PSYKOLOGINEN SYLI -Äitiystilan ja terapeuttisen allianssin ilmeneminen varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiassa, tapaustutkimus

Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapian ajoittuminen raskaus- ja pikkulapsiaikaan määrittää terapialle erilaisen hoidollisen asetelman kuin muissa psykoterapiamuodoissa: hoitoa hakevalle äidille on parhaillaan muodostumassa tai uudelleenaktivoitumassa äitiyteen liittyvä, ainutlaatuinen psyykkinen organisaatio: äitiystila (”motherhood constellation”). Äitiystila edellyttää terapeutilta kykyä luoda ja ylläpitää omanlaistaan terapeuttista allianssia, jossa korostuvat hyväksyntä, hoiva ja kannattelu. Terapian tehtävänä on tarjota äidille tukisuhde, jonka myötä äiti pystyy tarjoamaan vastaavan lapselleen ja näin mahdollistuu lapsen turvallinen kiintyminen vanhempaansa.

Tämä opinnäytetyö on laadullinen tapaustutkimus äitiystilan ja terapeuttisen allianssin ilmenemisestä yhdessä varhaisen vuorovaikutuksen koulutuspsykoterapiassa. Tarkastelin äitiystilan ilmenemistä sen komponenttiteemojen mukaisesti ja terapeuttista allianssia analysoin potilaan näkökulmasta, keskittyen siihen, mikä siinä oli potilaalle merkityksellistä.

Johtopäätöksenä opinnäytetyöstäni voin todeta, että terapeuttinen allianssi tarjosi äitipotilaalle korjaavien kokemusten lisäksi mahdollisuuden muokata omaa elämäntarinaansa johdonmukaisemmaksi, mikä on merkityksellistä niin äidin kuin syntyvän vauvankin hyvinvoinnille.

Katja Niela: PSYKOLOGINEN SYLI – Äitiystilan ja terapeuttisen allianssin ilmeneminen varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiassa, tapaustutkimus

Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeuttikoulutus 2017-2021

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

KUULE MINUN ITKUNI, JOTTA VOIN KUULLA OMAN VAUVANI ITKUN -tapauskuvaus traumatisoituneen äidin varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiasta

Vanhemman omissa varhaisissa hoivakokemuksissa koetut hoivaajan ja vauvan välisissä suhteissa syntyneet traumaperäiset ilmiöt heijastuvat vanhemmuuteen ja vanhempi-vauva -väliseen vuorovaikutukseen traumatisoituneen vanhemman itse tullessa vanhemmaksi.

Kiintymysteorian mukaan äidin omat sisäiset työskentelymallit läheisissä ihmissuhteissa ovat keskeisessä roolissa siinä, kuinka hän kykenee säätelemään omaa vauvaansa. Siirtymässä vanhemmuuteen, säätelemättömät huolenpidon mielikuvat aktivoituvat vaikuttaen siihen, miten nainen näkee itsensä äitinä, hänen vauvansa ja äiti-vauvasuhteensa.

Tarkastelen tapauskuvauksessani sitä, miten äidin oma varhainen kehityksellinen traumatisoituminen ja sen vaikutukset vanhemmuuteen sekä vuorovaikutukseen vauvan kanssa näkyivät hoidossa ja muuttuivat hoidon kuluessa? Avaan tässä tapauskuvauksessa omassa varhaisessa lapsuudessa traumatisoituneen äidin vaikeuksia asettua havainnoimaan vauvan kokemuksia sekä sen muuntumista varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapian aikana.

Aineistosta löytyi viisi teemaa, jotka kuvasivat äidin trauman ilmenemistä ja vaikeutta asettua vauvan äärelle. Nämä olivat vaikeudet läheisissä ihmissuhteissa, negatiivinen minäkuva (matalat pystyvyysodotukset), tunteiden säätelyvaikeus, välttely sekä uhan tunne. Nämä trauman ilmentymät vaikeuttivat äidin ja vauvan suhteen kehittymistä ja vuorovaikutusta. Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiassa äidin trauman ilmentymät alkoivat helpottumaan, mikä mahdollisti äidin kyvyn havainnoida oman vauvan mielentiloja ja kokemuksia.

Eveliina Rientamo: KUULE MINUN ITKUNI, JOTTA VOIN KUULLA OMAN VAUVANI ITKUN -tapauskuvaus traumatisoituneen äidin varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiasta

Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeuttikoulutus 2017-2021

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pikkukeskosperheen toistuvat negatiiviset kokemukset vanhemman ja lapsen suhteen riskinä ― varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapia hoitomahdollisuutena

