Kuukausi: joulukuu 2021

Julkaistu

Vaikea viha ja sen työstäminen psykoanalyysin avulla

Tutkielmassa tarkastellaan tuhoavan aggression muuttumista psykoanalyysin tapauskertomuksen valossa. Aggressio nähdään tutkielmassa psykoanalyyttiseen viettiteoriaan kuuluvan Thanatoksen eli  kuolemanvietin ilmentymänä, mutta myös vuorovaikutussuhteissa syntyvänä ilmiönä.  Aineistona toimii yhden potilaan kuusi (6) psykoanalyysituntia, joita analysoidaan systemaattisen käsiteanalyysin avulla. Aineistosta käy esiin, että työstämätön, tuhoava aggressio on potilaan keskeinen ongelma, joka vaikeuttaa hänen vuorovaikutussuhteitaan. Aggressio näyttäytyy aluksi pakkoneuroottisena ajatteluna ja toimintana. Se muuttuu hoidon edetessä rajatila-narsistiseksi problematiikaksi, jolloin aggressio tulee esiin idealisaation ja mitätöinnin vaihteluna. Aggressio kätkeytyy tapausaineistossa myös monimuotoisen häpeän taakse. Aggression työstäminen tapahtuu hoidon aikana psykoterapiasuhteessa sen elävöityessä psykoterapeutin ja potilaan välillä. Aggression ymmärtäminen, sanoittaminen ja yhdessä eläminen muuttavat sen tuhoavuutta.  Aggressio muuttuu hoidon aikana Eroksen eli elämänvietin vaikuttamaksi myönteiseksi, itseä suojelevaksi voimavaraksi.

Joona Mikkola: Vaikea viha pakkoneurootikon painajaisena ja rajatila-narsistisen potilaan ongelmana. Vihan työstäminen psykoanalyysin tapauskertomuksen valossa. 

Psykoterapeutti-psykoanalyytikko-kouluttajakoulutus TSHYAN 2017-2021

Julkaistu

Onko keinottomuus keskeinen vastatransferenssitunne syömishäiriöisen hoidossa?

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin psykoterapeutissa herääviä vastatransferenssivasteita kolmen syömishäiriöstä, kahden laihuushäiriöstä ja yhden bulimiasta, kärsivän nuoren naisen hoidossa. Tutkielmassani esiin nousseita, psykoterapeutin yleisenä keinottomuuden tunteina koettuja, vastatransferenssivasteita olivat aggression, huonommuuden ja riittämättömyyden tunteet, pelokkuuden ja vainotuksi tulemisen sekä syyllisyyden tunteet. Lisäksi psykoterapeutti kokee ruumiillisina vastatransferenssivasteina jännittyneisyyden, väsymisen ja nälän tunteita syömishäiriöisten potilaiden hoidossa. Psykoanalyyttisessa tutkimuskirjallisuudessa syömishäiriöpotilaiden hoitoa on pidetty haastavana erityisesti psykoterapeutissa heräävien vaikeiden vastatransferenssitunteiden vuoksi (mm. Strober, 2004, Farrell, 1995, Winston, 2009), ja jota tutkielmani kliiniset havainnot tukevat. Potilaan usein sanattomille aggression, pakottamisen, torjumisen, vainoamisen, huonommuuden ja syyllisyyden tunteille löytyy potentiaalinen väylä tulla tutkituksi psykoterapeutin vastatransferenssivasteiden kautta. Sanattomuus pakottaa psykoterapeutin ruumiin toimimaan vastaanottavana, kokevana säiliönä potilaan sietämättömille tunteille. Syömishäiriöiden hoidossa psykoterapeutin kyky säilyttää erillisyytensä on ratkaiseva tekijä. Erillisyyden tunteen ja potentiaalisen tilan tuoman etäisyyden avulla psykoterapeutti voi säilyttää havaitsevan positionsa ja ajattelukykynsä ja sietää vaikeita vastatransferenssitunteitaan.

