Artikkelit

Julkaistu

Hoitoon pääsyn keston yhteys hoidon tuloksellisuuteen lyhyissä psykoterapioissa

Psykoterapiahoidon aloittaminen voi viivästyä monista syistä. Kysymykset viivästymisen yhteydestä hoidon tuloksellisuuteen sekä viiveen taustalla olevat syyt ovat tärkeitä hoidon järjestämisen ja hoitoon ohjaamisen kannalta. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin potilaan oireilun vaikeusasteen yhteyttä psykoterapiahoitoon pääsyyn kuluneeseen aikaan sekä kuluneen ajan yhteyttä psykoterapian tuloksellisuuteen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (nykyisin HUS-yhtymä) lyhyissä aikuispotilaiden ostopalvelupsykoterapioissa.

Oireilun vaikeustasoa ja terapian tuloksellisuutta mitattiin kolmen kyselymittarin avulla, jotka potilaat täyttivät psykoterapiahoidon alussa ja lopussa. Kumpaakin tutkimuskysymystä tutkittiin sovittamalla aineistoon yhden selittäjän lineaarinen regressiomalli kutakin kyselymittaria kohden. Mittarin kliinisen pistemäärän muutosta terapian aikana käytettiin tuloksellisuuden mittana.

Potilaan oireilun vaikeusaste hoidon alussa ei ollut yhteydessä psykoterapian alkamisen kestoon. Terapian alkamisen kesto oli yhteydessä masennusoireiden muutokseen tilastollisesti merkitsevästi (p<.05) siten, että pitempi terapian alkamisen kesto ennusti heikompaa hoidon tulosta. Terapian alkamisen kesto selitti tulosmittarin vaihtelusta 0,8 %. Ahdistuneisuusoireisiin terapian alkamisen kestolla ei ollut yhteyttä.

Kliiniseltä kannalta masennusoireiden kohdalla havaittu yhteys on varsin vähäinen, mutta täysin merkityksettömänä sitä ei kuitenkaan voi pitää. Tulokset antavat viitteitä siitä, että masennusoireiden hoidossa psykoterapian nopealla aloittamisella saattaa olla enemmän merkitystä kuin ahdistuneisuusoireiden hoidossa.

Marko Salmenkivi: Hoitoon pääsyn keston yhteys hoidon tuloksellisuuteen lyhyissä psykoterapioissa 

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma sisältäen hypnoterapiaa 2020-2023

Julkaistu

Paniikkihäiriön hoito kognitiivisilla terapioilla ja narratiivin muutoksella

 

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan paniikkihäiriön hoitamista sekä kognitiivisen terapian että kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmillä.

Lisäksi hoitoon yhdistetään potilaan oman narratiivin muutos suhteessa hänen taustaperheeseensä. Narratiivin muutos käsittelee hengellisen vahingollisen propagandan vaikutusta ennen terapiaa ja vahingollisen vaikutuksen merkittävää vähenemistä terapian avulla.

Hoidon hyvä lopputulos on varmistettu noin puolitoista vuotta hoidon jälkeen tapahtuneella seurannalla.

Edellä kuvatulla hoitoyhdistelmällä on saatu sekä paniikkihäiriö oireineen poistumaan että myös potilaan elämänlaatu merkittävästi paremmaksi.

Psykoterapeuttinen hoito on tapahtunut lyhytterapialla, johon sisältyi 20 käyntikertaa noin kymmenen kuukauden aikana.

 

Jouni Pölönen : Paniikkihäiriön hoito kognitiivisilla terapioilla ja narratiivin muutoksella

Kognitiivis-integratiivinen koulutusohjelma  2020-2023

 

 

 

 

 

 

Julkaistu

Millaisia työvälineitä psykoterapeutit käyttävät psykoterapian katkeamisen ennakointiin ja sen estämiseen?

