Artikkelit

Julkaistu

Kontekstuaalisen skeematerapian menetelmät toistuvan uupumuksen hoidossa

Opinnäytetyössä tarkastellaan, mitä kognitiivisen psykoterapian menetelmiä voidaan käyttää työ- tai opiskelu-uupumuksen hoidossa. Erityisesti huomio on ollut niin sanottujen kolmannen aallon menetelmien soveltamisessa opiskelijan toistuvan uupumuksen hoidossa. Tutkimusten mukaan haitalliset skeemat ja niihin vastaavat toimimattomat selviytymiskeinot voivat tuottaa työuupumusta lisääviä toimintamalleja. Haitallisten skeemojen ohjaamien toimimattomien toimintamallien jäsentäminen on tärkeä osa toistuvan työuupumuksen hoidon alkua. Uudenlaisen jaksamista tukevan toimintamallin käyttöönotto voi olla kuitenkin haastavaa ja siihen eivät perinteiset skeematerapian menetelmät ole välttämättä riittävät erityisesti toistuvan työuupumuksen kohdalla. Viime aikoina työuupumuksen hoidon tutkiminen on suuntautunut psykologisten prosessilähtöisten menetelmien vaikuttavuuteen. Psykologisista prosesseista mindfulness- ja hyväksyntätaitojen lisäämisellä sekä arvopohjaisella työskentelyllä on erityisesti havaittu olevan merkitystä työuupumuksen hoidossa. Psykologisen joustavuuden lisääminen näiden prosessien kautta tuntuu olevan yksi tärkeä tekijä työuupumuksen hoidossa. Kontekstuaalisen skeematerapian menetelmät ovat lupaavia työuupumuksen hoidossa, koska niissä yhdistetään kolmannen aallon menetelmiä skeematerapiaan. Tutkimustieto aiheesta on kuitenkin vielä niukkaa.

Opinnäytetyö on tapausselostus, jonka aineistona ovat olleet koulutusterapia-asiakkaan nauhoitetut käynnit, piirretyt jäsennykset ja skeemamoodikyselyn SMI-kyselyn (Schema Mode Inventory) tulokset. Aineiston analyysissä on sovellettu teorialähtöisen sisältöanalyysin menetelmiä. Tapausselostuksen tulosten mukaan kontekstuaalisen skeematerapian menetelmät soveltuvat toistuvan uupumuksen hoitamiseen erityisesti sen osalta, että ne lisäävät mooditietoisuutta ja haastavat rikkomaan uupumuksen toimintamallia sekä ohjaavat muuttamaan toimintaa kohti hyvinvointia ja omien arvojen suuntautuneesti. Lisääntyneestä mooditietoisuudesta käsin opittua uupumuksen toimintamallia voi haastaa ja muuttaa omaa käyttäytymistään sekä vahvistaa toimivan aikuisen roolia. Psykologista joustavuutta lisäävät menetelmät auttoivat asiakasta pohtimaan, voisiko riittämättömyyden tunteita hyväksyä ja sitoutua enemmän omien arvojen mukaiseen toimintaan sekä muuttamaan suhtautumista ajatuksiin.

Uupumuksen toimintamallista irti päästäminen voi olla vaikeaa toistuvan uupumuksen kohdalla ja perinteisen skeematerapian menetelmät eivät välttämättä ole silloin riittävät. Näyttää siltä, että tällöin hoidossa on hyvä käyttää integroiden niitä kognitiivisen psykoterapian kolmannen aallon menetelmiä, mitkä lisäävät mooditietoisuutta, hyväksyntää, tietoisuustaitoja ja arvojen mukaiseen toimintaan sitoutumista. Kontekstuaalisen skeematerapian menetelmiä uupumuksen hoidossa ei ole vielä tutkittu paljon ja olisi hyvä saada lisää kuvausta siitä, mitä uutta tämä terapiamuoto tuo uupumuksen hoitoon.

