeita on melko vähän. Internet tarjoaa kuitenkin monia eri sivustoja, jotka ovat koonneet erilaisia ”matalan kynnyksen” kansalaistiedehankkeita. Lisäksi Suomessa eri yritykset ja tutkimuslaitokset ovat perustaneet avoimia tietokantoja, joita voi mainiosti käyttää osana opetusta.  Suurin osa näistä tietokannoista on luonnontieteisiin liittyviä, sillä aineiston keruu on niissä usein hyvin yksinkertaista.

Seuraavassa muutamia esimerkkejä kansalaistieteeseen ja joukkoistamiseen liittyvistä sivustoista ja tietokannoista:

Zooniverse (www.zooniverse.org)

Sivustolle on koottu eri tieteenalojen kansalaistiedehankkeita, joissa osallistumisen rooli ja kohderyhmä vaihtelevat paljon yksinkertaisista kuvien tarkastelusta vanhojen tekstien tulkitsemiseen. Sivuston eräässä hankkeessa osallistuja merkitsee kilkkaamalla galaksien keskustat ja kirkkaat kohdat (uudet syntyvät tähdet) galakseista otetuista kuvista. Sademetsä-aiheisessa hankkeessa osallistujan tehtävä on katsoa satelliittikuvia sademetsistä ja arvioida kuvissa olevan metsän peittävyys prosentteina. Historian hankkeissa osallistujan tehtävänä on esimerkiksi tallentaa historiallisten dokumenttien, kuten laivojen lokitietojen sisältöä sähköiseen muotoon. Suurin osa hankkeista on suunnattu aikuisille, mutta sivustolle avautuu välillä myös lapsille suunnattuja hankkeita.

Lajitietokanta (www.laji.fi)

Laji.fi on Suomen lajitietokeskuksen sivu, josta löytyy avoin tietokanta lajihavaintojen (kasvit, eläimet, sienet, levät) ilmoittamiselle. Sivustolta löytyy loistavia kuvia Suomen eri eliöryhmien lajistosta, joita kuka tahansa voi käyttää oman opetuksen tukena. Lajitietoihin on myös lisätty uhanalaisuusluokat, joihin voi tutustua oppilaiden kanssa. Päiväkodissa tai koulussa sivustoa voi käyttää yhteisenä projektina, jonne tallennetaan yhdessä havaintoja löydetystä lajeista. Samalla keskustellaan, mihin sivustoa käytetään ja miksi tutkijoille on tärkeää saada tietoa eri eliölajeista ja niiden levinneisyyksistä.

Järviwiki (www.järviwiki.fi)

Järviwiki on Suomen ympäristökeskuksen avoin tietokanta, jonne voi käydä ilmoittamassa vesien kuntoon liittyviä havaintoja. Järviwikiin voi merkata esimerkiksi veden lämpötilan tai levä- ja jäätilanteen. Oppilaiden kanssa tietokantaan voidaan tallentaa lähivesistöön liittyvää tietoa. Innokkaimmille tutkijoille SYKE:n sivuilta löytyy myös ohje päiväkodin tai koulun oman vesitutkimuslaukun kokoamiseksi.

Tiira-lintutietopalvelu (www.tiira.fi)

Tiira on BirdLife Suomen avoin tietokanta, jonne voi käydä ilmoittamassa lintuhavaintojaan. Kirjautumalla voi myös pitää omaa lintupäiväkirjaa, mikä olisikin hyvä yhteinen aktiviteetti koko luokalle! Oppilaiden kanssa voidaan harjoitella lajintunnistusoppaiden ja internetin lajisivustojen avulla päiväkodin tai koulun pihan yleisimpien lintulajien tunnistamista.