Paula Lithovius: Onko keinottomuus keskeinen vastatransferenssitunne syömishäiriöisen hoidossa?

Aikuisten psykoanalyyttinen psykoterapian koulutusohjelma 2018-2022

Julkaistu

”Nurkkaan ajettu villikissa”: tunnekosketuksen kehittyminen pelko-oireisen potilaan terapiassa

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan toimenpidefobiasta ja somatisaatiosta kärsivän potilaan oireen käsitteellistämistä sekä hoitamista integratiivisessa koulutuspsykoterapiassa traumateoreettisen sekä tunnekeskeisen (Emotion focused therapy, EFT) viitekehyksen kautta.

Aineistona toimi terapian 50 ensimmäisen istunnon ääninauhat sekä terapeutin muistiinpanot niistä. Terapiaa ja sen etenemistä kuvaamaan valittiin yhdeksän keskustelukatkelmaa terapian alusta, keskivaiheelta ja lopusta, jotka ensin litteroitiin ja sitten analysoitiin valittuihin teorioihin peilaten.

Tutkimus paljasti oireen takana olevan monimutkaisen emotionaalis-kognitiivisen seurausketjun, jonka pääosassa ovat torjutut tunteet ja monimuotoinen traumatisoituminen. Tutkimus tuki sekä traumateoreettista tieteellistä tietoa että tunnekeskeisen terapian tutkimustietoa. Toimenpidepelko-oire tuli potilaalle hieman paremmin haltuun omiin primaaritunteisiin kosketuksiin pääsemisen myötä. Se ei hävinnyt kokonaan, mutta muuttui sallitummaksi; potilas alkoi uskaltaa tuntea sitä voimakkaan vähättelyn ja torjunnan sijaan. Tämä vähensi ahdistuksen tunnetta ja mahdollisti potilaalle aiempaa paremmin muiden ihmisten tuen.

Leea Mattila: ”Nurkkaan ajettu villikissa”: tunnekosketuksen kehittyminen pelko-oireisen potilaan terapiassa

Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

Julkaistu

Kivuliaalta tunteelta suojautuminen psykoterapiassa

Tunnekokemuksen virittyminen terapiaistunnolla näyttäytyy psykoterapian vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden kannalta keskeisenä sekä teoreettisen että karttuvan empiirisen tiedon valossa. Tunnekokemus voi kuitenkin estyä monin eri tavoin eri vaiheessa tunteen kokemisen prosessia. Tässä opinnäytetyössä tutkittiin yhden psykoterapiaprosessin pohjalta asiakkaan kerronnassa esiin tulevia tapoja ja syitä suojautua kivuliaalta tunnekokemukselta. Kerronnassa näkyviä tunnekokemuksen esteitä ja siihen liittyviä uhkia tarkasteltiin defenssien, selviytymiskeinojen ja tunnekeskeisen psykoterapian tarjoamista teoreettisista näkökulmista. Tutkimuksessa havaittiin viisi erilaista tunnekokemuksen esteen tai uhan teemaa: toiminnallinen kokemuksen välttäminen, kognitiivinen kokemuksen välttäminen, sosiaalinen odotus toisten reaktioista omalle tunteelle, vaatimus riittävistä perusteista tunteelle ja pelko kivuliaan tunteen sietämättömyydestä. Tulosten mukaan esteet ja uhat ehkäisivät tunteen kokemista tunteen luonnollisen kulun eri vaiheissa. Psykoterapiassa ensin tulivat näkyviin tunteen kokemisen esteet ja psykoterapian edetessä asiakkaan kokemat uhat tunteen kokemiseen liittyen. Asiakas suojautui kivuliaalta tunteelta sekä tiedostamattomilla että tietoisilla tavoilla, jotka täydensivät dynaamisesti toisiaan. Asiakkaan tietoisuus omasta suojautumisestaan ja sen motiiveista kasvoi terapian edetessä.