Hanna Heinonen: Kontekstuaalisen skeematerapian menetelmät toistuvan uupumuksen hoidossa

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2023

Julkaistu

Olosuhteiden armoilla olijasta omaa arvoaan rakentavaksi toimijaksi

Tarkastelen tässä opinnäytetyössä yksittäistä psykoterapiaistuntoa, jonka jälkeen asiakkaan ahdistuneisuus väheni. Hyödynnän varhaisen vuorovaikutuksen ja psykoterapian tutkimusta yhdistävää perinnettä, toimijuuden käsitettä sekä keskustelunanalyyttistä psykoterapiatutkimusta. Implisiittisen vuorovaikutuksen näkökulmasta istunnossa säädeltiin yhdessä asiakkaan sietämätöntä ahdistusta, minkä jälkeen sitä oli mahdollista ymmärtää kielellisellä tasolla. Keskityn asiakkaan parakielellisiin ahdistus-dysforian ilmauksiin (mm. itku, puheen muutokset) ja terapeutin tapoihin liittyä näihin. Terapeutin liittyminen oli yhtäältä implisiittistä: prosodista ja keskustelun suuntaa muuttavaa. Terapeutti liittyi asiakkaan ilmaisuihin myös eksplisiittisellä, käsitteellisellä tasolla: esitti tarkentavia kysymyksiä sekä tulkintoja asiakkaan affektiivisesta kokemuksesta, etäännytti sitä ja häivytti asiakkaan toimijuutta suhteessa kokemukseen. Kuvaan, miten asiakkaan affektiivinen ilmaisu jatkui tai vaimeni terapeutin interventioiden jälkeen ja miten hän eteni affektikokemuksensa tutkimiseen ja uudenlaisen toimijuuden ilmaisemiseen suhteessa siihen. Käsitän asiakkaan voimakkaat affekti-ilmaukset istunnon sisäisinä ”now”-hetkinä, joista muodostui kohtaamisen hetkiä terapiadyadin löytäessä uuden tavan olla suhteessa toisiinsa ja asiakkaan ahdistukseen.

Kirsi Mallea: Olosuhteiden armoilla olijasta omaa arvoaan rakentavaksi toimijaksi – Terapeutin liittyminen asiakkaan dysforisen affektin ilmaisuihin ja mitä liittymisestä seurasi yhdessä merkittävässä terapiaistunnossa

Integratiivinen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma (2018-2021)

Julkaistu

Kuolemasta, pelosta ja kuolemanpelosta

Tässä opinnäytetyössä pohdin kuoleman mukanaan tuomaa pelkoa muutaman eri tapauksen sekä suruun ja kuolemaan liittyvän teorian avulla. Tapauksissa käsittelen pelkoa, joka nousee läheisen kuolemasta, omasta vakavasta sairastumisesta tai oman kuoleman läheisyydestä. Esiin tuomissani tapauksissa pelko voi estää suruprosessin etenemisen onnistuneesti tai hankaloittaa sen käynnistymistä ja etenemistä. Suruprosessi koostuu realiteettitestauksista ja muistojen uudelleenkäynnistä. Läheisen kuolema nostaa esiin tuhoutumisen pelon. Omaa lähestyvää kuolemaa on vaikea ajatella, ja myös suruprosessi on toisenlainen.

Käsittelen kuolemaan liittyvää pelkoa, joka saa yksilön ahdistuksen defenssinä kieltämään todellisuuden tai pyrkimään ymmärtämään sitä. Kaikessa pelossa on pohjimmiltaan kyse kuolemanpelosta.

Kulttuurissamme puhutaan vähän kuolemasta ja sen mukanaan tuomista ilmiöistä. Haluan omalta osaltani tuoda esiin kuoleman ainutlaatuisena ja samaan aikaan kaikkia koskevana luonnollisena asiana, jonka pohtiminen voi tuoda elämään uusia näkökulmia ja syvyyttä.

