Tällä kertaa tunnilla oli täysin eri fiilis verraten viime kurssikertaan. Olen varsin aktiivinen ihminen ja tykkään tehdä asioita konkreettisesti, joten kun saimme GPS-laitteet käsiimme ja pääsimme ulos, olin valmis toimintaan. Ryhmämme päätyi kartoittamaan Kumpulan kampuksen roskiksia. Takaisin luokkaan mentyämme siirsimme merkitsemämme pisteet Excelin avulla MapInfoon. Harjoittelimme myös geokoodausta koodaamalla Helsingin pelikoneet kartalle osoitetietojen avulla.

Toinen tehtävä oli luoda kolme karttaesitystä maanjäristyksistä, tulivuorista ja/tai meteoriiteista. Päädyin itse tarkastelemaan maanjäristysten ja tulivuorten sijaintia ja suhdetta toisiinsa.

Kuvio 1. Tulivuoret ja maanjäristykset, joiden voimakkuus on 4-5 magnitudia

Kuvio 2. Tulivuoret ja maanjäristykset, joiden voimakkuus on 5-6 magnitudia

Kuvio 3. Tulivuoret ja maanjäristykset, joiden voimakkuus on yli 6 magnitudia

Kartoissa olen esittänyt tulivuorten sijaintia sinisellä neliöllä ja maanjäristyksiä punaisella ympyrällä. Kartoissa on se ero, että mitä suuremmaksi maanjäristyksien voimakkuus kasvaa, sitä vähemmän niitä esiintyy. Tämän eron selkeyttämiseksi laitoin maanjäristyksiä merkitsevät symbolit päälimmäiseksi, jotta ne varmasti erottuvat tulivuorista. Kartoista näkee selkeästi, kuinka nämä kaksi ilmiötä sijoittuvat samoille alueille. Tällaiset ovat hyviä havainnollistajia opetuskäytössä, koska kuvien avulla oppilaat voivat itsekin päätellä asioiden välisiä yhteyksiä. Eräs kartta, jonka voisi vielä liittää mukaan, on mannerlaattojen rajoja kuvaava esitys, koska tämä on nimenomaan se tekijä, joka vaikuttaa suurimman osan maanjäristyksistä ja tulivuorista. Laattojen rajat voisivat näkyä myös tekemissäni kartoissa, mutta toisaalta ne voisivat olla hieman piilossa toisten symbolien alla. Jos symbolien koko olisi pienempi, se voisi mahdollisesti auttaa tässä asiassa. Karttoja vertaamalla huomaa, kuinka pienempiä järistyksiä tapahtuu enemmän kuin isoja. Olisin voinut periaatteessa ottaa mukaan vielä pienemmät ja isommat järistykset, jotta ero olisi selkeämpi, vaikka kyllä sen jo tekemistäni kartoista huomaa. Suomalaisille oppilaille voisi olla myös silmiä avaavaa nähdä, kuinka paljon maailmalla tapahtuukaan pienempiä järistyksiä. Vilja Jokinen toteaakin blogissaan, että järistysherkilllä alueilla maanjäristykset ovat arkipäivää ja näistä tapahtumista ei kuitenkaan uutisoida kovinkaan paljon.

Kuviossa 4 on esitetty samoja asioita, mutta siihen on liitetty tiedot muun muassa erilaisista mannerlaattojen rajoista. Tämän avulla huomaa, että maanjäristyksiä ei ole tasaisesti aina laattojen rajakohdassa, vaan esimerkiksi Tyynenmeren tulirenkaan alueella on todella paljon maanjäristyksiä, koska laatat törmäävät toisiinsa. Toisilla alueilla, joilla mannerlaatat erkanevat toisistaan, maanjäristyksiä ei ilmene yhtä paljon. Tämän voi huomata selkeästi kuviosta 5. Opetuksen kannalta on tärkeää, että oppilaat oppisivat tietämään eroja mannerlaattojen liikkeiden suhteen, joten kuviot 4 ja 5 ovat siihen tarkoitukseen oikein hyviä.

