joulukuu 2022 – Sivu 2 – Psykoterapeuttikoulutuksen opinnäyteikkuna

Lopputyössäni tarkastellaan erillisyyttä varhaisen objektisuhdekehityksen valossa, erillisyyden puutteisiin yhdistyviä vaikeuksia sekä erillisyyteen tukemista psykoterapiassa.

Taustaksi esitellään eriytymis-yksilöitymis -kehitykseen liittyviä käsitteitä, kuvataan itse- ja objektirepresentaatioiden muodostumista transitionaalitilassa (Winnicott) ja erilaisia suhteessa olon muotoja (Ogden).

Erillisyyden menetystä kuvataan ensin diagnostisesti, vuorovaikutuksessa, kielellisinä ilmiöinä ja koetun ahdistuksen näkökulmasta ja sen jälkeen etenevinä prosesseina, joihin liittyy objektirepresentaatioiden fragmentoitumista (Kohut) sekä merkitysyhteyksien purkautumista (Bion). Päätteeksi tarkastellaan terapeutin toimintaa uutta rakennetta luovien vaihespesifien sisäistysten kehitysobjektina (Tähkä) sekä transferenssisuhteessa tapahtuvaa arkaaisen materiaalin läpityöstämistä.

Psykoterapian ydin sisältyy ajatukseen, että psyykkisillä oireilla on mieli eli jokin merkitys tai yhteys potilaan kokemushistoriaan, joka voidaan terapian avulla tavoittaa ja jonka tunnistaminen vapauttaa psyyken traumaattisesta toistamispakosta. Terapian uutta rakennetta luovat sisäistykset tehostavat ahdistuksenhallintaa, psyykkistä integraatiota ja ego-dominanssia. Defensiivisen suojautumisen tarve vähenee. Psyykkisen erillisyyden rakentumisen myötä mahdollistuvat minän kokema narsistinen tyydytys ja merkitykselliset objektisuhteet.

Taru Levomäki: Varhaiset objektisuhteet ja erillisyys psykoterapiassa

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapeuttikoulutus 2019-2022

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin skeematerapiassa käytetyn diagnostisen mielikuvaharjoituksen hyödyllisyyttä käsitteellistämisen tukena. Lisäksi mielenkiinnon kohteena oli SMI-lomakkeen tuoma lisähyöty käsitteellistämiseen. Diagnostista mielikuvaharjoitusta on tutkittu hyvin vähän ja korjaava mielikuvatyöskentely on enemmän edustettuna myös skeematerapeuttisessa kirjallisuudessa.

Tutkimusaineistona oli yhden koulutusterapiapotilaan prosessin alkuvaiheilla tehtyjen diagnostisten mielikuvaharjoitusten nauhoitusten litteroinnit, käyntien muistiinpanot sekä SMI lomake.

Diagnostisen mielikuvaharjoituksen pohjalta tehdyssä käsitteellistämisessä ahdistuneisuutena ilmenevien ongelmien taustalta esiin tuli keskeisinä hankalina tunnekokemuksina pelkoa ja häpeää, ja tarpeina huomion ja turvallisuudentarvetta. Keskeisiä haitallisia selviytymiskeinoja olivat vaativuus, perfektionismi, yliajattelu ja miellyttäminen. SMI:n tuoma lisäarvo käsitteellistämiseen oli siinä, että se nosti esiin itsensä tehostajan moodin, jota muuten ei tässä vaiheessa olisi saatu työskentelyyn.

Tämä tutkimus tuki aikaisempaa tutkimusta siinä, että diagnostinen mielikuvaharjoitus on toimiva ja voimallinen työkalu käsitteellistämisen tukena. Tässä tapaustutkimuksessa se osoittautui myös voimakkaasti tunteita herättäväksi ja terapeuttista muutosprosessia käynnistäväksi välineeksi. Diagnostinen mielikuvaharjoitus on terapiaprosessin alkuvaiheen menetelmä, joka sopisi laajemmin hyödynnettäväksi. Siitä olisi tärkeää saada lisätutkimusta, jotta saataisiin laajempaa käsitystä siitä, mikä mielikuvatyöskentelyssä on merkityksellistä. Tämän tapaustutkimuksen pohjalta diagnostinen mielikuvaharjoitus vaikuttaisi lupaavalta menetelmältä hyödynnettäväksi myös lyhytterapeuttisiin interventioihin.

Johanna Nuutinen: Diagnostinen mielikuvaharjoitus käsitteellistämisen tukena – tapaustutkimus

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022