 

Anu Koivisto: Kuolemasta, pelosta ja kuolemanpelosta

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Julkaistu

Transsensitiivinen lähestymistapa kognitiivis-integratiivisessa psykoterapiassa

Sukupuolivähemmistöön kuuluvilla ihmisillä voi olla samoja mielenterveysongelmia kuin muillakin ihmisillä, mutta kulttuurin ahtaiden sukupuolinormien ja vähemmistöstressin seurauksena joidenkin mielenterveysongelmien, kuten masennuksen ja ahdistuksen riski on kuitenkin kohonnut. Olennaisimmat tekijät transsukupuolisten asiakkaiden psykoterapiassa ovat tieto sekä terapeuttinen asennoituminen, terapeutin tulee olla tietoinen siitä kulttuurisesta ympäristöstä, missä elämme ja millaisia vaikutuksia sillä kullekin yksilölle on.

Transsensitiivisen terapian lähtökohtana on työntekijän sensitiivisyys ja ammattitaito sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden teemoissa sekä tasavertainen ja luottamuksellinen yhteistyösuhde asiakkaan kanssa. Ammattitaidolla tarkoitetaan ajantasaista tietoa ja osaamista vähemmistökysymyksistä, haasteista ja voimavaroista, joita vähemmistöasemaan erityisesti ja yleisesti liittyy. Keskeisenä työskentelyn tavoitteena voivat olla paitsi oman sukupuoli-identiteetin vahvistuminen myös niiden erityiskysymysten työstäminen, joita sukupuoleltaan moninaiset usein kohtaavat arjessaan. Transsensitiivisessä terapiassa yhtenä tavoitteena voi olla tutkia ja vahvistaa asiakkaan sukupuoli-identiteettiä sekä luoda hyväksyvää ja arvostavaa suhdetta omaan itseen. Myös mahdolliset hoitotarpeet -ja toiveet voivat olla pohdinnan kohteena. Yhteiskunnan normatiivisuuden synnyttämä vähemmistöstressi ja syrjintäkokemukset vaikuttavat usein transihmisten jaksamiseen sitä heikentäen ja altistavat lisäksi itseen ja identiteettiin kohdistuville kriittisille ajatuksille.

Terapiasuhteen laatu toimii välittävänä tekijänä vahvistavan suhtautumisen ja hyvinvoinnin välillä, mutta myös vahvistava ja myönteinen suhtautuminen vaikuttaa myönteisesti terapiasuhteen laatuun. Suhteen luomiseen ja sen ylläpitämiseen tulee siis panostaa ja tietoa tämän tueksi tarvitaan. Transihmisten kohdalla luottamuksella terapeutin tietoon, osaamiseen ja sensitiivisyyteen on vaikutus terapiasuhteen laatuun ja näin terapian tuloksellisuuteen.

Tässä tutkimuksessa hahmotellaan transsensitiivistä lähestymistapaa kognitiivis-integratiivisessa psykoterapiassa erityisesti kognitiivisten psykoterapioiden ja hyväksymis- ja omistautumisterapian näkökulmista. Tapaustutkimuksen aineistoa analysoidaan vuorovaikutustutkimusta hyödyntäen psykoterapian vuorovaikutuksellisen puolen tavoittamiseksi.

Outi Olakivi: Transsensitiivinen lähestymistapa kognitiivis-integratiivisessa psykoterapiassa

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma (2020-2023)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Julkaistu

Tunteensäätelyn muutos dialektista käyttäytymisterapiaa ja skeematerapiaa yhdistävässä ryhmähoitomallissa