Kuvio 4. Mannerlaattojen rajat ja ilmiöt niiden alueella (http://clarkscience8.weebly.com/patterns-of-earthquakes-and-volcanoes.html)

Kuvio 5. Maanjäristykset ja tulivuoret (http://clarkscience8.weebly.com/patterns-of-earthquakes-and-volcanoes.html)

Eräs hyvä tehtävä, jonka oppilaille voisi antaa tulivuoriin tai maanjäristyksiin liittyen olisi se, että heidän pitäisi valita muutama eri katastrofi ja vertailla niitä keskenään. Toisilla alueilla magnitudi-voimakkuudeltaan heikompi järistys on aiheuttanut enemmän tuhoa kuin voimakkaampi järistys jossain muualla. Myös tulivuorenpurkaukset ovat hyvin erilaisia tulivuoresta riippuen. Tässä tehtävässä oppilaille tulisi tutuksi muun muassa hyposentrumin ja episentrumin käsitteet, erilaiset tulivuori- ja laavatyypit sekä varallisuuden ja infrastruktuurin asettamat valmiudet selvitä luonnonkatastrofista. Myös esimerkiksi tsunamien syntyminen linkittyy maanjäristyksiin, joten tämäkin asia tulisi käytyä samalla läpi.

Lähteet:

Patterns of earthquakes and volcanoes. Luettu 24.2.21017
<http://clarkscience8.weebly.com/patterns-of-earthquakes-and-volcanoes.html>

Jokinen, Vilja (2017) Kurssikerta 6: GPS-paikannusta, pistekarttoja ja hasardeja (22.2.2017) <https://blogs.helsinki.fi/jokinenv/> Luettu 24.2.2017

Tähän asti olen pitänyt itseäni suhteellisen hyvänä MapInfon käyttäjänä, mutta tämän kurssikerran jälkeen nuo ajatukset ovat ottaneet hieman etäisyyttä. Aikaisemmin meillä on ollut suurin piirtein selvät ohjeet ja runko, jota noudattaa mainittua ohjelmaa käytettäessä. Nyt aloimme kuitenkin tunnilla tekemään itsenäistehtäviä, joiden kanssa tulikin ongelmia ja tuntui, etteivät taidot riitä mihinkään. Onneksi muiden blogeja lueskellessani olen saanut vertaistukea ja huomannut, että muillakin on ollut hieman vaikeuksia. Jussi Torkko (2017) esittää blogissaan MapInfon suhteen erään toivomuksen, joka itsellänikin on ollut mielessä jo kauan: ”jollekin MapInfoa ohjelmoivalle henkilölle voisin esittää pyynnön Undo ja Redo komentojen kehittämisestä, sillä nyt pienetkin virheet kasatuvat korjausmahdollisuuksien vajanaisuuden vuoksi.” Näitä toimintoja olisin useasti tarvinnut, koska jos kaivaa MapInfossa kuopan ja hyppää sinne, ei voi hypätä takaisin ylös. Siinä vaiheessa alkaa kunnon Escaperoom-tyylinen selviytymistaistelu, kun yrittää löytää sen oikean kohdan kuopan reunassa, jonka maakerrosten läpi saa kaivettua käytävän takaisin pinnalle. Enkä edes liioittele.

Kurssikerran teemana oli puskurianalyysien, eli bufferien teko. Tehtävänä oli muun muassa tarkastella, kuinka moni ihminen altistuu tietylle desibeli-voimakkuudelle lentokenttien melualueella ja minkä verran ulkomaalaisia asuu eri alueilla. Kuvioon 1 olen koonnut enemmän tai vähemmän oikeat vastaukset itsenäistehtäviin.

