Katsauksessa kuvataan, mistä tunnetartunnassa on kysymys ja millaisia vaikutuksia se voi psykoterapiassa tuottaa. Tunnetartunta liittyy emotionaalisen empatian ilmiöön ja sitä pidetään empatiakykyyn liittyvänä välttämättömänä, automaattisena komponenttina, jota kognitiivinen empatia olennaisesti täydentää. Tunnetartunta käsitetään jaettujen tunteiden olotilaksi ja se perustuu ihmisen taipumukseen jäljitellä muita ja synkronoitua toisiin sensorisesti, motorisesti ja affektiivisesti.
Tunnetartunnasta voidaan katsoa olevan psykoterapeutin työssä sekä hyötyä että haittaa. Tunnetartunnan mahdollistama empatia on psykoterapeutille välttämätön kyky, joka tekee mahdolliseksi eläytymisen asiakkaiden kokemuksiin. Tiedostamattomalla empatialla ja tunnetartunnalla voi olla terapeuttiin kuitenkin voimakas emotionaalinen ja somaattinen vaikutus ja johtaa vähitellen pitkittyneeseen stressiin ja uupumustilaan. Tästä puolestaan voi seurata psykoterapeuttien henkisten voimavarojen ehtymisen lisäksi epätoivottuja seurauksia asiakasnäkökulmasta. Jokaisen psykoterapeutin olisikin tärkeää tuntea tunnetartunnan ja tiedostamattoman empatian ilmiötä ja oppia keinoja ennaltaehkäisemään ja purkamaan osaltaan sen kuormitusvaikutuksia kehotietoisuuden ja tietoisen läsnäolon taitojen kautta.
Anna Peltola: Tunnetartunta psykoterapiassa
Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapia 2018-2021