Tässä tutkimuksessa kerättiin tietoa tunteensäätelyn muutoksesta
epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä potilailla. Potilaat
osallistuivat vuoden kestävään ryhmähoitomalliin, joka yhdisti
skeematerapiaa ja dialektista käyttäytymisterapiaa. Hoitoon kuuluivat
viikoittaiset psykoedukatiivisen ryhmän käynnit, yksilöterapeutin
käynnit 1-3 viikon välein ja välitehtävät. Tutkimus toteutettiin osana
menetelmän soveltuvuuden arviota avoerikoissairaanhoidon
aikuispsykiatrianyksikön käyttöön. Hoidossa vuoden käyneistä
haastateltiin kolme tavoitettua potilasta, ja he täyttivät BSL-23 (Bordeline
Symptoms List 23) lomakekyselyn. Kaikkien loppuhaastatteluun
osallistuneiden potilaiden tunteensäätelyssä oli tapahtunut selvää
kohentumista; tunnevaltaiset episodit ja haitallisten
tunteensäätelykeinojen käyttö olivat vähentyneet, potilaat tunnistivat ja
nimesivät tunteita paremmin. Myös lomakkeella mitattuna epävakaan
persoonallisuuden oireilu oli vähentynyt.

Minna Kynsilehto: Tunteensäätelyn muutos dialektista käyttäytymisterapiaa ja skeematerapiaa yhdistävässä ryhmähoitomallissa 

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma (2020-2023)

Julkaistu

Terapian tuloksellisuuteen vaikuttavat tekijät koulutuspsykoterapian alkuvaiheessa.

Opinnäytetyön tavoitteena on tunnistaa ja kuvata terapian tuloksellisuuteen olennaisesti vaikuttavia tekijöitä koulutuspsykoterapiassa sekä terapeutin että asiakkaan arvioimina. Aihetta lähestytään sekä tutkimuskirjallisuuden että neljän tapauksen pohjalta. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten terapeuttinen allianssi ja asiakkaan motivaatio lähtevät rakentumaan sekä asiakkaan että terapeutin arvioimana terapian 4. istunnolla.  Näiden lisäksi asiakkailta kartoitetaan terapian ulkopuolista sosiaalista tukea ja ajankohtaisia negatiivisia elämäntapahtumia, jotka ovat muutosprosessin kannalta keskeisiä terapiasuhteen ulkopuolisia tekijöitä. Kahta pidemmässä terapiassa olevaa asiakasta pyydetään arvioimaan muutosprosessille olennaisia tekijöitä vielä toistamiseen 12. istunnolla. Kaikissa arvioiduissa terapiasuhteissa allianssi on asiakkaan näkökulmasta riittävän hyvä terapiaprosessin etenemistä ajatellen mitattuina ajankohtina. Tutkimuksessa havaitaan asiakkaiden arvioiden allianssista ja motivaatiosta hoitoon olevan myönteisempiä kuin terapeutin arvioiden. Myöskään muilla mitatuilla osa-alueilla vastaukset asiakkaan antamina eivät nousseet hälyttävälle tasolle lukuun ottamatta motivaatiota yhden asiakkaan kohdalla ensimmäisessä mittauksessa. Tutkimus tuo esiin, että terapeutin ja asiakkaan arviot terapian sisäisistä tekijöistä poikkeisivat toisistaan, joka vahvistaa palautteen käytön tärkeyttä terapian aikana suotuisan etenemisen varmistamiseksi. 

Pauliina Sarviluoma: Terapian tuloksellisuuteen vaikuttavat tekijät koulutuspsykoterapian alkuvaiheessa. 

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Julkaistu

”Irti-masennuksesta tai sitten ei” KIT- ryhmäkuntoutus kroonisesti masentuneille

Tässä KIT-psykoterapeuttikoulutuksen opinnäytetyössä kuvataan psykiatrian aluepoliklinikalla toteutettua ”Irti masennuksesta”-kuntoutusryhmähoitomallia kroonisesti masentuneille kuntoutujille, jossa on yhdistetty tietoisuustaitoihin perustuvan kognitiivisen terapian ryhmähoitomalliin elementtejä hyväksymis- ja omistautumisterapiasta, myötätuntosuuntaisesta terapiasta ja CBASP-terapiamallista.