Psykoterapiassa asetetaan hoidolle tavoitteet, joiden työstämiseksi on käytössä ennakkoon sovittu määrä tapaamisia. Psykoterapia voi katketa erilaisista syistä: osa syistä voi liittyä potilaaseen itseensä, osa psykoterapeuttiin, osa terapiasuhteeseen tai ulkoisiin tekijöihin. Tässä tutkimuksessa keskityttiin psykoterapeutin näkökulmaan ja hänen havaintoihinsa, joilla on mahdollista ennakoida psykoterapiasuhteen katkeaminen ennenaikaisesti. Tämän lisäksi etsittiin mahdollisia työvälineitä, joiden avulla olisi mahdollista jatkaa psykoterapiasuhdetta katkeamatta. Tutkimus toteutettiin strukturoituna haastattelututkimuksena, jossa haastateltiin kolmea kokenutta kouluttajapsykoterapeuttia.

Haastateltavien käytännön kokemuksen mukaan psykoterapia katkeaa ennenaikaisesti hyvin harvoin ja selkeästi harvemmin kuin tieteellisissä tutkimuksissa on raportoitu. Ennenaikainen päättyminen ei välttämättä tarkoita psykoterapian epäonnistumista vaan keskeneräiseksi jäämistä. Psykoterapian ennenaikaiseen päättymiseen vaikuttavat erilaiset asiat: taloudelliset vaikeudet, elämäntilanteen muutokset, väärä terapian aloitusajankohta asiakkaalle, epärealistiset odotukset psykoterapialle, päihdehoidon tilanne ei ole tasapainossa tai terapiasuhteen ongelmat.

Vuorovaikutus on ydin ja peruskivi psykoterapiassa ja sen päälle kaikki pohjautuu. Vuorovaikutuksella rakennetaan luottamusta, jota ilman psykoterapia ei voi toimia. Psykoterapeutti ei voi joustaa läsnäolosta, sillä asiakas havaitsee sen välittömästi. Vuorovaikutus kehittyy, syvenee ja kannattelee psykoterapiaa. Muukin vuorovaikutus kuin puhe ovat tärkeitä: rauhallinen tila, vastaanottavainen psykoterapeutti ja psykoterapeutin rauhallinen kehon kieli. Psykoterapeutin tehtävänä ei ole miellyttää ja tämä haastaa joskus vuorovaikutusta. Vuorovaikutus psykoterapiasuhteen toimivuudessa nousi päätekijäksi selkeästi sekä haastatteluissa että tieteellisissä julkaisuissa.

Haastateltavat toivat esiin käytännön esimerkkejä siitä, mihin psykoterapeutti voi kiinnittää huomiota asiakkaan käytöksessä ja mihin voi kiinnittää huomiota itsessään. Seuraavia esimerkkejä haastateltavat toivat esiin asiakkaan käytöksessä: unohtelut, itsestä puhumisen vältteleminen ja keskustelun johdattelu johonkin muuhun suuntaan kuin psykoterapian tavoitteiden mukaiseen keskusteluun. Psykoterapeutti voi huomata itsessään oman jännityksen asiakkaan kohtaamisessa tai epämukavan olo. Haastateltavat myös totesivat, että on tärkeää pysähtyä, jos psykoterapeutti huomaa oman myötätunnon hiipuvan.

Työvälineinä mainittiin asiakassuhteen työstäminen työnohjauksessa. Järjestelmällinen palautteen kerääminen on osoittautunut myös tärkeäksi välineeksi seurata psykoterapian etenemistä ja toimivuutta. Kokeneet psykoterapeutit toivat esiin puheeksi ottamisen tärkeyden. Koska psykoterapiassa työstetään asioita vuorovaikutteisesti, se myös mallittaa asiakkaalle, miten voisi itse toimia omassa elämässään. Psykoterapiakoulutuksessa olisi myös hyvä harjoitella käytännössä vaikeiden asioiden puheeksi ottamista: se on oleellinen taito, jossa kokeneinkaan psykoterapeutti ei ole koskaan valmis.

 

Marjut Lauronen, Millaisia työvälineitä psykoterapeutit käyttävät psykoterapian katkeamisen ennakointiin ja sen estämiseen?

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023.

Julkaistu

Elintapaohjaus osana kognitiivis-integratiivista psykoterapiaprosessia

Elintapojen vaikutuksista mielenterveyteen on kertynyt viimeisten vuosikymmenten aikana runsaasti korrelatiivista tutkimustietoa. Viime vuosina tutkijoiden huomio on perustellusti siirtynyt kohti elintapainterventioita ja niiden mahdollista roolia mielenterveyden tukemisessa.

