Tiedekukkaset

Merirosvo istui puun juurella allapäin. Hänen äitinsä lempiväri on vaaleansininen ja Merirosvo haluaisi viedä äidillensä äitienpäivän kunniaksi vaaleansinisiä valkovuokkoja. “Mutta ne ovat kaikki valkoisia!” parahti Merirosvo Jipolle, joka tuli kysymään, mikä Merirosvon mieltä painoi. “Minulla on keino, jolla saat valkovuokoista ihan minkävärisiä ikinä haluat” sanoi Jippo ja vei Merirosvon mukanaan. Tee sinäkin värikkäitä valkovuokkoja Jipon ohjeella!


Kuva: Teemu Lehtinen Flickr Creative Commons

Kukat ottavat maasta veden juuriensa avulla ja juuria pitkin vesi kulkee vartta pitkin kasvin eri osiin. Mutta kuinka vesi voi kulkea ylös pystysuoraa vartta pitkin?

Ilmiötä, jossa vesi tai muu neste kulkee maanvetovoiman vastaisesti ylöspäin putkimaista systeemiä pitkin, kutsutaan kapillaari-ilmiöksi. Vesimolekyylit tarttuvat toisiinsa ja ympäröiviin materiaaleihin. Vesimolekyylit nousevat ohutta putkea pitkin niiden tarrautuessa putken sisäpinnan molekyyleihin. Nousseiden vesimolekyylien alla olevat vesimolekyylit taas tarrautuvat jo nousseisiin molekyyleihin sekä putken seinämiin ja työntävät yläpuolella olevia molekyylejä ylöspäin. Näin vesi voi kiivetä ohutta putkea pitkin ylöspäin.

Voit havaita kapillaari-ilmiön, kun kastelet talouspaperin alalaidan veteen. Huomaat, että vesi nousee paperia ylöspäin, vaikka kastelet vain pienen kaistaleen paperia veteen!

Tiedekukkaset

Tarvikkeet:

  • Valkovuokkoja (tai mitä vain valkoisia kukkia)
  • Vettä
  • Mukeja
  • Elintarvikevärejä (myydään mm. ruokakaupoissa nestemäisinä tai pulverina)

Yksiväriset kukkaset

Värjää mukeihin vettä haluamillasi väreillä käyttäen joko elintarvikevärejä tai vesivärejä. Tee vedestä hyvin voimakkaan väristä. Aseta valkoisia kukkasia värivesiin vuorokaudeksi. Tarkkaile, mitä kukkasille tapahtuu.

Sateenkaarikukat

Tähän työhön soveltuvat parhaiten pitkä- ja paksuvartiset kukat, joiden varsi on helposti halkaistavissa. Värjää mukeihin vettä haluamillasi väreillä. Halkaise valkoisen kukan varsi n. puoleen väliin. Aseta halkaistut päät erivärisiin vesiin. Anna kukkasten olla värivesissä vuorokausi. Voit kokeilla myös halkaista varren kolmeen osaan ja värjätä kukan kolmella eri värillä!

Mitä työssä tapahtuu
Vesi nousee kasvien vartta ylös hyvin ohuita putkia, toisin sanoen kapillaareja pitkin. Vesi kulkeutuu kukan kaikkiin osiin. Huomaamme tämän, kun värjätty vesi tekee valkoisista terälehdistä värillisiä!

Vastaavan ilmiön voi havaita, kun kastaa talouspaperin yhden kulman veteen. Vesi lähtee nousemaan paperia pitkin kapillaari-ilmiön myötä.

Sukellus syvyyksiin

Meille on täysin itsestäänselvää, että metsät, niityt, suot ja muutkin maanpäälliset elinympäristöt kuhisevat elämää. Myös järvistä ja joista sekä merien rannikkoalueilta ja ulappavesiltä löytyy jos jonkinlaista otusta. Kaikkien näiden elinympäristöjen toiminta perustuu viimekädessä aurinkoon: Auringon valosta tulee se energia, jonka vihreät kasvit sitovat, ja jonka eläimet saavat itselleen syömällä kasveja tai toisia eläimiä. Mutta elämää löytyy myös epätavallisemmistakin ympäristöistä. Yksi tällaisista on merien syvänteet. Merien syvyyksissä olosuhteet ovat täysin erilaiset kuin maan päällä tai pintavesissä, mutta silti elämä kukoistaa sielläkin!