Kvalitatiivisena tutkimuskysymyksenä on kuntoutujien subjektiiviset kokemukset ryhmäinterventiosta. Kvantitatiivisesti on mitattu muutosta 4 ryhmän läpikäyneen kuntoutujan masennusoireiden määrässä, tietoisuustaidoissa, psykologisessa joustavuudessa ja itsemyötätunnossa ryhmän loppuessa verrattuna ryhmän alkutilanteessa tehtyihin mittauksiin. Tämän tutkimuksen aineiston pohjalta kvalitatiivisesti arvioituna kuntoutujat kokivat testatun ryhmähoitomallin myönteisesti. Kvantitatiivisessa arviossa osallistujat eivät vaikuttaneet hyötyneen ryhmähoidosta merkittävästi. Kvalitatiivisen arvion ja kirjallisuudesta löytyvän tieteellisen näytön perusteella tämän kaltaista integratiivista hoitomallia voisi jatkossa testata lievemmästä masennuksesta kärsivillä ja vähäisemmän samanaikaissairastavuuden omaavilla kuntoutujilla. Kirjallisuuden tutkimusnäyttö ja ryhmäläisten palaute puoltavat pidempää, esimerkiksi 16 kerran ryhmähoitomallia ja CBASP-terapiamuodon sisältöjen suurempaa painottamista.

Minna Hirvelä: ”Irti masennuksesta tai sitten ei” Kognitiivis-integratiivinen ryhmäkuntoutus kroonisesti masentuneille

Kognitiivis-Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Julkaistu

Toimijuuden muutos ja muutoksen esteet eräässä lyhyessä kognitiivisessa psykoterapiassa

Mielenterveysongelmat ovat hyvin yleinen ongelma ja erityisesti masennushäiriöt ovat Suomessa olleet lisääntymään päin. Psykoterapia on yksi mielenterveydenhäiriöiden vaikuttava hoitomuoto. Psykoterapialla pyritään oireiden helpottumisen lisäksi vaikuttamaan potilaan toimijuuteen siten, että potilaasta itsestään tulee aktiivinen toimija suhteessa omiin haasteisiinsa. Potilaan oman toimijuuden kehittyminen on muutosprosessin edellytys. Yhteistyösuhteen laatu ja potilaan tietyt psykologiset ominaisuudet vaikuttavat muutosprosessin etenemiseen. Tässä tapaustutkimuksessa tarkastellaan erään lyhyen kognitiivisen koulutusterapiapotilaan toimijuuden muutosta. Terapiatapaamisissa käytettiin erilaisia kognitiivisen terapian sekä hypnoterapian menetelmiä. Muutoksen mittarina käytettiin nauhoitettuja terapiakeskusteluja, APES-asteikkoa sekä CORE-OM- ja BDI kyselyä. APES-asteikko (Assimilation of Problematic Experience Scale) on assimilaatiomalli, jonka avulla voidaan tarkastella potilaan muutosta suhteessa ongelmalliseen kokemukseen. APES-asteikolla arvioituna potilaan toimijuudessa tapahtui muutosta parempaan terapian aikana. BDI- ja CORE-OM kyselyt osoittivat lievää myönteistä muutosta, ja potilaan oma sanallisesti ilmaisema kokemus omasta voinnistaan ja kyvystä vaikuttaa ongelmiinsa olivat eri tasolla kuin terapian alussa. Potilas olisi mahdollisesti voinut hyötyä paremmin pidemmästä psykoterapiasta, koska potilaalla oli taustalla pitkä historia mielenterveyden ongelmien sekä itsetuntoon liittyvien haasteiden kanssa

Janette Frondelius : Toimijuuden muutos ja muutoksen esteet eräässä lyhyessä kognitiivisessa psykoterapiassa

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma sisältäen hypnoterapiaa

Julkaistu

Potilaan ja terapeutin skeemojen vaikutus terapeuttiseen yhteistyösuhteeseen kognitiivis-integratiivisesta viitekehyksestä tarkasteltuna