Taivaanvahti (www.taivaanvahti.fi)

Taivaanvahti on Ursan havaintojärjestelmä, jonne voi kirjata havaintoja tähtitieteellisistä ilmiöistä sekä ilmakehän ilmiöistä. Sivustolta löytyy myös hyviä kuvia ajankohtaisista taivaalla näkyvistä ilmiöistä, joita voi käyttää esimerkiksi johdantona avaruusaihetta käsiteltäessä. Ilmiöt on merkitty myös karttapohjalle, jonka avulla voi tarkastella, mitä ilmiöitä on tavattu oman päiväkodin tai koulun lähistöllä.

Luonto-Liiton kevätseuranta (http://www.kevatseuranta.fi)

Kevätseurannassa kansalaiset voivat havainnoida kevään edistymistä ja raportoida havaitsemiaan eläin- ja kasvilajeja. Aktiviteetti sopii mainiosti koululuokille ja samalla voidaan harjoitella keväisten eliölajien tunnistamista ja havainnointia. Lapsille on saatavilla oma lasten kevätkortti. Kevätseurannan tulokset lähetetään verkkolomakkeen kautta ja ne tallentuvat Luonnontieteellisen keskusmuseon tietokantaan. Kevätseurannan tulosten sivuilta pääsee seuraamaan kevään edistymistä koko Suomessa:  http://kevatseuranta.luomus.fi

Lähteet

  • Bonney, R., Ballard, H., Jordan, R., McCallie, E., Phillips, T., Shirk, J., Wilderman, C. 2009: Public participation in Scientific research: Defining the field and assessing its potential in informal science education. A CAISE inquiry group report. Washington D. C.: Center for Advancement of informal science education (CAISE). 54 s.
  • Kruger, L. & Shannon, M. 2000: Getting to know ourselves and our places through participation in civic social assessment. – Society and Natural Resources. 13: 461–478.
  • Onikki-Rantajääskö, T. O. & Pitkänen-Heikkilä, K. 2014: Joukkoistamisen haasteita ja mahdollisuuksia Tieteen Termipankin wikitalkoissa. – Tieteessä tapahtuu. 6: 14-19.

Tutkimuskohteena luokkahuone

Työn tavoitteet

  • Innostaa tutkimaan ja kysymään kysymyksiä
  • Harjoitella tutkimuksen tekemisen vaiheita
  • Harjoitella projektimuotoista työskentelyä

 

Työn kohderyhmä

  • Varhaiskasvatus soveltuvin osin ja alakoulu

Työn kesto

  • Työskentelymuoto on projektityöskentely, jonka kestoa voi itse säätää

Työn taustaa

Tutkiminen, ihmettely ja kysymyksien kysyminen ovat tärkeitä taitoja niin tutkijalle kuin oppivalle lapsellekin. Tutkimusten tekemiseksi ei kuitenkaan tarvitse olla tutkija, vaan tutkimuksia voi tehdä kuka vain!

Työ sisältää tutkimuksellisuuteen kuuluvia piirteitä – eli oppilaiden omia kysymyksiä ja tutkimusten tekemistä niiden pohjalta. Työhön voi lisätä autenttisia tutkimuksen tekemisen vaiheita (tutkimuskysymykset, hypoteesit, tutkimussuunnitelmat, tutkimuksen toteuttaminen, tulosten pohdinta) sen verran kuin haluaa kohderyhmä huomioiden.

Työssä tarvittavat välineet

  • Kartonkeja ja kyniä ajatusten ja luokkahuoneen tutkimuskohteiden hahmotteluun. Vaihtoehtoisesti tutkimuskohteet voidaan koota esim. liitutaululle tai jollekin sähköiselle alustalle, kuten padletille.
  • Erilaisia mitta- ja tutkimusvälineitä (kepit, narut, mittanauhat, lämpömittarit, tietokirjat, internetsivustot, luupit, suurennuslasit jne) riippuen tutkimuskohteista.

Esivalmistelut

Opettaja voi etukäteen miettiä erilaisia tutkimuskohteita ja tutustua erilaisiin tutkimisen ja mittaamisen tapoihin ja työohjeisiin (esim. täältä:))

Pohdittavaksi ennen työtä

  • Mitä tutkijat tekevät?
  • Miten saamme tietoa ympäröivästä maailmasta?
  • Mitä mittaaminen tarkoittaa?
  • Mitä sinua kiinnostavaa asiaa sinä haluaisit tutkia?