Otso Saariluoma: Kivuliaalta tunteelta suojautuminen psykoterapiassa

Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma, 2018–2021

Julkaistu

Anteeksiantamisen keskeisyys mentaalisessa kehityksessä

Mielen rakentumisessa ja varhaisten suhteiden korjaamisessa anteeksiantaminen on keskeisessä roolissa – ja vastaavasti korjaaminen on keskeisessä roolissa kaikissa ihmissuhteissa ja henkisessä kasvussa.

Psykoanalyytikon ja potilaan välisessä suhteessa anteeksiantaminen elää transferenssi-vastatransferenssikytköksessä erityisesti negatiivisen transferenssin työstämisessä ja etsittäessä eksistentiaalista ymmärrystä elämän kärsimykseen. Nimitän analyytikon potilasta kunnioittavan, nöyrän ja rakkaudellisen asennoitumistavan sovituksen mielentilaksi.

Mielenrakenteita muuttava yhteistyö potilaan ja analyytikon välillä  edellyttää kykyä sietää haavoittumisen kipua, jolloin tarvitaan psykoanalyyttistä rakkautta ja anteeksiantamiskykyä. Voidakseen antaa anteeksi haavoittavan kokemuksensa, on voitava päästää irti toisen meissä herättämästä tunteesta, pyrkien totuudellisesti tutkimaan itseämme. Sovituksen mielentilassa jatkuva menetyksen käsittely auttaa ymmärtämään ihmissuhteen ainoana kehityksellisenä kasvualustana sekä analyytikolle että potilaalle.

Aili von Schulman: Sovituksen mielentila psykoanalyyttisen asenteen ytimessä

Psykoterapeutti-psykoanalyytikko-psykoterapeuttikouluttaja koulutus TSHYAN  2017-2021

Julkaistu

”Olisit niinku et olisikaan” – Toimijuutta häivyttävien puhetapojen merkityksiä psykoterapiakeskustelussa

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan yhden asiakkaan toimijuutta häivyttäviä puhetapoja, terapeutin tapoja vastata niihin sekä näiden puhetapojen merkityksiä. Tämän tapaustutkimuksen aineistona oli 27 kerran koulutuspsykoterapian istuntojen ääninauhat ja terapeutin muistiinpanot istunnoilta. Terapiakeskusteluja tarkasteltiin keskusteluanalyysin mukaisesti hetki hetkeltä tapahtuvana vuorovaikutuksena, jossa jokainen puheteko vaikuttaa keskustelun kulkuun ja yhdessä rakennetaan merkityksiä ja muutosta.

Opinnäytetyössä taustalla on ajatus toimijuuden vahvistamisesta psykoterapiatyön kohteena, asiakkaan auttaminen objektipositiosta subjektipositioon suhteessa ongelmiinsa. Tässä tapauksessa asiakas häivyttää toimijuuttaan korostuneesti puhumalla itsestään ilman ”minä”-subjektia. Tutkimuksessa havainnollistuu terapeutin erilaiset vastaamisen tavat hänen pyrkiessään tukemaan asiakasta kohti vahvempaa toimijuutta, kuten asiakkaan asettaminen aktiiviseen toimijuuspositioon, puhujan asennon vaihdot tai liittyminen toimijuutta häivyttävään puheeseen.

Terapeutti toimii asiakkaan lähikehityksen vyöhykkeellä liittymällä toimijuutta häivyttävään puheeseen edistääkseen yhteistä kokemuksen tavoittamista ja toisaalta ehdottamalla hienovaraisia muutoksia. Tuloksissa havainnollistuu, kuinka asiakas siirtyy yhteisen havaitsijaposition kautta kohti subjektipositiota sekä mikrotasolla terapiakeskusteluissa että laajemmin terapiaprosessin edetessä.