Kuvio 1. Vastaukset itsenäistehtäviin

Pelkkien puskurianalyysien tekeminen ei ollut monimutkaista, mutta kun siihen yhdisti monta muutakin tekijää, niin haastetta oli kerrakseen. Tunnilla en saanut kovinkaan paljoa aikaiseksi, joten pienen motivaation keruu loman jälkeen palasin takaisin MapInfon äärelle tekemään kyselyjä ja sain lopulta tehtävät tehtyä. Osaamiseni MapInfolla on kuitenkin vielä rajoittunut. Teemakarttojen teko on tullu tutuksi ja niiden valmistaminen hoituu käden käänteessä. Tämä onkin hyvä, koska juuri asioiden havainnollistaminen visuaalisesti kartan avulla on mielestäni MapInfon tärkeimpiä anteja. Toinen mielestäni tärkeä asia on juuri harjoittelemamme puskurianalyysien tekeminen. Sen avulla voi tutkia niin monia eri ilmiöitä ja niiden vaikutusalueita, että pidän osaamista tällä saralla perin tärkeänä. Itselläni olisi siis syytä opetella tätä vielä lisää ja kerrata oppimaani, jotta bufferoinnista saisi hieman vähemmän tuskallista.

Lähteet:

Torkko, Jussi (2017) Viides kurssikerta: Epätoivoa ja puskurointia (22.2.2017)
<https://blogs.helsinki.fi/torkjuss/> Luettu 23.2.2017

Mietitte varmaan, sainkohan tällä kertaa aikaan jotain erityisen esteettisesti miellyttävää, informatiivista, eksistentiaalisesti adekvaattia tai ehkäpä pelkällä konventionaalisuudellaan vakuuttavaa validia karttaesitystä? Vastaus: tuskin. Tunnilla saimme jälleen kerran vapaat kädet oman kartan luomisessa ja itse sitten heiluttelin käsiäni aivan olan takaa saaden aikaan pari karttaa, joiden faktinen funktio on vain löyhästi kiinni käytännöllisyyden kauniissa ideologiassa. Kartoilta näkee toki esittämäni ilmiöt ja niiden sijainnit, mutta kokeilunhaluni veikin selkeyteen johtavat tekijät kauas ideaalisista mitoista. Toisaalta tämä oli tarkoituksenikin – jossain määrin. Meidän oli määrä kokeilla, minkälaiset ruudukot toimisivat ja missä vaiheessa karttaesitys ei enää palvelisi tarkoitustaan. Jätin kuitenkin vähemmälle huomiolle lopulta hyvän kartan tuottamisen ja surffailin innoissani toimimattomuuden ja epäsovinnaisuuden aallokolla luoden maailmaan lisää vajavaisuutta.

Kuvio 1. Yli 85-vuotiaat Helsingissä 150 metrin ruuduilla

Kuvio 2. Yli 85-vuotiaat Helsingissä 800 metrin ruuduilla

Aivan ensimmäinen tunnilla kyhäämäni tekeleen tarkoitus oli kuvata Helsingin yli 85-vuotiasta väestöä. Ruudukon kooksi valitsin partaani myhäillen 50 metriä ja voin kertoa, että sehän olikin hyvä kokeilu. MapInfo huokaili ja hengitti raskaasti laskiessaan minulle ruudukkoa ja hetken jos toisenkin sain odottaa toisen ahertaessa. Lopulta näytölle piirtyi Helsingin ylle musta laatikko, joka suurentaessa paljastui todellakin ruudukoksi. Mitään värejä ei ruutuihin olisi ollut järkevää yrittää tunkea, joten hetken tuotostani ihailtuani siirsin sen syrjään ja aloitin työn uudestaan. Tällä kertaa loin samasta aiheesta kartan 150 metrin ruuduilla (kuvio 1). Tämän kartan tunnistaa jo ruututeemakartaksi. Itse ruudut ovat kuitenkin minimaalisia ja niiden väreiksi voi sanoa vain vaalean tai punaisen; sävyjä  on mahdotonta erottaa toisistaan. Koe numero 2 siis näytti minulle, ettei näin pienellä ruudukolla kannata operoida tässä mittakaavassa. Mittakaavoista puheen ollen, molempien yllä olevien karttojen mittakaavoista on jäänyt sana ”kilometers” toisen tekstin alle. Tämä sopii toisaalta noudattamaani käytännöllisyyttä vieroksuvaan teemaan. Kuvion 2 kartta on tuotettu jo paljon selkeämmäksi mutta toisaalta vähemmän informatiiviseksi. Koska ruutujen sivu on 800 metriä, on ilmiöiden spatiaalisuuteen liittyvää tietoa menetetty alueiden koon suurpiirteisyyteen. Ylimmän luokan luokkaväli on suuri, joten kartalta katsottuna suurin osa ruuduista on täynnä harmaahiuksista väkeä. Helsingin luoteisosissa näyttää olevan vähiten vanhuksia.