Työturvallisuus

  • Kiinnitetään huomiota erilaisten mittavälineiden oikeaoppiseen käyttämiseen
  • Kiinnitetään huomiota turvallisuuteen liikuttaessa ulkona

Työohje

Työssä tutustutaan tutkimiseen ja tutkimisen vaiheisiin. Työtä tehdään projektiluontoisesti, eli pidemmällä aikavälillä osa kerrallaan. Projektin voi jakaa esimerkiksi seuraaviin tutkimuksen vaiheisiin:

  1. Tutkimuskysymys
  2. Tutkimussuunnitelma
  3. Tutkimus
  4. Tulosten esittely

Projektin ja työskentelyn ei tarvitse olla vakavaa ”oikeaa tutkimista” vaan tutkimustavoissa ja tutkimuskohteissa saa käyttää mielikuvitusta. Ennen varsinaisen projektin aloittamista oppilaiden kanssa keskustellaan siitä, mitä tutkijat tekevät ja että tutkijat hankkivat uutta tietoa tutkimuskohteista tekemällä erilaisia tutkimuksia.

Tutkimuskysymys

Itse projektissa tutkitaan jotakin tuttua kohdetta, jota voi tutkia monesta eri näkökulmasta. Hyvä tutkimuskohde on esimerkiksi luokkahuone tai piha. Tutkimuskohteesta pyritään keksimään mahdollisimman paljon erilaisia tutkittavia asioita. Ohjaaja voi auttaa ideoinnissa esimerkin avulla: mitä asioita voi ihmisisestä tutkia (pituus, paino, hiusten väri jne.) ja sitten pohtia yhdessä, mitä nämä olisivat luokkahuoneen kohdalla. Erityisesti korostetaan sitä, että tyhmiä kysymyksiä ei ole! Oppilailta nousevat tutkimuskohteet ja kysymykset kootaan yhteiselle alustalle, kuten liitutaululle, paperille tai jollekin sähköiselle alustalle, kuten padletille.

Alla muutamia esimerkkejä, mitä luokkahuoneesta voi tutkia:

  • Luokkahuoneen mitat (Pohjapiirrustus luokkahuoneesta?)
  • Luokkahuoneen esineet (Esineiden listaaminen, luokittelu, pohjapiirrustus, jossa esineet omilla paikoillaan)
  • Luokkahuoneen värit (mitä värejä luokkahuoneesta löytyy, laaditaan värikartta)
  • Luokkahuoneen sijainti (Missä luokkahuone sijaitsee koulussa? Missä koulu sijaitsee? Missä ovat eri ilmansuunnat?)
  • Luokkahuoneen materiaalit (Mistä löytyy kiveä, puuta, metallia tai lasia? koputellaan materiaaleja ja vertaillaan ääniä, Miksi käytetään eri materiaaleja?)
  • Luokkahuoneen eliöt (Onko akvaariota? Kasveja? Ötököitä nurkissa? Mitä hyötyä kasveista voisi olla? Entä ötököistä? Mitä haittaa kasveista voisi olla? Entä ötököistä? Tunnistetaan eliöitä ja haetaan niistä tietoa)
  • Luokkahuoneen ihmiset (esim. haastattelut)
    • Mitä mielipiteitä luokkahuone herättää?
    • Mitä kehittämisehdotuksia luokkahuoneeseen liittyen?
    • Mitä kieliä luokkahuoneessa puhutaan?
    • Mitä uskontoja luokkahuoneesta löytyy?
  • Luokkahuoneen historia (Milloin luokka on rakennettu? Tiedonhaku)
  • Luokkahuoneen tulevaisuus (Minkälainen luokkahuone on 100 vuoden päästä? )