Hanna Jennings: ”Olisit niinku et olisikaan” – Toimijuutta häivyttävien puhetapojen merkityksiä psykoterapiakeskustelussa

Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma 2018–2021

 

Julkaistu

Ongelmallinen vihan tunne ja muutos koulutuspsykoterapiassa

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan potilaan ongelmallista vihan tunnetta ja psykoterapiassa tapahtuvaa muutosta tämän kokemuksen suhteen Knoxin toimijuuden käsitteen, EFT:n primaari- ja sekundaaritunteiden käsitteiden ja Sternin present moment käsitteen kautta.

Terapian alussa vihan tunne oli pelottava, vieras, ei-omistettu kokemus, jonka suhteen potilaan toimijuus oli vähäinen. Kokiessaan vihaa potilas toimi Knoxin toimijuuden tasojen mukaisesti fyysisellä toimijuuden tasolla. EFT käsitteiden kautta viha kuvautui tukahdutettuna primaaritunteena. Vihan tunne ilmeni terapiasuhteessa ja opinnäytetyössä tarkastellaan yllä kuvattujen käsitteiden kautta vihan tunteen työstämistä ja terapeutin toimintaa, tarkastellen mikä terapeutin toiminnassa tuki muutosta ongelmallisen kokemuksen suhteen. Lisäksi arvioidaan muuttuiko potilaan toimijuuden kokemus suhteessa vihan tunteeseen.

 

Petra Laine: ”Se on kuin olisi ojassa, siellä on köysi mutta pitää itse kiivetä”. Ongelmallinen vihan tunne ja muutos koulutuspsykoterapiassa.

Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma, 2018–2021

Julkaistu

”VAHVA, KYLMÄ JA KOVA” – kuvauksia urheilijan vaativuudesta integratiivisessa lyhytterapiassa

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan sitä, millaisena urheilijan vaativuus ilmenee ja mitä sen taustalla on tämän urheilijan kohdalla. Lisäksi tarkastellaan, millainen muutos on mahdollinen tässä tapauksessa lyhyen integratiivisen terapian aikana. Opinnäytetyö on tapauskuvaus yhdestä urheilijasta, ”Aatusta”. Aineistona toimi viidentoista kerran koulutuspsykoterapian äänitallenteet ja terapeutin muistiinpanot tapaamisista. Terapiakatkelmia tarkasteltiin Kernbergiläisen objektisuhdeteorian ja kognitiivis-konstruktivistisen mielen mallin ja erityisesti syömishäiriöisen merkitysorganisaation valossa. Aineistosta poimittiin tarkempaan tutkimiseen kohtia, joissa ilmeni vaativuutta, sen taustalla vaikuttavia tekijöitä ja mahdollisia muutoksen alkuja. Tuloksissa heijastui vaativuus voittaa pakottavana toimintatapana. Tämä suojasi huonommuuden kokemukselta ja ilmensi hataraa minäkokemusta. Tuloksissa oli nähtävissä muutoksen alkuja, mutta minuuden syvätason ja persoonallisuuden rakenteen muutokset eivät olleet vielä tämän lyhyen terapian aikana mahdollisia.

Jaana Blom: ”VAHVA, KYLMÄ JA KOVA” – kuvauksia urheilijan vaativuudesta integratiivisessa lyhytterapiassa

Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma, 2018–2021

Julkaistu

Keho kokemisen ja viestinnän väylänä rajatilaisen potilaan psykoterapiaprosessissa

