Tammikuu huipentui viimeperjantaiseen historiaseminaariin. Vaikka Havis Amandan haara-asento, “vanha Helsinki sotakaupunkina” ja “nuorisofestivaalit ’62 versus Olympialaiset ’52” olivat kaikki mielenkiintoisia aiheita, päällimmäiseksi mieleen jäivät tietenkin pelargonit, nuo eteläisestä Afrikasta kotoisin olevat kasvit. Sunnuntai-illan ratoksi tarjoan ihmisläheistä runoutta, joka kenties sivuaa aiheen ympäristöhistoriallista näkökulmaa:
Helsingin kodit
ahtaita ja pieniä
luonto kaukana
ruukussa valoa päin
punertava kukkanen
Asiasta toiseen. Kuten blogia ahkerasti seuraavat ovat jo huomanneet, päivitimme ulkoasua! Kommenttiosiossa voi edelleen kiistellä päivän polttavista aiheista. Esimerkiksi: olisiko Kauppatorin reunalle pitänyt sittenkin pystyttää patsas Väinämöiselle?
Teemu Perhiö
Kuvan lähde: Wikimedia Commons
Arvasin jo kirjoituksen linkkiä klikatessani, ettei kukaan muu voi kirjoittaa tällaista runollista tuubaa kuin Teemu Perhiö.
Ihan nössö ulkoasu, mutta nössöjä muutenkin koko sakki.<3
Itse kannatan alastoman Seppo Hentilän patsasta Kauppatorille.
Historiaseminaari oli varsin mainio tapahtuma, kiitos siis puhujille ja kantaville voimille!
Lienee syytä järjestetää kulttuuritoimintaa pääkaupunkimme viattomuutta loukkaavien patsaiden kauhistelun merkeissä. Nehän kannustavat meitä nuorisoepäsiveellisyyteen!