University of Helsinki
Neljännellä kurssikerralla keskityimme rasteriaineistoihin, muun muassa niiden tuomiseen ja yhdistelyyn. Lopputunnista palasimmekin viime periodin TEMmin aikana hyvin jo tutuksi tulleen digitoinnin pariin, sekä operoimme Pornaisten kunnan korkeuskäyrien ja rinnevarjostuksen kanssa.
Ihan ensiksi kuitenkin harjoittelimme ruututeemakartan tekoa pääkaupunkiseudusta. Aineisto, jonka pohjalta kartta laadittiin, sisälsi valtavasti kaikenlaista informaatiota. Attribuuttitaulukosta löytyi jokainen yksittäinen asuintalo, kunkin rakennuksen asukasluku sekä monenlaista muuta enemmän tai vähemmän mielenkiintoista tietoa. Tehtävänä oli valita jokin muuttuja ja visualisoida sen jakaumaa kartalla ruututeemakartan muodossa. Päädyin tekemään oman karttani muunkielisten, eli muuta kieltä kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien, ihmisten lukumäärästä (kuva 1).
Kuva 1. Muunkielisten lukumäärä pääkaupunkiseudulla
Kartalta on ilmiselvästi huomattavissa, missä päin pääkaupunkiseutua muunkielisiä on lukumäärällisesti eniten, mutta se ei ota huomioon kaikkien asukkaiden yhteenlaskettua määrää. Eli kartan välittämä mielikuva saattaa olla tietystä vinkkelistä harhaanjohtava. Nyt kun jälkikäteen pohdiskelee asiaa, oli kannattanut ehdottomasti laskea muunkielisten prosenttiosuus väestöstä. Kyseessä olisi vieläpä ollut hyvin simppeli laskutoimitus. Sillä tavoin olisi pystynyt vertailemaan prosenttiosuuden ja absoluuttisen arvon välittämiä eroavaisuuksia.
Eri puolin pääkaupunkiseutua on todennäköisesti erinäisiä syitä, jotka selittävät miksi milläkin alueella asuu tietyn verran muunkielisiä. Sara Virtanen analysoi ja pohtii muunkielisten sijoittumista omassa blogissaan seuraavasti: “…suurin osa muun kielisestä väestöstä keskittyy suurin piirtein pääkaupunkiseudun eteläisiin osiin. Esim. Helsingin koillis-/itäosiin keskittyy paljon muun kielisiä, joka on todennäköisesti lähiöiden ja maahanmuuttajien taloudellisen tilanteen johdosta muodostunut näin. Näin absoluuttisin arvoin huomataan, kuinka paljon muun kielistä väestöä määrällisesti on myös Helsingin eteläisessä ja keskisissä osissa, joka voisi selittyä mm. korkeakoulujen ja työperäisen maahanmuuton takia mahdollisesti.”
Seuraavaksi siirryimme puuhastelemaan rasteriaineistojen kanssa. Niiden tuominen QGIS:iin onnistui yhtä iisisti kuin vektoriaineistojen, mutta koordinaattijärjestelmien säätäminen aiheutti pienen probleeman. Rasterit katosivat nimittäin yhtäkkiä näkyvistä, kun koordinaatistot eivät sopineet yhteen. Ongelma oli kuitenkin helppo ratkaista, kun tajusin mistä on kyse!
Rasterien päälle läväytettiin peruskartta Pornaisten kunnasta. Sen päälle oli tarkoitus luoda korkeuskäyrät, ensin tarkasteltuani alueen maastoa rinnevarjostuksen avulla. Alta löytyy kuva aikaansaamistani korkeuskäyristä (kuva 2).
Kuva 2. Maaston korkeuserot Pornaisten kunnan alueella
Lopuksi vielä valmistelimme aineistoa seuraavaa kurssikertaa varten. Tässä kohtaa pääsinkin taas vaihtelun vuoksi digitoimaan, eli klikkailemaan robottimaisesti taloja esittäviä pisteitä ja teitä kuvaavia viivoja Pornaisten pohjakartan päälle. Digitointi oli taas kerran ihan rentouttavaa hommaa, mutta täytyy sanoa, että pitkän opetussession viimeisillä minuuteilla ei enää ihan jokainen talo osunut täysin millilleen kohdalleen.
Kuva 3. Pornaisten asuinrakennukset ja merkittävimmät tiet digitoituna pohjakartan päälle
Lähteet:
Virtanen, S. (2022). 4. viikko: Rruutuja, rrastereita ja digitointia, Sara Virtanen. (luettu 15.2.2022) Saatavilla https://blogs.helsinki.fi/virsara/