Oma hankkeemme on ottanut puolihuolimattomasti kantaa kysymykseen työelämän kompentessien merkityksestä yliopisto-opinnoissa, sillä jo hankkeen nimi, Promoting Working Life Competences in University Education, osoittaa 1) halua edistää tietoisesti työelämätaitoja yhtenä yliopisto-opintojen sisältönä ja 2) kannanottoa kompetenssien puolesta.
Jälkimmäinen on kiinnostava seikka. Kompetensseista alettiin puhua 2000-luvun alkupuolella, ja sekä OECD että Euroopan Komissio olivat aloitteen tekijöitä kompetenssien puolesta suosituksissaan ja strategioissaan. OECDssä esimerkiksi määriteltiin avainkompetenssit (key competences), joita opetuksella piti tavoitella. Kansalliset viranomaiset sitten jalkauttivat kompetenssit omiin maihinsa, esimerkiksi eri kouluasteiden tavoitteiksi. Miksi sitten kompetensseihin siirryttiin ja mitä tässä tavoiteltiin? Luin Eurydicen julkaisua “Key Data on Learning and Innovation through ICT at School in Europe 2011”, jossa siirtymän syyt kirjoitetaan auki: tavoitteena on saada ammattehin liittyvät kompetenssit kuvattua, niin että niiden toteutuminen voidaan arvioida koulutuksen tuloksellisuutena. Siis: osaako opiskelija jonkin tietyn tehtävän edellyttämät taidot vai ei. Eurydicen kuvaus siitä, miten siirrytään sisältöpohjaisesta oppimisesta kompetenssipohjaiseen (tai joskus mainittuna myös suorituspohjaiseen) on karua kirjoitusta, ja siinä saa laaja-alaisen sivistysyliopiston idea kyytiä. Tosin kompetenssipohjaisuutta on kritisoitu paljon, esimerkiksi niin, että se on mekaanista ja fragmentoi osaamisen irrallisiksi palasiksi, joka ei autakaan elävän elämän tilanteissa. Kompetenssien elämä näyttää silti vahvalta, joskin ilmesesti puhutaan ennemmin laaja-alaisista kompetensseista kuin tarkasti määritellyistä osaamistavoitteista.
Yliopiston yksi tehtävä on antaa opiskelijoille valmiuksia toimia työelämässä, se on jotakuinkin itsestään selvää. Kapeat kompetensseihin perustuvat koulutusohjelmat eivät kuitenkaan ole ratkaisu, eivät edes selkeimmissä tiettyyn ammattiin johtavissa koulutuksissa. Mielessä on idealistinen ajatus: entä jos yhdistäisi sivistysyliopiston parhaan ihanteen laaja-alaisesta tietämisestä elävässä työelämässä tarvittavaan osaamiseen luovasti ja joustavasti? Sellaiseen pyritään ProWossa, ja sellainen painotus on esimerkiksi niillä kursseilla, joita syksyllä toteutetaan eri laitoksilla ja joita tutkimme juuri työelämän uusien taitojen näkökulmasta.