Pikkukeskosperheen toistuvat negatiiviset kokemukset vanhemman ja lapsen suhteen riskinä ― varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapia hoitomahdollisuutena

Pikkukeskosen syntymä on aina jonkinlainen kriisi perheelle. Jo raskausaika, synnytys voivat olla poikkeavia ja traumaattisia, huoli lapsesta jatkuu usein pitkään. Vauva on pitkään tehohoidossa ja vauvan valmiudet kontaktiin tulevat viiveellä.  Vastasyntyneen mieli kehittyy suhteessa ensisijaiseen hoivaajaan.  Vanhemman kautta tuleva hoivaympäristö voi tasoittaa lapsen biologista haavoittuvuutta. Oleellista vanhemman ja lapsen suhteen kannalta vaikuttaa olevan se, miten pikkukeskosuus vaikuttaa vanhempaan ja mielikuviin, mitkä vanhemman voimavarat ovat tai miten pikkukeskosuus vaikuttaa lapsen vuorovaikutusominaisuuksiin. Pikkukeskosen vanhempi joutuu sopeutumaan mielikuvien ristiriitaan sekä jatkuvaan huoleen. Halusin tutkia: millaisia psykoterapeuttisen hoidon aiheita ja tarpeita pikkukeskosperheillä on. Ja miten varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapia voi vastata näihin tarpeisiin. Näitä tarkastelin kolmen videoidun tapaamisen kautta. Hoidon aiheet (teemat) liittyivät siihen miten ennenaikaisuus vaikutti lapseen, vanhemmaksi kasvamiseen ja vanhempi-lapsisuhteeseen. Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutti voi auttaa vanhempaa sopeutumaan, käsittelemään hankalia tunteita, tarkastelemaan vauvan mieltä ja vihjeitä ja sitä kautta saada muutosta mielikuviin, ja suhteeseen ja kohtaamaan vauvan sellaisena kuin hän on omine tarpeineen ja potentiaaleineen. Psykoterapeutti voi auttaa vanhempaa tutustumaan vauvaan ja auttaa löytämään keinoja ymmärtää, tukea ja kannatella lasta. Sekä vanhempi ja vauva voivat olla aktiivisia psykoterapiassa ja saada kokemuksia ymmärretyksi, kannatteluksi ja hoivatuksi tulemisesta.

Marika Leppänen: Pikkukeskosperheen toistuvat negatiiviset kokemukset vanhemman ja lapsen suhteen riskinä ― varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapia hoitomahdollisuutena

Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapia 2017-2021