Tutkimussuunnitelma ja tutkimus

Kun tutkimuskysymykset on päätetty, opettaja voi tehdä halutessaan taustatyötä ja etsiä sopivia tutkimuskeinoja ja työtapoja esimerkiksi täältä: https://blogs.helsinki.fi/pikku-jipot/

Oppilaat jaetaan omiin tutkimusryhmiin, joissa he pääsevät itse pohtimaan, kuinka he voisivat tutkia omaa kohdettaan (esim. luokkahuoneen mitat?) Opettajan rooli on ohjata ja auttaa sopivien tutkimuskeinojen löytämisessä. Työskentelytapoja voi olla monia ja projektia voi edistää halutussa tahdissa.

Tulosten esittely

Yksi tutkimuksen tärkein vaihe on tulosten esittely. Tutkijaryhmät voivat yhdessä miettiä, mikä olisi paras tapa esitellä oman tutkimuksen tulokset. Olisiko se esimerkiksi pohjapiirrustus tai kuva? Video? Teksti? Juliste? Näytelmä? Tulosten esittelyn yhteydessä on hyvä keskustella esimerkiksi siitä, kuinka tutkijat aina jakavat tuloksensa muille, jotta myös muut voivat oppia niistä.

Rakennetaan ötököitä

Tässä tehtävässä tutustutaan ötököiden ja erityisesti hyönteisten ja hämähäkkieläinten rakenteeseen. Tehtävä sopii hyvin perheen pienimmille.

 

Tarvikkeet:

  • kiviä, keppejä, lehtiä ja kaikkea muuta luonnosta löytyvää rakennusmateriaalia
  • luuppi tai suurennuslasi

Tehtävää varten etsitään luonnosta muutamia kiviä ja keppejä, joiden avulla rakennetaan malli hyönteisen ja hämähäkin ruumiinrakenteesta.

Työohje

Etsi luonnosta muurahainen, joka on yksi yleisimpiä hyönteisiämme. Tutki muurahaista luupin tai suurennuslasin avulla ja tarkastele, kuinka monesta osasta muurahaisen vartalo muodostuu? Entä kuinka monta jalkaa muurahaisella on? Tee havaintojesi perusteella malli muurahaisen vartalosta kivien ja keppien avulla.

Yritä löytää myös hämähäkki ja tarkastele sitä luupin avulla: kuinka monesta osasta hämähäkin vartalo muodostuu? Entä kuinka monta jalkaa sillä on? Tee havaintojesi perusteella malli hämähäkistä muurahaisen viereen. Vertaile muurahaista ja hämähäkkiä: miten ne eroavat toisistaan?

Mitä muita ötököitä löydät? Tee niistä samanlaisia malleja käyttäen apunasi kaikkea ulkoa löytyvää materiaalia, mielikuvitus on rajana! Kun olet valmis, pyydä kaveria tai vanhempia tunnistamaan rakentamasi eliöt.

Aikuinen voi ohjata pohtimaan esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

  • Kuinka hyönteiset ja hämähäkit eroavat toisistaan rakenteeltaan?
  • Mistä tunnistat hyönteisen?
  • Monestako osasta sinun vartalosi muodostuu ja montako raajaa sinulla on?

Näin tunnistat:

  • Hyönteisen tunnistaa siitä, että sen ruumis muodostuu kolmesta osasta: etu-, keski- ja takaruumiista sekä kolmesta jalkaparista eli yhteensä kuudesta jalasta.
  • Hämähäkin tunnistaa siitä, että sen ruumis muodostuu vain kahdesta osasta; etu- ja takaruumiista. Lisäksi hämähäkillä on neljä jalkaparia eli yhteensä kahdeksan jalkaa!
  • Lisäksi luupin avulla voit laskea hämähäkin silmät, joita on yleensä 6-8 kappaletta kun taas hyönteisillä niitä on vain 2.

Huom! Tehtävää voi laajentaa halutessaan esimerkiksi tekemällä mallit taikataikinasta tai muotoilusavista. Pienemmille lapsille voi antaa myös valmiit pohjat, joihin he asettavat oikeat kappaleet.