Kuva: Anssi Koskinen Flickr Creative Commons

Syvänmeren elinympäristöjä on vain harva ihminen päässyt näkemään ja ne poikkeavat paljon siitä, mihin olemme tottuneet. Merien syvyyksissä elävien otusten on täytynyt sopeutua muutamiin erikoisolosuhteisiin:

  • Pimeyteen: valtamerien syvyyksiin ei pääse lainkaan auringon valoa, joten siellä on pilkkopimeää
  • Kylmyyteen: syvänteiden vesi on 4 celsiusasetetta lämmintä läpi vuoden
  • Hurjaan paineeseen: merien syvyyksissä koko valtameren vesimassa lepää näiden elinympäristöjen päällä. Paine on 1000-kertainen pintavesiin verrattuna.
  • Vähäiseen happimäärään: merien syvyyksissä ei ole kasveja tuottamassa happea, ja ilmasta merien pintavesiin imeytyvä happi ei yllä syvyyksiin asti.
  • Erilaisiin tapoihin hankkia energiaa: meren ylemmistä kerroksista vajoaa aina jonkin verran kuolleita eliöitä syvänteisiin, joita syömällä eliöt voivat saada energiaa. Auringon valoa ei ole, joten kasvit eivät voi sitoa auringon energiaa käyttöönsä. Voisiko olla muita keinoja hankkia energiaa?

Nyt saatkin laittaa älynystyräsi ja mielikuvituksesi liikkeelle, ja luoda oman syvänmeren maailmasi! Piirrä kuva siitä, miltä tällainen pimeä ja kylmä syvämeren elinympäristö voisi näyttää, ja minkälaisia eliöitä siellä voisi asustella.

Kivaa kesäpuuhaa

Jippo lähtee kesäksi lomalle ja antaa kaikille lomalaisille hauskan kesäprojektin toteutettavaksi. Tässä tutkimuksessa Jippo haastaa juuri sinut tutkimaan, kuvaamaan ja keräämään puiden siemeniä. Niitä on yllättävän paljon erilaisia ja ne on tarkoitettu leviämään monin tavoin. Osa niistä sopii jopa herkullisiksi välipaloiksi!


Kuva: Matti Mattila Flickr Creative Commons

Pidä siis silmäsi auki kuljeskellessasi kesäisiä puistoja, metsiä, katuja ja pientareita pitkin.

Millaisia puun siemeniä löydät?
Mitkä siemenistä on tarkoitettu leviämään
-lentämällä tuulen mukana
-eläimen syömänä?

Valokuvaa erilaisia siemeniä esimerkiksi kännykkäkameralla ja lähetä kuvat sekä pieni selostus, millaisista puista ne ovat peräisin ja miten ne leviävät Jipolle osoitteeseen ejippo[a]gmail.com.

Kaunista ja aurinkoista kesää kaikille!

Sataa, sataa ropisee

Syksy on pian ovella ja sillä tuliaisenaan sadetta, tihkua, vihmaa ja rajuilmaa. Jippo katseli huolestuneena kotitalonsa lähellä ääriään myöden täynnä virtaavaa jokea. Jos vettä sataisi viikon aikana 35 mm, joen vedet tulvisivat Jipon kellariin. Kuinka paljon vettä taivaalta voi tulla viikossa? Tässä tehtävässä pääset Jipon opastuksella itse mittaamaan sademäärää ja pohtimaan, tulvisiko joki seuraavan seitsemän päivän aikana.

Kuva: Michael B. Flickr Creative Commons

Tarvikkeet

  • Tyhjä viili-/kermaviili-/maitorahkapurkki
  • Keittiöstä tuttu tilavuusmittasarja
  • Kynä
  • Paperia
  • (Taskulaskin)
Vinkki
Mikäli käytössäsi ei ole mittasarjaa,
voit käyttää ruokalusikkaa, jonka
tilavuus on 15 millilitraa eli 0,15 dl
sekä teelusikkaa, jonka tilavuus
on 5 millilitraa eli 0,05 dl.

Työohje

Pese viilipurkki.

Aseta purkki ulos aukealle paikalle. Voit laittaa purkin pohjalle kiven, jotta purkki ei lähtisi tuulen mukaan. Mittaa purkkiin kertyneen sateen tilavuus viikon ajan päivittäin samaan kellon aikaan, esimerkiksi kello 18. Käytä mittauksessa keittiön tilavuusmittasarjaa.

Tee paperille taulukko, johon merkitset päivän ja sataneen veden tilavuuden. Mikäli sadetta ei ole ollut merkitse päivän kohdalle nolla. Voit tehdä taulukon myös tietokoneella.

