”Kun sanat eivät riitä” – projisoinnin kautta integraatioon

Opinnäytetyö on teoreettinen katsaus, joka tarkastelee psykoanalyyttisia käsityksiä symbolisaation kehittymisestä, sen merkityksestä mentalisaatiokyvyn muotoutumisessa ja tunnesäätelykyvyn mahdollistumisessa.  Teoriaa peilataan kliiniseen käytäntöön:  lastensuojelun korkean riskin vauvaperheiden epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivien äitien psyko – ja musiikkiterapeuttiseen kohtaamiseen ja hoitoon.  Tutkielmassa pohditaan, voiko epävakaa vanhempi saada paremmin kohdennettua tukea psykoanalyyttisen tai musiikkiterapeuttisen hoidon esiverbaalisia kehitysvaiheita tavoittavasta lähestymistavasta. Työ osoitti, että musiikkiterapeuttisen ja/tai psykoanalyyttisen vuorovaikutuksen erityispiirteet mahdollistavat todellisuutta vääristävien projektioiden (Kleinin kuvaama skitsoparanoidinen positio)  paremman tavoittamisen ja tukevat vanhemman kykyä tuoda niitä työstettäväksi. Näin potilas voi integroida niitä itseensä ja siirtyä kehityksellisesti eteenpäin.

Auli Lipponen: ”Kun sanat eivät riitä” – projisoinnin kautta integraatioon 

Psykoanalyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2022