Yleisesti ottaen ruututeemakartat ovat havainnollistavia ja niiden avulla saa kohtuudellisen hyvää tietoa ilmiöiden voimakkuudesta ja sijainnista. Absoluuttisiakin arvoja voidaan esittää, koska ruudut ovat samankokoisia. Koropleettikartoissa, joissa aluejako on vaihteleva, ei tällainen esitystapa olisi toimiva. Omia karttoja tarkasteltaessa kuviossa 1 ruutujen sijaintitiedot on maksimoitu ja kuvion 2 kartassa taas ilmiöiden voimakkuuden näkee erittäin hyvin, mutta siihen kehut jäävätkin. Oikeankokoisella ruudukolla saisi nämä kaksi tekijää yhdistettyä toimivaksi esitykseksi. Varsin mielenkiintoista oli verrata tuottamiani karttoja Marika Sarkkisen karttoihin, joissa hän kuvaa yli 70-vuotiaiden absoluuttisia ja suhteellisia osuuksia Helsingissä (Sarkkinen, 2017). Hänen käyttämänsä ruutukoko on jotain omien ruudukkokokeilujeni väliltä, jossain puolen kilometrin kieppeillä. Tämä näyttää toimivalta koolta selkeyden ja suhteellisen hyvän sijaintitiedon esittämiseen. Tarkastelemamme ilmiö on sama vain ikäluokkien pienellä erolla. Kartoistamme onkin havaittavissa samanlaista ryhmittymistä. ”Kartoista voidaan todeta, että absoluuttinen lukumäärä on selvästi suurin isojen teiden varsilla sekä Helsingin kaupunkien keskustojen tuntumassa. Tämä on toki täysin loogista, sillä kyseisillä alueilla asukasluku on muutenkin korkea erityisesti palveluiden ja liikenteen keskittymisen takia”, Sarkkinen toteaa. Omista kartoistani tämän havaitsee kuviosta 1. Vanhempi väestö tarvitsee hyvät kulkuyhteydet helpottamaan liikkumistaan ja palveluiden läheisyys on tärkeää, koska pitkiä matkoja ei enää jakseta kulkea.

Tee työtä joka on arvoitus. Sen tein. Yhteiskunta jatkaa vääjäämätöntä rullaamistaan eteenpäin hyötymättä kartoistani sen enempää, pysähtymättä aloilleen, miettimättä tarjoamani työpanoksen merkitystä tai merkityksettömyyttä. Itse tiedän nyt, etteivät nuo toimimattomuuden ja epäsovinnaisuuden aallokot johdattaneetkaan minua kohti upeaa löydöstä. Lähinnä huomasin, että kartan luominen ilman hyvää funktiota on vain hieman turhaa. Kaksi uutta karttaa on syntynyt valmiina katoamaan bittiavaruuteen, eikä kukaan jää niitä suuresti kaipaamaan.

Lähteet:

Sarkkinen, Marika (2017) Luento 4 (10.2.2017)
<https://blogs.helsinki.fi/macsarkk/> Luettu 10.2.2017

Kolmannella kurssikerralla astuttiin tietokantojen maailmaan. Tarkoituksena oli oppia muokkaamaan ja yhdistelemään eri tietokantoja tehokkaasti niin ohjelmien sisällä kuin niiden välilläkin. Lopuksi tehtävänä oli tuottaa itsenäisesti kartta, jossa näkyy Suomen eri alueiden järvisyysprosentti sekä tulvaherkkyyden voimakkuus.