Lue lisää sateesta täältä!

Raportoi Jipolle!

Raportoi sadehavaintosi Jipolle. Kuinka paljon viikon aikana satoi yhteensä? Ovatko tulokset luotettavia? Onko haihdunta voinut vaikuttaa tulokseen? Millä tavalla? Pohdi, miksi on tärkeää tietää sademäärä. Voisiko sademäärää mitata myös jollain toisella tavalla? Miten?

Entä olisiko Jipon kotitalon kellari joutunut mittaamallasi sademäärällä tulvivan veden valtaan?

Opettajalle tai ohjaajalle

Tässä työssä voidaan harjoitella tutkimisen taidoista mittaamista, datan keräämistä, kuvaajien piirtämistä sekä tulosten tulkintaa. Työtä voi myös laajentaa antamalla oppilaiden suunnitella itse koeasetelma, jolla sademäärää voidaan mitata.

Kerro tutkimuksestasi allaolevaan kommenttikenttään.

Työohje tulostettavassa muodossa

Tiedosto: Sataa, sataa ropisee.doc 
Työohje sademäärä tutkimukseen doc. muodossa.

Tiedosto: Sataa, sataa ropisee.pdf 
Työohje sademäärä tutkimukseen pdf. muodossa.

Tetraedripulma

Jippo haluaa esitellä sinulle tänään yhden häntä kiehtovan klassisen pulman. Siinä tulisi neljästä, palloista koostuvasta kappaleesta koota tetraedri. Vaikka pulmassa on vain neljä palaa, on sen ratkaisu on yllättävän haastavaa!

Kuva: Bharath Kishore Flickr Creative Commons

Pulman kokoamista varten tarvitset 20 paperimassa- tai puupalloa. Niitä löytyy useimmista askartelukaupoista. Lisäksi kokoamiseen tarvitset liimaa.

Tässä ohjeet kappaleiden kokoamista varten:

Liimataan aluksi aina kaksi palloa yhteen.

Jos pallossa on reikä, niin voit varmistaa liimauskohdan vielä esimerkiksi puisen tikun avulla. Näitä pareja tulee siis yhteensä 10 kappaletta. Voit antaa näiden parien kuivahtaa hetken. Yhdistä senjälkeen pareista seuraavanlaiset
palaset, kaksi kappaletta kumpaakin.

Nyt sinulla on valmis pulma! Jätä se kuitenkin vielä hetkeksi kuivumaan, jotta saat siitä kestävän.

Seuraavaksi pääsetkin varsinaisen pulman kimppuun. Mikä siis mahtaa olla tetraedri, joka sinun tulisi näistä paloista koota ja miten se onnistuu?

Lataa työohje täältä

Jipon tuulitutkimus

Syksy tuo tullessaan navakkana puhaltavat tuulet: Syysmyrskyjen aikaan tuuli temmeltääkin iloisesti, ja jo pienempikin tuulenpuhuri saa lehdet maassa pöllyämään. Nyt onkin hyvä aika tarkkailla tuulia, ja pitää vaikkapa tuulipäiväkirjaa Jipon avustuksella!


Kuva: Bart Flickr Creative Commons

Tuulipäiväkirjaan kirjataan havaintoja tuulesta esimerkiksi yhden viikon ajalta. Tuulipäiväkirjaan merkitään tuulen suunta, eli mistä ilmansuunnasta tuuli puhaltaa, sekä tuulen voimakkuus. Tee itsellesi paperille taulukko, johon voit jokaisen päivän kohdalle merkitä tuulen voimakkuuden ja suunnan.

Tuulen voimakkuuden mittaamiseen on kehitelty erilaisia hienoja mittareita, mutta voimakkuutta voi silmämääräisesti arvioida tarkkailemalla esimerkiksi puita. Tuulen voimakkuus ilmoitetaan yleensä metreinä sekunnissa. Alla olevan taulukon avulla voit arvioida tuulen nopeutta:

 
Tuulen nopeus m/s Tuulen nimitys Miten tuuli näkyy puissa
0-2 Heikko tuuli Puut, oksat tai lehdet eivät juuri liiku
2- 5 Kohtalainen tuuli Lehdet kahisevat ja liikkuvat
5-8 Kohtalainen tuuli Pienet oksat liikkuvat
8- 11 Navakka tuuli Pienet puut heiluvat
11- 14 Navakka tuuli Suuret oksat heiluvat
14- 17 Kova tuuli Suuret puut heiluvat
17- 24 Kova tuuli Oksat katkeilevat
24- 28 Myrsky Puut lähtevät juuriltaan
28- 32 Myrsky Metsää kaatuu