Mielenterveydenhäiriöiden hoito on paitsi yksilön myös yhteiskunnan näkökulmasta kannattavaa ja psykoterapialla on hoidossa merkittävä roolinsa. Lähtökohtani tälle työlle oli tutkia sekä olemassa olevan tutkimustiedon että oman kliinisen työni kautta mahdollisuuksia hyödyntää elintapaohjausta osana kognitiivis-integratiivista psykoterapiaprosessia. Lisäksi halusin pohtia elintapaohjauksen mahdollisuuksia lisätä terapiaprosessin vaikuttavuutta.

Oma kliininen kokemukseni tukee elintapaohjauksen hyödyntämistä psykoterapiassa paitsi niihin kiinteästi liittyvien häiriöiden myös muiden potilasryhmien kanssa. Potilaan elintapojen jäsentäminen osana psykoterapian käsitteellistämistä sekä elintapoihin liittyvä psykoedukaatio ja toiminnan aktivointi ovat mahdollisia tapoja tukea potilaiden kokonaishyvinvointia ja toimintakykyä.

 

Sara Vilander: Elintapaohjaus osana kognitiivis-integratiivista psykoterapiaprosessia. 

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma, 2020-2023

Julkaistu

”LAPIOLLA PÄÄHÄN” Kahden eri minätilan vuorovaikutuksen kehittyminen kognitiivisessa psykoterapiassa

Minätilaterapia kehittyi 1970-luvulta John Watkinsin ja Helen Watkinsin toimesta, osittain Paul Federnin ja Edward Weissin innoittamana. Minätiloilla tarkoitetaan persoonan eri osia, jotka ovat muodostuneet tilanteissa, joihin ei vielä ole olemassa selviytymismekanismia. Useimmiten minätilat muodostuvat lapsuudessa. Minätilat ovat yksilöillä normaalia psyyken toimintaa. Minätilaterapiassa tarkastelun kohteena ovat yksittäiset minätilat ja minätilojen välinen kommunikaatio. Minätilaterapia ei ole itsenäinen psykoterapiasuuntaus, vaan yksi tapa työskennellä, jolla voidaan auttaa asiakasta tutustumaan itseensä syvemmin. Tässä tapaustutkimuksessa erityisen tarkastelun kohteena oli asiakkaan nimeämät kaksi minätilaa, joiden vuorovaikutus keskenään oli haasteellista. Opinnäytetyöhön aineistoa kerättiin muistiinpanoilla, BDI-21 lomakkeella, ORS-lomakkeella sekä videoimalla asiakkaan psykoterapiaistuntokerrat. Minätilojen integraatioprosessin alussa muutokset olivat tavoitellun mukaisia ja minätilojen keskinäinen vuorovaikutus kasvoi. Tämä lisäsi asiakkaan itsetuntemusta ja tunnetaitoja. Integraatioprosessi jäi kuitenkin kesken ja lopullista minätilojen integraatiota ei tapahtunut. Yhtenä syynä tähän voi olla hypnoosin puuttuminen psykoterapiaprosessista.

 

Terhi Kivikoski: ”LAPIOLLA PÄÄHÄN” Kahden eri minätilan vuorovaikutuksen kehittyminen kognitiivisessa psykoterapiassa

Aikuisten kognitiivinen yksilöpsykoterapian koulutusohjelma sisältäen hypnoterapiaa 2020-2023

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
Julkaistu

Pelko kiintymyssuhteessa traumatisoituneen asiakkaan terapiassa

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella kiintymyssuhteessaan traumatisoituneen asiakkaan pelkoa ja sen muutosta terapiaprosessin aikana. Aineistona on vajaan vuoden kestänyt koulutuspsykoterapia, jonka aikana asiakkaan mystisille ja monimuotoisille peloille löytyi kohde ja asiakkaan suhde pelkoon ja itseen pelkäävänä muuttui. Tutkimuksessa tarkasteltiin mitkä tekijät vaikuttivat siihen, että terapiasuhteesta muodostui turvallinen ja asiakkaan oli mahdollista tutkia omaa mieltään, millainen asiakkaan suhde pelkoon oli terapian alkuvaiheessa ja miten asiakkaan tapa hahmottaa pelkoa muuttui mentalisaatioteorian näkökulmasta. Terapian alkuvaiheessa asiakkaan tapa hahmottaa pelon kokomustaan oli psyykkinen ekvivalenssi. Turvallisessa terapiasuhteessa asiakkaalle tuli mahdolliseksi reflektoida ajatuksiaan ja tunteitaan ja luoda niihin uudenlaista suhdetta. Pelon tunteen tultua jaetuksi ja säädellyksi turvallisessa terapiasuhteessa, myös asiakkaan itsesäätely vahvistui ja asiakas pystyi muodostamaan myötätuntoisemman suhteen itseensä pelkäävänä.