Tuottamastani kartasta näkee tulvaherkkyyden kasvun sinisen sävyn tummenemisena, ja taustasta hyvin erottuvat punaiset pylväät osoittavat järvisyysprosentin. Ensimmäinen selvä havainto on, että niillä alueilla, joilla on suhteessa enemmän järviä on selvästi vähemmän tulvia. Muuttujien välillä vaikuttaisi siis olevan negatiivinen korrelaatio; toisen kasvaessa toisen arvot pienenevät. Kaikista tulvaherkin alue on Suomen länsirannikolla sekä Varsinais-Suomen alueella. Järvi-Suomen alueella puolestaan ei esiinny tulvia paljoakaan. Tämä johtuu siitä, että vesi varastoituu järviin, joita etenkin Keski- ja Itä-Suomessa on runsaasti. Pohjanmaalla taas järvien puuttuminen aiheuttaa sen, että virtaavalla vedellä ei ole altaita, joihin se kerääntyisi vaan se nousee joesta maalle aiheuttaen tulvia. Keväällä esimerkiksi joissa oleva jää sulaa koko matkaltaan suurin piirtein samaan aikaan, joten uomien vedenpinta nousee voimakkaasti. ”Pohjanmaa on perinteistä viljelysseutua ja alueella on tehty paljon ojituksia ja metsien hakkuuta. Sitovan kasvillisuuden puute ja ojitukset lisäävät veden virtausnopeutta jokiin, mikä nostaa tulvahuippuja”, nostaa Reeta Saloniemi eräänä selittävänä tekijänä esille blogissaan (Saloniemi, 2017).

Toinen tehtävämme liittyi saamaamme Afrikka-tietokantaan, jossa oli valmiina tietoa muun muassa Afrikan valtioiden väestöstä, konflikteista, timanttikaivoksista, öljyvaroista ja internetin käytöstä. Tehtävänä oli pohtia, mitä tietoa saisi tuotettua, kun mukaan lisättäisiin tietoa esimerkiksi konfliktien tapahtumavuosista, timanttikaivosten tuottavuudesta ja internetin käyttäjistä eri vuosina. Ensinnäkin on selvää, että valta- ja omistussuhteet uusien öljyvarojen löytyessä eivät todellakaan ole aina selkeitä, joten olisikin mielenkiitoista tarkastella kartalla, kuinka nopeasti öljykenttien löytämistä on joillakin alueilla seurannut konflikti. Uusien esiintymisten löytyminen johtaa vaurastumiseen, joka on hyvä asia. Toisaalta tämäkin vaurastuminen voi jakautua epätasaisesti ihmisten kesken. Työläisiä kuitenkin tarvitaan, joten ihmisten rahallinen tilanne voi helpottua sen verran, että he voivat ostaa itselleen esimerkiksi puhelimen. Tämä voisi näkyä netin kasvavissa käyttäjämäärissä, kuten Sanni Väisänenkin toteaa blogissaan (Väisänen, 2017).

Lähteet:

Saloniemi, Reeta (2017) Viikko 3: Paikkatietokantojen käsittelyä (6.2.2017)
<https://blogs.helsinki.fi/saresare/> Luettu 6.2.2017

Väisänen, Sanni (2017) Kurssikerta 3. Dataa siellä sun täällä (3.2.2017)
<https://blogs.helsinki.fi/sannivai/> Luettu 6.2.2017

Tällä kurssikerralla käytiin läpi erilaisia kartografisia esityksiä, kuten esimerkiksi pylväsdiagrammi- ja Graduated-teemakarttoja. Saimme myös itse luoda jokaisen läpikäydyn esitystavan mukaisen kartan MapInfolla. Nimenomaan tämä tyyli, että saan itse kokeilla, miten karttoja luodaan ja miten niitä voi muokata, on todella tehokas oppimistapa. Pelkät sanalliset ohjeet eivät jäisi muistiin kovinkaan hyvin.

Tämän kerran konkreettisena tuotteena meidän oli määrä valmistaa jokin teemakartta vapaavalintaisesta aiheesta. Päätin mielenkiinnosta vertailla Etelä-Savon kuntien taajama-asteen ja alkutuotannon välistä suhdetta, itse kun olen Mikkelistä kotoisin. Esitystavaksi valikoitui Graduated-teemakartta. Mielestäni tämä esitystapa on selkeä, ja täytyy sanoa, että hieman innostuin kaikista niistä mahdollisuuksista, joita MapInfon symbolivalikoima mahdollistaa. Alkutuotantoa päädyin kuvaamaan sympaattisilla lehmillä.