Työohje pdf-muodossa: Rakennetaan ötököitä

Pikku-Jippojen aurinkokunta

Pikku-Jippojen ohjeiden avulla valmistat helposti hienon aurinkokunnan.

Ennen aurinkokunnan valmistamista kannattaa muistella, mitä muita planeettoja aurinkokunnassamme on Maan lisäksi. Apua aurinkokunnan tekemiseen voi etsiä täältä, jos planeetat eivät ole vielä aivan hallussa.

Tarvitset:

erikokoisia styroksipalloja ja yhden stryroksirenkaan (esim.Tiimarista)
sormivärejä
siimaa
ison neulan
(iso keppi)

Ohjeet:

1. Maalaa ensin aurinkokuntamme planeetat: Jupiter,Maa, Mars, Merkurius, Neptunus, Saturnus, Uranus ja Venus. Aurinkokuntaamme kuuluu myös Maalle hyvin tärkeä tähti, mutta mikä se mahtaisi olla?

Anna maalin kuivua.

2. Kiinnitä neulan avulla siima planeettojen läpi ja ripusta esimerkiksi kepin varresta roikkumaan oikeassa järjestyksessä. Kuka osaisi kertoa, mikä on oikea järjestys Auringosta katsoen?

3. Voit laittaa planeettoihin nimilaput muistin virkistämiseksi.

Valmista oma vedenpuhdistamo

Tämän helpon kokeen avulla voit muuttaa kuraveden kirkkaaksi.

Tarvitset:

kahvikupin
suuren läpinäkyvän kulhon
teippiä
likaista vettä
kiven
lampun tai auringonpaistetta
elmukelmua

Ohjeet:

1.Kerää läpinäkyvään kulhoon likaista vettä esimerkiksi kuralammikosta. Mitä tummempaa vesi aluksi on, sitä paremmalta lopputulos näyttää.

2. Aseta kahvikuppi kulhon keskelle, niin ettei likavesi kuitenkaan pääse kupin sisään. Peitä kulho elmukelmulla.

3. Valitse tarpeeksi painava kivi ja aseta se kelmun keskelle. Kivi ei saa rikkoa kelmua, mutta sen tulee painaa kelmua hieman kahvikuppia kohden. Teippaa kelmu kunnolla kiinni kulhoon.

4. Jätä kulho auringoiselle paikalle tai laita se pöytälampun alle lämpenemään. Anna kulhon lämmetä lampun tai auringon valossa vähintään kaksi tuntia. Huomaat, että kuravesi tippuu kirkkaana kuppiin.

5. Vaikka koe tekee vedestä puhtaampaa, se ei poista kaikkia bakteereja, joten vettä ei kannata juoda. Saman kokeen avulla voi merivedestä tehdä makeaa vettä.

Selitys:

Vesi höyrystyy lämmössä ja syntynyt höyry kohoaa ylöspäin kelmun pinnalle. Koska elmukelmu estää vesihöyryn matkan, tiivistyy höyry kelmun pinnalla vesipisaroiksi. Pisarat tippuvat kiven ansiosta kelmua pitkin kuppiin, eivätkä takaisin likaveteen. Veden epäpuhtaudet, kuten lika eivät höyrysty, vaan jäävät kulhoon. Tästä syystä kupin vesi on kirkasta.

Koripallokenttien koritykki

Koripallo-otteluissa ilmoitetaan usein, millä todennäköisyydellä pelaaja heittää ottelussa korin eli mikä on hänen onnistumisprosenttinsa. Nyt voit laksea oman onnistumisprosenttisi seuraamalla Jipon neuvoja.

Tarvitset:

koripallon
korin
paperia
kynän
laskimen

Ohjeet:

1. Aurinkoisena syyspäivänä on mukava lähteä ulos palloa heittelemään. Sateen sattuessa tutkimus pitää suorittaa sisätiloissa esimerkiksi liikuntatunnin yhteydessä. Kun löydät sopivan korin, voit aloitaa.