Tämä opinnäytetyö on tapaustutkimus psykoterapiaprosessista, jossa rajatilaisesti organisoituneen potilaan keho oli voimakkaasti läsnä. Teoreettisesti aihetta lähestyttiin hakien integratiivista ymmärrystä kehollisuuteen, somatisaatioon, toiminnallisiin oireisiin ja psykosomatiikkaan eri psykoterapiaperinteistä. Analyysin fokukseen valittiin mentalisaatioteoria ja erityisesti kehollistetun mentalisoinnin käsite. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, millaisia mielentiloja rajatilaisesti organisoituneen potilaan kehollisen oireilun taustalla oli, ja miten kehollistettu mentalisointi onnistui tai estyi, kun potilas ilmaisi kehollisia oireita ja sairauksia psykoterapiaprosessin alkuvaiheessa. Aineistona oli 41 käynnin mittaisen terapian ääninauhoitteet ja terapeutin muistiinpanot. Lopulliseen analyysiin valittiin neljän istunnon litteraatiot terapiaprosessin alkuvaiheesta. Analyysimenetelmänä oli laadullinen sisällön analyysi. Tuloksissa nousi esiin, kuinka potilas toi terapiaan kehon ja mielen yhteyksien tutkimisen heti terapiaprosessin alussa. Tämän jälkeen hänen kykynsä kehollistettuun mentalisointiin vaihteli. Keholliseen kokemiseen ja somaattisiin oireisiin liittyi usein pelon ja yksinäisyyden tunteet ja suhteessa olon vaikeudet. Nämä tekijät on myös aikaisemmissa tutkimuksissa linkitetty vahvasti yhteen toiminnallisen oireilun ja somatisaation kanssa.

Laura Nikkola: Keho kokemisen ja viestinnän väylänä rajatilaisen potilaan psykoterapiaprosessissa

Integratiivinen psykoterapeuttikoulutus 2018-2021

Julkaistu

Itsehavainnointi ja kokemuksellisuus lyhytterapiaprosessin merkityksellisissä hetkissä

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan miten yhden koulutuspotilaan ongelmallinen kokemus muuttui lyhytterapiaprosessin aikana esiintyvissä merkityksellisissä hetkissä. Asiakkaan ongelmallinen tarina määriteltiin, ja terapian alusta, keskivaiheelta ja lopusta tunnistettiin tarinasta poikkeavia innovatiivisia hetkiä, jotka ensin litteroitiin ja sitten analysoitiin innovatiivisten hetkien menetelmää soveltaen. Ymmärrystä muutoshetkistä syvennettiin tarkastelemalla niitä itsehavainnoinnin kehityksen sekä kokemuksellisen prosessoinnin näkökulmista.

Alussa terapiassa merkitykselliseksi osoittautui kokemusten sanoittaminen ja jakaminen, vahvasti esiin tulevien tunteiden ilmaisu, säilöminen ja reflektointi. Nämä näyttivät mahdollistavan etäisyyden ja uuden ymmärryksen muodostamisen suhteessa ongelmakokemukseen. Prosessin keskivaiheessa asiakas sanoitti eri tavoin miten kokemansa oivallukset ovat muuttaneet hänen mahdollisuuttaan suhtautua omiin tunteisiin ja ongelmallisin toimintatapoihin. Terapiaprosessin lopussa korostui muutoksen kuvaaminen. Asiakas toi esiin miten koetut uudet ja eriytyneemmät tavat nähdä ja suhtautua tunteisiin ja toisiin, sekä omien tarpeiden uudenlainen huomioiminen, ovat kehittyneet suhteessa aikaisempaan.  Analyysin tulokset tukevat Innovaativisten hetkien -teorian hypoteesia, että innovatiiviset hetket muuttuvat laadullisesti psykoterapiaprosessin kuluessa, mikä mahdollistaa ongelmien käsitteellistämisen ja kokemisen uudella tavalla. Itsehavainnoinnin näkökulmasta asiakkaan kuvauksissa näkyy uudenlaisen subjektiposition orastavaa kehittymistä suhteessa ongelmakokemukseen. Kokemuksellisuuden näkökulmasta kannatteleva allianssi, tunteiden säilöminen sekä lähikehityksen vyöhykkeellä tapahtuva kokemusten reflektointi edesauttoi kuvatun muutoksen mahdollistumista.

Susanne Tiihonen: Itsehavainnointi ja kokemuksellisuus lyhytterapiaprosessin merkityksellisissä hetkissä

Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma 2018-2021