Luokitteluksi valitsin luonnollisen jakauman, joka mielestäni sopii tälle aineistolle hyvin. Luokkavälit ovat järkevät ja niihin on sijoittunut suurin piirtein saman verran arvoja. Koropleettikarttaan valitsin aluksi valmiin väriskaalan, mutta lopuksi kuitenkin säädin värit uudestaan, jotta ne eroittuisivat toisistaan kunnolla, kuten olin oppinut viime kurssikerralta. Värien tummeneminen kertoo loogisesti kartassa kuvatun ilmiön voimistumisesta. Lehmä-symbolien koko kasvaa myös arvojen kasvaessa.

Kartasta näkee selvästi kuinka alueilla, joilla on korkea taajama-aste on myös alkutuotannon osuus elinkeinorakenteesta pienempi. Esimerkiksi näistä kunnista Mikkeli on suurin kaupunki väestöä tarkasteltaessa, se kuuluu taajama-asteen suhteen korkeimpaan luokkaan ja pikkuruinen lehmä kertoo alkutuotannon pienestä osuudesta. Rantasalmi taas kuuluu taajama-asteen perusteella alimpaan luokkaan ja iso, hyvinsyönyt märehtijä kertoo alkutuotannon kukoistamisesta. Tämä onkin hyvin yleinen ja looginen kuvio. Mitä korkeampi taajama-aste on, sitä vähemmän alueella voi olla peltoja eläimille tai viljelyyn. Nykyään alkutuotannon kannattavuus on voimakkaasti verrannollinen tilusten kokoon, koska esimerkiksi pieniä karjatiloja ei ole välttämättä kannattavaa pitää ja alkutuotanto tarvitsee muutenkin aika paljon maa-alaa toimintaansa. Taajama-alueet ovat siis täynnä taloja ja palveluja sekä teollisuuden toimintaa. Eräs mielestäni mielenkiintoinen havainto löytyy Enonkoskea ja Savonlinnaa verratessa. Enonkoski sijoittuu kokonaan Savonlinnan kunnanrajojen sisäpuolelle, mutta taajama-asteen ja erityisesti alkutuotannon osuuksien välillä on suuret erot. Savonlinnassa asukkaita on noin 35 000 ja sen väestöntiheys on 15,73 as/km². Enonkoskella asukkaita on puolestaan 1500 ja asukastiheys on 4,75 as/km². Enonkoskella on siis väestön puolesta paljon enemmän tilaa alkutuotannolle, mutta toki asiaan ovat vaikuttaneet monet seikat historiassa ja esimerkiksi kuntapolitiikassa. Emma Piela oli tehnyt samasta aiheesta kartan ja hänellä oli vielä eräs tekijä, joka selittää taajama-asteen ja alkutuotannon korrelaatiota. ”Maan hinta vaikuttaa toimintojen sijoittumiseen ja koska alkutuotannon muotona mm. maatalous ja viljanviljely tarvitsevat runsaasti maa-alaa, on niiden järkevä sijoittua sinne missä maa on edullisempaa”, Piela selittää (Piela, 2017).

Eräs asia, joka voisi olla hieman selkeämpi kartassa on symbolien koossa tapahtuvien erojen näkyvyys. Lehmien koosta näkyy suurin piirtein kuntien alkutuotannon osuus, mutta nautojen muoto kaikkine päineen ja jalkoineen voi olla hieman haastava vertailuun. Aluksi kartassa ei myöskään ollut kuntien nimiä, mutta lisäsin ne jälkikäteen, jotta lukija saisi irti jotain konkreettista tietoa. Kokonaisuudessa olen kuitenkin tyytyväinen luomaani karttaan.

Lähteet:

Savonlinnan ja Enonkosken väestöä koskevat tiedot. Luettu 1.2.2017
https://fi.wikipedia.org/wiki/Wikipedia:Etusivu

Piela, Emma (2017) VKO2: Lisää teemakarttoja (3.2.2017)
<https://blogs.helsinki.fi/emmapiel/> Luettu 6.2.2017