2. Valitse itsellesi hyvä etäisyys korista ja harjoitele hetki pallon heittämistä koriin. Sen jälkeen kun tuntuma on kohdillaan, kannattaa aloittaa.

3. Nyt voit alkaa tykittämään palloa koriin. Muista ottaa paperi ja kynä esille ja merkata aina heiton jälkeen menikö pallo koriin vai ei. Mitä enemmän heittoja heität, sitä tarkemman onnistumisprosentin saat. Kannattaa heittää yli 50 heittoa, jolloin onnistumisprosenttikin on lähempänä todellista osaamistasi.

4. Kun olet heittosi heittänyt, voit laskea kuinka monta heittoa heitit yhteensä ja kuinka monta niistä meni koriin. Tämän jälkeen voit laskea onnistumisprosenttisi.

5. Onnistumisprosentti laksetaan siten, että jaat koriin menneiden heittojen lukumäärän heittojen lukumäärällä. Kun kerrot tämän luvun vielä sadalla, saat onnistumisprosenttisi.

Onnistumisprosentin laskukaava: Koriin menneet heitot : kaikki heitot x 100

Esim. Jippo heitto 60 heittoa, joista 20 meni sisään. Hänen onnistumisprosenttinsa oli siis 20:60×100=33,33. Jippo heittää siis noin 33% todennäköisyydella sisään koriin.

Vinkki:

Kannattaa heittää koreja eri paikoista ja eri puolelta koria. Tällöin heittoprosenttisi ei kerro vain sitä, kuinka heität yhdestä paikkaa kenttää, vaan monesta.

Heittoja taas kannattaa olla monta siitä syystä, että onnistumisprosentti on tarkempi. Esimerkiksi jos heität vain kaksi heittoa ja toisen sisään on onnistumisprosenttisi kahdesta heitosta 50%. Pieni lukumäärä heittoja mahdollistaa satunnaisen tuurin. Mutta kun heität esimerkiksi 100 heittoa, pienenee tuuriheittojen mahdollisuus.

Ja kuten monessa urheilussa, harjoittelu tekee heittojenkin koritykin!

Heijastava kananmuna

Oman peilikuvan katseleminen kananmunasta kuulostaa hullunkuriselta ja mahdottomalta. Jippolan professorit löysivät kuitenkin keinon, jolla moinen mahdottomuus saatiin mahdolliseksi. Kokeile ja hämmästy!

Tarvitset:

raa’an kananmunan
vesilasin, puolillaan vettä
kynttilän
tulitikut
pihdit

Ohjeet;

1. Kastele kananmuna ja pyyhi se kuivaksi. Sytytä kynttilä ja laita kananmuna pihteihin.

2. Pyörittele kananmunaa tulen yllä. Kananmuna pitää laittaa lähelle tulta, jotta se nokeutuisi. Yritä saada kananmunan kaikki pinnat mahdollisimman tummiksi. Jos kananmuna jää harmaaksi, eikä se nokeudu kunnolla, koe ei onnistu. Kannattaa pyytää aikuinen avuksi, jottei tulen kanssa synny vahinkoja.

3. Kun kananmuna on noesta musta, anna sen jäähtyä 15 minuuttia.

4. Kananmunan jäähdyttyä, laita muna varovaisesti vesilasiin. Huomaat, että munan pinta muuttuu hopeansävyiseksi ja pystyt näkemään oman peilikuvasi vesilasista.

Selitys

Peilikuva johtuu noen ominaisuuksista. Noki koostuu hiilipölystä, joka hylkii vettä. Koska pöly ei sekoitu veden kanssa, jää pölyn ja munan väliin aluksi ohut ilmakerros. Tämä ilmakerros saa aikaan peilikuvan muodostumisen. Vaikutus kestää muutaman minuutin, kunnes ilma liukunee veteen.