Mietitte varmaan, sainkohan tällä kertaa aikaan jotain erityisen esteettisesti miellyttävää, informatiivista, eksistentiaalisesti adekvaattia tai ehkäpä pelkällä konventionaalisuudellaan vakuuttavaa validia karttaesitystä? Vastaus: tuskin. Tunnilla saimme jälleen kerran vapaat kädet oman kartan luomisessa ja itse sitten heiluttelin käsiäni aivan olan takaa saaden aikaan pari karttaa, joiden faktinen funktio on vain löyhästi kiinni käytännöllisyyden kauniissa ideologiassa. Kartoilta näkee toki esittämäni ilmiöt ja niiden sijainnit, mutta kokeilunhaluni veikin selkeyteen johtavat tekijät kauas ideaalisista mitoista. Toisaalta tämä oli tarkoituksenikin – jossain määrin. Meidän oli määrä kokeilla, minkälaiset ruudukot toimisivat ja missä vaiheessa karttaesitys ei enää palvelisi tarkoitustaan. Jätin kuitenkin vähemmälle huomiolle lopulta hyvän kartan tuottamisen ja surffailin innoissani toimimattomuuden ja epäsovinnaisuuden aallokolla luoden maailmaan lisää vajavaisuutta.
Kuvio 1. Yli 85-vuotiaat Helsingissä 150 metrin ruuduilla
Kuvio 2. Yli 85-vuotiaat Helsingissä 800 metrin ruuduilla
Aivan ensimmäinen tunnilla kyhäämäni tekeleen tarkoitus oli kuvata Helsingin yli 85-vuotiasta väestöä. Ruudukon kooksi valitsin partaani myhäillen 50 metriä ja voin kertoa, että sehän olikin hyvä kokeilu. MapInfo huokaili ja hengitti raskaasti laskiessaan minulle ruudukkoa ja hetken jos toisenkin sain odottaa toisen ahertaessa. Lopulta näytölle piirtyi Helsingin ylle musta laatikko, joka suurentaessa paljastui todellakin ruudukoksi. Mitään värejä ei ruutuihin olisi ollut järkevää yrittää tunkea, joten hetken tuotostani ihailtuani siirsin sen syrjään ja aloitin työn uudestaan. Tällä kertaa loin samasta aiheesta kartan 150 metrin ruuduilla (kuvio 1). Tämän kartan tunnistaa jo ruututeemakartaksi. Itse ruudut ovat kuitenkin minimaalisia ja niiden väreiksi voi sanoa vain vaalean tai punaisen; sävyjä on mahdotonta erottaa toisistaan. Koe numero 2 siis näytti minulle, ettei näin pienellä ruudukolla kannata operoida tässä mittakaavassa. Mittakaavoista puheen ollen, molempien yllä olevien karttojen mittakaavoista on jäänyt sana ”kilometers” toisen tekstin alle. Tämä sopii toisaalta noudattamaani käytännöllisyyttä vieroksuvaan teemaan. Kuvion 2 kartta on tuotettu jo paljon selkeämmäksi mutta toisaalta vähemmän informatiiviseksi. Koska ruutujen sivu on 800 metriä, on ilmiöiden spatiaalisuuteen liittyvää tietoa menetetty alueiden koon suurpiirteisyyteen. Ylimmän luokan luokkaväli on suuri, joten kartalta katsottuna suurin osa ruuduista on täynnä harmaahiuksista väkeä. Helsingin luoteisosissa näyttää olevan vähiten vanhuksia.
Yleisesti ottaen ruututeemakartat ovat havainnollistavia ja niiden avulla saa kohtuudellisen hyvää tietoa ilmiöiden voimakkuudesta ja sijainnista. Absoluuttisiakin arvoja voidaan esittää, koska ruudut ovat samankokoisia. Koropleettikartoissa, joissa aluejako on vaihteleva, ei tällainen esitystapa olisi toimiva. Omia karttoja tarkasteltaessa kuviossa 1 ruutujen sijaintitiedot on maksimoitu ja kuvion 2 kartassa taas ilmiöiden voimakkuuden näkee erittäin hyvin, mutta siihen kehut jäävätkin. Oikeankokoisella ruudukolla saisi nämä kaksi tekijää yhdistettyä toimivaksi esitykseksi. Varsin mielenkiintoista oli verrata tuottamiani karttoja Marika Sarkkisen karttoihin, joissa hän kuvaa yli 70-vuotiaiden absoluuttisia ja suhteellisia osuuksia Helsingissä (Sarkkinen, 2017). Hänen käyttämänsä ruutukoko on jotain omien ruudukkokokeilujeni väliltä, jossain puolen kilometrin kieppeillä. Tämä näyttää toimivalta koolta selkeyden ja suhteellisen hyvän sijaintitiedon esittämiseen. Tarkastelemamme ilmiö on sama vain ikäluokkien pienellä erolla. Kartoistamme onkin havaittavissa samanlaista ryhmittymistä. ”Kartoista voidaan todeta, että absoluuttinen lukumäärä on selvästi suurin isojen teiden varsilla sekä Helsingin kaupunkien keskustojen tuntumassa. Tämä on toki täysin loogista, sillä kyseisillä alueilla asukasluku on muutenkin korkea erityisesti palveluiden ja liikenteen keskittymisen takia”, Sarkkinen toteaa. Omista kartoistani tämän havaitsee kuviosta 1. Vanhempi väestö tarvitsee hyvät kulkuyhteydet helpottamaan liikkumistaan ja palveluiden läheisyys on tärkeää, koska pitkiä matkoja ei enää jakseta kulkea.
Tee työtä joka on arvoitus. Sen tein. Yhteiskunta jatkaa vääjäämätöntä rullaamistaan eteenpäin hyötymättä kartoistani sen enempää, pysähtymättä aloilleen, miettimättä tarjoamani työpanoksen merkitystä tai merkityksettömyyttä. Itse tiedän nyt, etteivät nuo toimimattomuuden ja epäsovinnaisuuden aallokot johdattaneetkaan minua kohti upeaa löydöstä. Lähinnä huomasin, että kartan luominen ilman hyvää funktiota on vain hieman turhaa. Kaksi uutta karttaa on syntynyt valmiina katoamaan bittiavaruuteen, eikä kukaan jää niitä suuresti kaipaamaan.
Lähteet:
Sarkkinen, Marika (2017) Luento 4 (10.2.2017)
<https://blogs.helsinki.fi/macsarkk/> Luettu 10.2.2017