Yksi Predo-tutkimuksen kiehtovimmista piirteistä ovat istukka- ja napanuoraverinäytteet, joiden kerääminen Predo-lasten syntyessä oli varsinainen tutkijoiden ja synnytyssairaaloiden työntekijöiden voimainponnistus.
Näistä näytteistä pystymme selvittämään muun muassa sitä, millaisia epigeneettisiä muokkauksia sikiön solujen DNA:ssa on tapahtunut raskausaikana. Epigeneettisillä muokkauksilla tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että DNA:han lisätään tiettyihin kohtiin pieniä “merkkejä”, metyyliryhmiä, jotka auttavat solua päättämään, mitä geenejä luetaan ahkerammin ja mitä ei käytetä.
Vaikka yhden ihmisen kaikissa eri soluissa on lähtökohdiltaan samanlaiset DNA-ketjut ja siten myös ihan samanlaiset geenit, epigeneettisten muokkausten avulla solujen on mahdollista erilaistua niin, että eri solut tuottavat erilaisia asioita – hermosolu versoaa yhteyksiä toisiin hermosoluihin, karvatupen solut puskevat hiusta, ja niin edelleen. Eri solut käyttävät eri geenejä eri tavalla, oman roolinsa ja tarpeensa mukaan. Voisi ajatella, että DNA on ikään kuin keittokirja, ja epigeneettisten muokkauksien avulla solut voivat oman ympäristönsä ja tarpeidensa mukaan päättää, mitä reseptejä siitä keittokirjastaan käyttävät. Epigeneettisten muokkauksien avulla yksilö voi myös pyrkiä sopeutumaan ympäristöönsä: esimerkiksi raskausajan tapahtumat voivat vaikuttaa siihen, millaisia epigeneettisiä muokkauksia kehittyvän sikiön soluissa tehdään.
Epigeneettistä tutkimusta on jännittävää tehdä, mutta se on myös haastavaa. DNA:ssa on satoja tuhansia kohtia, jotka voidaan metyloida, ja kunkin näistä yhteyttä vaikkapa raskauden kestoon voidaan tarkastella.
Predossa olemme analysoineet näytteet ja niistä saatavan tiedon yhteistyössä arvostetun psykiatrian Max Planck -instituutin kanssa. Tällä viikolla minä (väikkärintekijä Sara) ja tutkimusavustaja Tuomas pääsimme paikan päälle Müncheniin opettelemaan instituutissa lisää tällaisen tiedon analysoinnista. Välillä tuntuu ihmeelliseltä, miten jänniä juttuja sitä saa työkseen tehdäkin!