Tietyn tyyppiset potilaat tai potilaiden tietyt spesifit ongelmat tai aktivoituvat maladaptiiviset skeemat saattavat herättää terapeuteissa voimakkaita tunteita ja terapeuttina onkin tärkeää itsereflektion kautta oppia tunnistamaan itselleen tyypilliset tavat reagoida ja toimia näissä tilanteissa. Terapeutin kyvyllä itsereflektioon on merkittävä vaikutus terapeuttisen vuorovaikutussuhteen laatuun. Jos terapeutti jättää huomioimatta tai ei tunnista emotionaalisia reaktioitaan, saattaa sillä olla terapiasuhdetta ja terapian kulkua haittaavia vaikutuksia.

Tässä opinnäytetyössä tarkastelin lähdekirjallisuuden ja koulutusterapia-asiakkaistani keräämäni aineiston avulla terapiasuhteeseen vaikuttavia osatekijöitä. Tarkastelin aihetta sekä potilaalla että terapeutilla terapiaistunnoissa aktivoituvien skeemojen ja niiden välillä tapahtuvan vuorovaikutuksen kautta. Lisäksi vertailin Youngin skeemakyselyn (YSQ) ja Leahyn terapeutin skeemakyselyn (TSQ) yhteneväisyyksiä ja eroja kuvaamaan niitä uskomuksia, joita terapeutti liittää itseensä terapeuttina ja joilla on mahdollisesti vaikutusta terapeutin tapaan olla vuorovaikutussuhteessa potilaan kanssa.

Tämän opinnäytetyön tulokset vahvistivat aiempaa käsitystä siitä, että potilaan ja terapeutin skeemat ovat vahvasti vuorovaikutuksessa terapiaistunnoissa ja vaikuttavat terapiasuhteen kehittymiseen ja terapian kulkuun monin tavoin. Sekä Youngin että Leahyn skeemakyselyiden tulokset terapeutilla vastasivat tässä tutkimuksessa erityisesti vaativuuden ja uhrautuvuuden skeemojen osalta aiempia tutkimuksia mielenterveyden alan ammattilaisilla eniten esiintyvistä skeemoista. Kyselyt kuvasivat keskenään hyvin identtisesti terapeutin uskomuksia suhteessa itseensä ja muihin.

Terapeuttien ja terapeuttiopiskelijoiden itsereflektiokyvyn kehittymisen ja terapeutiksi kasvun kannalta työnohjauksen rooli korostui niin tässä opinnäytetyössä kuin aiemmissakin saman aihepiirin tutkimuksissa. Terapeutin itsereflektiokyvyn puute saattaa johtaa virhearviointeihin ja väärintulkintoihin terapiasuhteessa ja lisätä työn kuormittavuutta ja siksi terapeutin metakognitiivisten taitojen harjoittelu ja riittävä työnohjaus on tärkeä osa psykoterapeuttikoulutusta.

Suvi Taivaloja: Potilaan ja terapeutin skeemojen vaikutus terapeuttiseen yhteistyösuhteeseen kognitiivis-integratiivisesta viitekehyksestä tarkasteltuna
Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Julkaistu

Ilonpilaajan kasvutarina

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan nuoruusiän kehityshaasteita Anni Ihlbergin esikoisteoksen Ilonpilaajan päähenkilön Lotan tarinan pohjalta. Käsiteltävät teemat on rajattu muun muassa erillisyyden pyrkimyksiin, ulkopuolisuuteen, häpeään ja vihaan. Näitä teemoja tarkastellaan erityisesti Hägglundin yms. (1978) tekemän vanhemmista irtautumista koskevan vaihejaon mukaan sekä Ikosen ja Rechardtin (2012) häpeää ja vihaa koskevien ajatusten pohjalta.

Anna Alexanderson: Ilonpilaajan kasvutarina

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022