Katja Halkola Pelko kiintymyssuhteessa traumatisoituneen asiakkaan terapiassa

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Julkaistu

Pakotettu olo: vastatransferenssista nuoren psykoterapiassa

Tässä työssä tutkin vastatransferenssia nuoren psykoterapiassa. Vastatransferenssi on ilmiö, jolla tarkoitetaan terapeutin emotionaalisia reaktioita potilasta kohtaan. Aikoinaan vastatransferenssin nähtiin häiritsevän analyyttistä työtä ja siitä tuli päästä eroon. Myöhemmin se on hyväksytty tekniikaksi, jonka avulla terapeutti pystyy ymmärtämään potilaan tiedostamatonta kommunikaatiota. Transferenssin tapaan, suuri osaa vastatransferenssista on tiedostamatonta. Työn alussa esittelen vastatransferenssin yleistä teoreettista taustaa. Sen jälkeen käsittelen tarkemmin vastatransferenssia nuorten terapioissa, somaattista vastatransferenssia sekä vastatransferenssin vaaroja. Työn lopuksi esittelen tapausesimerkin muodossa kokemuksiani vastatransferenssista nuoren koulutuspsykoterapiassa. Tapausesimerkin kautta on havaittavissa vastatransferenssiin tulevat kontrolloinnin alaisena oleminen, paranoidisuus sekä pakotettu olo. Pakotettu olo herättää minussa somaattisen vastatransferenssin kokemuksia. Näen potilaasta vastatransferenssiunia, joiden tutkiminen auttaa minua ymmärtämään potilasta syvemmällä tasolla.

Minna Atiye: Pakotettu olo: vastatransferenssista nuoren psykoterapiassa

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapeuttikoulutus 2020–2023

Julkaistu

AFASIAN HUOMIOIMINEN PSYKOTERAPIASSA

Psykologinen keskusteluapu on ollut vahvasti riippuvainen kielestä, mikä on ollut epäedullista afaattisille ja muille kielihäiriöisille, mutta onneksi psykoterapiakentällä laajemmin on alettu kiinnittämään huomiota vuorovaikutussuhteeseen sekä visuaaliseen ja keholliseen tunneilmaisuun terapiaistunnossa.

Tässä opinnäytetyössä tarkastelen afasian huomioimista psykoterapeuttisessa vuorovaikutuksessa. Tarkastelen erityisesti sitä, millaiset vuorovaikutusta tukevat keinot helpottavat afaattisen asiakkaan kuulluksi ja ymmärretyksi tulemista psykoterapiaistunnossa. Tähän kysymykseen vastausta haettiin terapiaistunnon arviointilomakkeella (SRS V 3.0), josta valittiin tarkasteltaviksi asteikot, jotka arvioivat terapiasuhdetta, työskentelytapaa tai menetelmää sekä asiakkaan kokonaisarviota terapiaistunnosta. Toiseksi tutkimuksessa tarkasteltiin, syntyikö terapiassa afaattiselle asiakkaalle Innovative Moments (IM) -hetkiä eli innovatiivisia oivalluksen hetkiä Innovative Moments Coding Systemin (IMCS) eli innovatiivisten hetkien koodausjärjestelmän mukaan.

Tutkimustulokset perustuvat afaattisen asiakkaan kokemuksiin kymmenen terapiakerran ajalta. Asiakas koki monipuolisten vuorovaikutuskeinojen mahdollistavan saamaan äänensä kuuluviin ja kokemaan kuulluksi, ymmärretyksi ja kunnioitetuksi tulemista ja sen myötä kokemaan terapiasuhteen hyväksi. Osoittautui, että terapiasessioiden kuluessa asiakkaalle syntyi useita innovatiivisia oivalluksen hetkiä, kuten reflektio- ja muutoksen toteuttamisen sekä uudelleen käsitteellistämisen hetkiä.