Myös tuulen suunnan voi selvittää eri tavoin: tuulen suunnasta kertoo esimerkiksi tuuliviiri tai tuulipussi. Yksinkertaisimmillaan voit leikata pitkän kangassuikaleen ja kiinnittää sen vaikkapa harjanvarren tai kepin päähän ja katsoa, mihin suuntaan suikale lähtee hulmuamaan. Tuulipussi on hieman hienompi vempele tuulen suunnan selvittämiseen. Tuulipusseja näkee usein esimerkiksi lentokentillä, mutta voit myös rakentaa oman tuulipussin!

Tuulipussia varten tarvitset:

  • Ohutta ja kevyttä kangasta n. 1 m x 1 m kokoisen palasen
  • Rautalankaa tai mehupillejä
  • Ompelulankaa
  • Narua kiinnittämiseen

Tuulipussi on muodoltaa katkaistu kartio. Aloita pussin tekeminen taittamalla kangaskaitaleesi kahtia. Kiinnitä kankaat toisiinsa nuppineuloin, jotta taitos ei luiskahda pois paikoiltaan. Piirrä kankaalle tuulipussin muoto: Pussin pituus on 1 m, toinen pääty on 25 cm, toinen taas 18 cm korkea. Leikkaa kangas viivoja pitkin. Ompele pussin pitkät reunat kiinni.

Tuulipussin kaava

Tuulipussin leveämpi pääty on sen suuaukko, ja sen reunaan tarvitaan vahvistusta. Taita reunasta parin sentin verran sisäänpäin, ja ompele taitos kujaksi. Älä ompele reunaa kiinni koko pituudelta, vaan jätä siihen aukko, josta saat ujutettua kujaan vahvikkeeksi joko rautalankaa tai yhteenteipattuja mehupillejä.

Kiinnitä lopuksi neljä narua pussin suuaukolle tasaisin välein. Naruilla voit solmia tuulipussin kiinni johonkin korkealle ja avoimelle paikalle. Tarvittaessa tuulipussinkin voi kiinnittää harjan varteen tai keppiin, ja nostaa pystyyn aina tuulen suuntaa mitattaessa. Tarkasta ilmansuunta kompassista!

Sitten vain tuulta tarkkailemaan! Muista raportoida tuulihavaintosi Jipolle.

Lataa työohje tulostettavassa muodossa:

Tiedosto: Tuulitutkimus.doc 
Tuulitutkimus

Tiedosto: Tuulitutkimus.pdf 
Tuulitutkimus

Omenaista

Syksyllä puut notkuvat herkullisista punaposkisista omenoista. Ja itseasiassa myös vihreistä, keltaisista ja lähes valkoisista omenoista. Onkohan omenoissa muitakin eroja kuin väri? Nyt pääset tarkastelemaan erästä omenien ominaisuutta kokeellisesti. Lähde siis tutkimaan omenien makeaa maailmaa Jipon kanssa!

Kuva: msr Flickr Creative Commons

Tarvikkeet

*Punainen omena
*Keltainen omena
*Vihreä omena
*Sitruunamehua
*Veitsi

Työturvallisuus

Käsittele veistä varoen. Jos tunnet olosi vähänkään epävarmaksi, pyydä aikuinen avuksi!

Seuraavassa tutkimme omenoiden ominaisuuksia. Tutkimuksia varten, siivuta omenat n. 1 cm paksuisiksi viipaleiksi.

Tutkimus 1: Makutesti

Maista erivärisiä omenoita. Havaitsetko eroja makeudessa tai kirpeydessä? Millaisia?

Tutkimus 2: Ruskettuvat omenat

Tähän tutkimukseen tarvitset neljä pientä lautasta. Aseta jokaiselle lautaselle yksi siivu kunkin väristä omenaa. Laita yksi lautanen jääkaappiin. Pirskottele kahden lautasen omenoiden päälle hiukan sitruunamehua ja laita toinen sitruunamehulla käsitellyistä lautasista jääkaappiin. Jätä kaksi muuta lautasta pöydälle. Tarkkaile omenalohkoja 10 minuutin kuluttua. Huomaatko eravaisuuksia? Katsasta omenat uudelleen 20 minuutin päästä. Miltä omenat nyt näyttävät? Havaitsetko eroja eriväristen omenasiivujen kesken? Tarkkaile omenalohkoja edelleen. Mitkä kestävät hyvinä pisimpään?

