Erikoistuvat arvostavat kattavaa koulutusta ja tiivistä lähiohjausta. Palaute kannustaa jatkamaan erikoislääkärikoulun kehittämistä.
Kysely toteutettiin huhti-kesäkuussa 2016 sähköisellä lomakkeella. Siinä pyydettiin erikoistuvilta palautetta yliopiston järjestämästä ja toimipaikkapohjaisesta koulutuksesta sekä lähiohjauksesta. Arviointiasteikko oli 1-5 vastaten sanallista palautetta ”Täysin eri mieltä, Jokseenkin eri mieltä, Siltä väliltä, Jokseenkin samaa mieltä, Täysin samaa mieltä” väittämiin ”Oppimistavoitteet olivat minulle selvät, Opetus/ohjausmenetelmät tukivat oppimistani, Keskeiset aiheet muodostivat selkeän kokonaisuuden, Tapa, jolla opetus toteutettiin, tuki omaa opiskeluani hyvin, Pidän seminaarien aiheita ammatillisen kehittymiseni kannalta tärkeinä, Opin seminaareissa koulutukseni kannalta hyödyllisiä asioita”. Lisäksi koulutettavilta pyydettiin vapaata palautetta.
Kyselyyn vastasi yhteensä 58 koulutettavaa HUS:sta, Helsingin kaupungilta, Vaasan Sairaanhoitopiiristä, Eksotesta ja Carealta.
Palaute oli kokonaisuudessaan hyvää. Jokaisen yksittäisen kysymyksen mediaani oli 4, eli erikoistuvat olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä koulutukseensa. Keskiarvot eri aihioittain olivat: Runkovaiheen seminaarisarja 4,00, Eriytyvän vaiheen seminaarisarja 3,92, Yliopistoseminaarisarja 3,73, Toimipaikkakoulutus 4,13, Lähiohjaus 3,86. Hajonta oli suurin lähiohjauksessa (keskihajonta 1,00).
Palautteen perusteella tulisi runko- ja eriytyvän vaiheen seminaareissa kiinnittää huomiota opetusmenetelmiin esimerkiksi sisällyttämällä niihin aiempaa aktiivisemmin erilaisia potilastapauksia. Yliopistoseminaarisarjan kokonaisuutta tulisi jäntevöittää ja samalla mahdollisesti myös nostaa vaatimustasoa (lähes viidenneksen mielestä luennot olivat tasoltaan liian helppoja). Kaiken kaikkiaan teoreettisen koulutuksen säännöllisyyttä kiiteltiin. Erityisesti puolipäiväseminaarit saivat positiivista palautetta, joskin niiden osalta toivottiin nykyistä aiempaa ennakkotehtävien antoa; myös vuorovaikutus -work shopia arvostettiin. Sisällöllisesti koulutukseen toivottiin lisää psykiatristen ja somaattisten sairauksien erotusdiagnostiikkaa, psykoterapia- ja vuorovaikutuskoulutusta sekä uusista tutkimustuloksista kertomista.
Toimipaikkakoulutukseen oltiin pääsääntöisesti tyytyväisiä ja se vastannee nykyisellään hyvin koulutettavien tarpeisiin.
Lähiohjauksessa ilmeni melko runsaasti yksilö- ja todennäköisesti myös yksikkökohtaista vaihtelua, vaikka selkeä enemmistö olikin saamaansa ohjaukseen tyytyväinen (yli puolella yleisarvio ≥4 ja 80%:lla ≥3). Lähiohjaajan tuki koettiin tärkeäksi; itse ohjauksessa toivottiin lisää ns. bedside –opetusta ja seniorin antamaa käytännön mallia nuorelle kollegalle.
Koulutukseen toivottiin lisää taitojen opetusta sekä osaamisen arviointia. Lisäksi toivottiin selkeää tiedonkulkua sekä yksittäisten koulutustapahtumien että koko koulutuksen sisällöistä ja vaatimuksista.
Kiitämme lämpimästi erikoislääkärikoulutettavia palautteestanne. Se kannustaa meitä jatkamaan ja kehittämään edelleen psykiatrian erikoislääkärikoulutusta.
Erkki Isometsä ja Tiina Paunio
Psykiatrian erikoislääkärikoulutuksen runko- ja eriytyvän vaiheen vastuukouluttajat
Helsingin yliopisto