Marjut Riihiluoma: Kun ¨pönttö ei peuhaa¨- Afasian huomioiminen psykoterapiassa. Afaattisen henkilön kokemuksia kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta kognitiivis-integratiivisessa psykoterapiassa.                       Kognitiivis-Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapia 2020-2023

 

Julkaistu

Kognitiivinen psykoterapia ja hypnoterapeuttinen työskentely yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa – tapausesimerkki

Suomalaisen väestön keskuudessa ahdistus on hyvin yleinen oire sekä yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on yleisin mielenterveyshäiriö, joka on diagnosoitu psykoterapiassa käyvillä potilailla. Psykoterapian tavoitteena on auttaa potilasta saavuttamaan parempi kyky sietää epävarmuutta, kyky sietää huolia sekä pärjätä niiden kanssa sekä hyväksyä, että elämään kuuluu huolia. Tutkimusten mukaan psykoterapia on tehokas hoitomuoto yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa.  Tässä tapaustutkimuksessa tarkastellaan potilaan hoitoa kognitiivisen psykoterapian ja hypnoterapian menetelmiä yhdistäen.  Ahdistuksen tasoa seurattiin APES-asteikon avulla sekä CORE-OM ja BDI kyselyiden avulla. Opinnäytetyön tapaustutkimuksen perusteella potilas hyötyi merkittävästi kognitiivisen ja hypnoterapian menetelmien yhdistämisestä. Hoitojakso sisälsi 32 x 45 min käyntiä. Hoitojakson päättyessä potilaan ahdistuksen oireet oli vähentyneet. APES- asteikko, BDI ja CORE-OM kyselyt osoittivat myös, että  hoitojakson aikana potilaan ahdistuksen oireet lievittyivät ja toimintakyky parani huomattavasti.

Terhi Ketonen: Kognitiivinen psykoterapia ja hypnoterapeuttinen työskentely yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa – tapausesimerkki

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma sisältäen hypnoterapiaa 2020-2023.

Julkaistu

Kuva Mielessä – Mieli Kuvassa – Mielikuvassa Metaforat työvälineenä nuorten psykoterapioissa

Metaforat ovat kielellisiä ilmaisuja, joissa jotakin asiaa tai ilmiötä verrataan toiseen ja yksi asia nähdään toisena tai toisen ominaisuuksien kautta. Metaforien avulla voimme pyrkiä etsimään ilmaisuja jollekin ennalta tuntemattomalle, kuitenkin tutulta tuntuvalle kokemukselle, jolle ei
oikein ole löydettävissä sanoja, ja pyrkiä näin kuvittamaan ja tekemään ymmärretyksi jotakin mielen sisäisestä todellisuudestamme ja kokemusmaailmastamme. Metaforat ja symbolit ovat luontevasti sidoksissa tunteisiin, ja opastavat sekä puhujan että kuulijan intuitiivisesti jonnekin ennalta tuntemattomaan, järkiajattelua syvemmälle alueelle.
Ajatellessamme ja puhuessamme symbolien ja metaforien kautta, affekti, tunne ja symboliin sitoutuva merkityssisältö ovat integroituneena ajatteluumme ja ilmaisuumme, ja liikumme luontevasti affektien ja tunteiden, tunteiden ja ajatusten, mielitekojen, toiveiden ja toimintaimpulssien sekä ajattelun ja toiminnan rajapinnoilla.

Pyrin opinnäytetyössäni tarkastelemaan symbolisen ja metaforisen ajattelun ja puheen sekä käytetyn kielen epätarkkuuden tärkeyttä nuoren psykoterapiaprosessissa, pyrittäessä tavoittamaan
toisaalta kokemuksellisesti jotain tuttua, ja samaan aikaan jotain jäsentymätöntä ja tuntematonta metaforallisen ajattelun ja metaforallisen kielenkäytön avulla.

Saana Sarparanta: Kuva Mielessä – Mieli Kuvassa – Mielikuvassa
Metaforat työvälineenä nuorten psykoterapioissa
Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-
2023