Lue täältä, mitä sitruunamehu tekee omenalle!

Raportoi tutkimuksesi!

Kerro Jipolle havainnoistasi. Mitä makueroja omenoissa oli? Entä mitkä siivuttamistasi omenalohkoista kestivät hyvinä pisimpään?

Lähetä raporttisi kommentoimalla allaolevaan kommenttikenttään.

Opettajalle tai vanhemmalle

Tässä tutkimuksessa lapset pääsevät harjoittelemaan havaintojen tekemistä. Ensimmäisessä vaiheessa lasta voi kannustaa tekemään havaintoja ja kuvailemaan omenalohkoja näkö-, haju-, ja makuaistin avulla.

Toisessa vaiheessa lapsi harjoittelee havaintojen tekemistä ja vertailua. Kannusta lasta tekemään vertailuja sirtuunamehulla pirskoteltujen ja pirskottelemattomien omenalohkojen välillä sekä vertailemaan, mitä ajan kuluessa omenille tapahtuu.

Voitte pohtia yhdessä, miten dokumentoisitte omenille tapahtuvaa muutosta. Miettikää myös yhdessä, mitä johtopäätöksiä tutkimuksesta voi tehdä.

Vahvistetaan näköaistia

“Katso, kuinka kauniin punaisena tuon vaahteran lehdet loistavat!”, huudahti Jippo Merirosvolle ja osoitti kaukana näkyvää puuta. Merirosvo katsoi kohti vaahteraa ja käveli lähemmäs. “Tarkoitat varmastikin kuinka kauniin punaisena, oranssina ja keltaisena”, merirosvo totesi katseltuaan puuta hetken. Jippo käveli ihan puun alle ja poimi käteensä yhden pudonneen lehden. “Nyt näkyy jo vihreää ja ruskeaakin väriä. Ja katsopas tämän lehden hauskaa muotoa.” Merirosvo kaiveli taskuaan virnistys kasvoillaan. “Mitähän me näkisimme tämän avulla”, hän sanoa ja nosti esiin suurennuslasin. Asiat näyttävät kovin erilaisilta jos katsomme niitä kaukaa tai ihan läheltä. Lähde Jipon ja Merirosvon mukaan suurennustutkimukseen!


Kuva: Kanegen Creative Commons

Tarvikkeet

  • Muutama vaahteran lehti, jotka ovat vaihtaneet väriään
  • Mittanauha
  • Maalarinteippiä
  • Suurennuslasi
  • Värikyniä>
  • Paperia

Aseta vaahteran lehdet pöydälle. Mittaa mittanauhalla 10 metrin matka pöydästä ja tee lattiaan maalarinteipillä merkki. Mittaa seuraavaksi pöydästä yhden metrin matka ja tee taas merkki lattiaan teipillä.

Mene 10 metrin päähän pöydästä. Katso tarkkaan lehtiä ja piirrä paperiin, mitä näet. Tee sama yhden metrin merkin kohdalla.

Seuraavaksi ota käteesi suurennuslasi. Aseta lasi lähelle silmääsi ja sulje toinen. Tuo yhtä lehteä kohti suurennuslasia, kunnes näet sen selvästi. Mitä nyt näkyy. Piirrä näkemäsi paperille.

Millaisia asioita näit kauimmasta tarkastelupisteestä? Miten mielestäsi metrin merkin kohdalla pystyi näkemään? Entä mitä asioita et pystynyt erottamaan ilman suurennuslasia? Mitä muita näköaistia parantavia laitteita ja esineitä tiedät?


Kuva: Martin LaBar Creative Commons

Opettajalle tai ohjaajalle

Tässä työssä opitaan tekemään havaintoja näköaistin avulla. Lapsi oppii vertailemaan havaintojansa etäisyyden muuttuessa tutkittavaan kohteeseen. Lisäksi työssä opitaan mittaamaan etäisyyttä. Etäisyyden mittaamiseen voi käyttää myös ei-standardisoituja mittayksiköitä, kuten askelia.

Heitä nopilla murtolukuja

“Voihan murheenkryynimurtoluvut!”, Jippo tuskaili katsellessaan Merirosvon antamaa läksyä. Hertta ja Ruudolf pelailivat matolla jatsia. Oli Hertan vuoro pyöräyttää noppia. “Nyt kolme viitosta”, Hertta hihkaisi nopille. Jippo mulkaisi kavereitaan kitkerästi. “Olkaa hiljaa, minun aivoni eivät toimi tässä metakassa.” Ruudolf katsoi Herttaa ja yhteistuumin he päättivät auttaa toveriaan pulassa. “Hei Jippo”, he kysyivät varovasti. “Tiesitkö, että noppaa voi käyttää myös murtolukujen muodostamiseen?”


Kuva: Florida Center for Instructional Technology Clipart ETC (Tampa, FL: University of South Florida, 2009)

Kahta noppaa heittämällä voidaan muodostaan erilaisia murtolukuja:

Esimerkki 1.

eka noppa:

toka noppa:

Saat näin murtoluvun

Tutki, kuinka monta erilaista murtolukua voidaan muodostaa kahta noppaa heittämällä?
Mikä murtoluvuista on suurin ja mikä on pienin?

Näin pelaat nopilla murtoluku-peliä:

1. Pelatkaa kolmen tai kahden hengen ryhmissä murtolukunoppapeliä. Kukin heittää vuorollaan kahta noppaa ja muodostaa nopan silmäluvuista murtoluvun siten, että suurempi silmäluku on murtoluvun nimittäjä ja pienempi osoittaja (ota mallia esimerkistä 1).

2. Vertailkaa muodostamianne murtolukuja. Se, jolla on suurin murtoluku, saa pisteen. Voitte pelata kymmeneen pisteeseen. Kirjoittakaa saamanne murtoluvut muistiin.

3. Yhden ekstrapisteen saa se pelaaja, joka osaa kertoa, mitkä murtoluvuista ovat yhtä suuria kuin

ja mitkä ovat pienempiä kuin :

?

Hauskoja pelihetkiä!

    

Jutun on laatinut matematiikan opiskelija Janina Järvinen.

Tipujen Talviherkku à la Hertta

Hertta haukkali hajamielisesti aamiasleipäänsä. Yhtäkkiä ikkunan takaa kuului kevyt koputus. Hän katsahti silmät unen jäljiltä vielä sikkurassa ikkunasta ulos. Ketään ei näkynyt. Pian koputus toistui. “No johan nyt on jollakulla huvit!” äkämystyi Hertta ja nousi taas. Juuri, kun hän käänsi selkänsä koputus kuului taas. Käännähtäessään ympäri Hertta äkkäsi keltarintaisen linnun, joka lämpömittarin päällä tasapainoillen nakutteli ikkunaan. “Taidat olla nälkäinen”, Hertta sanoi naputtaen sormellaan takaisin linnulle. Lintu nyökytteli. Nyt voit Hertan avulla valmistaa itse talipalloa muistuttavan talviherkun pihapiirisi linnuille! Tiedätkö, mikä lintu Hertan ikkunan takana kurkisteli?

Kuva: Sergey Yeliseev Flickr Creative Commons

Tarvikkeet

  • 500 g kookosrasvaa
  • 2-3 dl erilaisia siemeniä ja pähkinöitä: esimerkiksi auringonkukansiemenet ja murskatut maapähkinät käyvät hyvin. Voit myös käyttää valmista linnunsiemenseosta.
  • Kukkaruukku
  • Tukeva, haaroittuva keppi

Laita keppi kukkaruukun pohjan reiän läpi niin päin, että kepin haara jää kukkaruukun avonaisen puolen ulkopuolelle kuvan osoittamalla tavalla. Jos keppi ei täytä kukkaruukun pohjan reikää kokonaan, tiivistä reikä vaikka ilmastointiteipillä.

Sulata kookosrasva kattilassa, ja sekoita joukkoon siemenet. Kaada seos kukkaruukkuun ja anna sen jähmettyä viileässä paikassa. Kun herkku on jähmettynyt, voit laittaa ruukun kepistä roikkumaan vaikka puun oksaan tai aidan reunaan. Laita ruukku roikkumaan niin päin, että aukko osoittaa alaspäin. Näin linnut eivät pääse kakkimaan ruokaansa.

Lintujen ruokintapaikka on oiva paikka tarkkailla lintuja! Muistat vain pysyä tarpeeksi kaukana, jotta linnut eivät häiriinny läsnäolostasi, ja saat varmasti bongattua yhden jos toisenkin Suomessa talvensa viettävän lintulajin. Voit lähettää Jipolle listan oman lintujen ruokintapaikkasi vierailijoista!

Lue lisää lintujen talviruokinnasta!