Pikkukeskosen syntymä on aina jonkinlainen kriisi perheelle. Jo raskausaika, synnytys voivat olla poikkeavia ja traumaattisia, huoli lapsesta jatkuu usein pitkään. Vauva on pitkään tehohoidossa ja vauvan valmiudet kontaktiin tulevat viiveellä.  Vastasyntyneen mieli kehittyy suhteessa ensisijaiseen hoivaajaan.  Vanhemman kautta tuleva hoivaympäristö voi tasoittaa lapsen biologista haavoittuvuutta. Oleellista vanhemman ja lapsen suhteen kannalta vaikuttaa olevan se, miten pikkukeskosuus vaikuttaa vanhempaan ja mielikuviin, mitkä vanhemman voimavarat ovat tai miten pikkukeskosuus vaikuttaa lapsen vuorovaikutusominaisuuksiin. Pikkukeskosen vanhempi joutuu sopeutumaan mielikuvien ristiriitaan sekä jatkuvaan huoleen. Halusin tutkia: millaisia psykoterapeuttisen hoidon aiheita ja tarpeita pikkukeskosperheillä on. Ja miten varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapia voi vastata näihin tarpeisiin. Näitä tarkastelin kolmen videoidun tapaamisen kautta. Hoidon aiheet (teemat) liittyivät siihen miten ennenaikaisuus vaikutti lapseen, vanhemmaksi kasvamiseen ja vanhempi-lapsisuhteeseen. Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutti voi auttaa vanhempaa sopeutumaan, käsittelemään hankalia tunteita, tarkastelemaan vauvan mieltä ja vihjeitä ja sitä kautta saada muutosta mielikuviin, ja suhteeseen ja kohtaamaan vauvan sellaisena kuin hän on omine tarpeineen ja potentiaaleineen. Psykoterapeutti voi auttaa vanhempaa tutustumaan vauvaan ja auttaa löytämään keinoja ymmärtää, tukea ja kannatella lasta. Sekä vanhempi ja vauva voivat olla aktiivisia psykoterapiassa ja saada kokemuksia ymmärretyksi, kannatteluksi ja hoivatuksi tulemisesta.

Marika Leppänen: Pikkukeskosperheen toistuvat negatiiviset kokemukset vanhemman ja lapsen suhteen riskinä ― varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapia hoitomahdollisuutena

Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapia 2017-2021

Toimijuuden muutos terapiaprosesissa – terapeutin mukautuminen muutoksen palveluksessa

Opinnäytetyössä tarkastellaan koulutuspsykoterapiaprosessissa tapahtuvaa muutosta toimijuuden kehityksellisen mallin sekä mentalisaation näkökulmasta. Opinnäytetyössä kuvataan, miten mentalisoiva suhde ongelmalliseen kokemukseen rakentuu ja miten muutos mahdollistuu terapiavuorovaikutussuhteen kehityksellisessä kontekstissa. Aineiston muodostivat litteroidut nauhoitukset psykoterapiaistunnoista sekä  niistä kirjatut muistiinpanot. Tulosten mukaan asiakkaan suhde ongelmalliseen kokemukseen prosessin alussa oli staattinen ja tavoittamaton. Kokemus minätoimijuudesta mahdollistui indeksikaalisessa, pakottavassa suhteessa toisiin, mikä rajoitti  asiakkaan elämää monin merkittävin tavoin. Muutosta tukivat terapeutin mukautuminen asiakkaan jäykkään vuorovaikutukseen ja suostuminen toiveisiin prosessin rakenteesta. Seuraavassa vaiheessa muutosta tuki  traumaan liittyvän ongelmallisen  sisällön säilöminen sekä sen merkityksen kuuleminen ja jäsentäminen. Prosessin jälkivaiheessa mentalisoivaa toimijuutta edisti terapiasuhteen turvallisuuden varmisteleminen reflektoimalla asiakkaan mahdollisia reaktioita terapeutin asiakasta haastavaan puheeseen. Tarkastelun kohteena olevaa terapiaprosessia tapahtunutta muutosta voidaan tulosten perusteella kuvata relationaalisen minätoimijuuden muodostumisen mallin kautta. Teorian mukaan asiakkaan teleologinen tapa olla suhteessa terapeuttiin näyttäytyy tarpeellisena vaiheena, joka mahdollistaa toimijuustunnon kehityksen ja mentalisaatiokyvyn vahvistumisen. Ilman tätä vaihetta yhteisesti jaettavissa olevien merkitysten muodostaminen symbolisen alueella ei ole mahdollista.

Marika Ketola: Toimijuuden muutos terapiaprosessissa – terapeutin mukautuminen muutoksen tukena

Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma 2017-2020

Äitiyden roolin takana – Ulkokohtainen äitiydenkokemus varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiassa

Vauvaa toivoneet ja raskaaksi tuloa suunnitelleet äidit voivat vauvan synnyttyä kokea ulkokohtaisuutta omassa äitiydessään. Äitiys ei olekaan äidin odottamalla tavalla nautinnollista, vauva koetaan vaativana ja oma äitiys nähdään epäonnistuneena. Ulkokohtaisessa äitiydenkokemuksessa äiti voi kokea pettymystä, häpeää ja syyllisyyttä omista tunteistaan vauvaa kohtaan tai voimakkaimmillaan kokemuksessa voidaan tunnistaa dissosiatiivisia piirteitä kokemusten lohkomisen ja omien tunteiden turruttamisen muodossa. Ulkokohtaisen äitiydenkokemuksen merkitys äidin mielelle voi olla varhaisen kiintymyssuhdetrauman torjuminen uuden kiintymyssuhteen syntyessä ja rakentuessa. Sen voidaan ajatella olevan jopa sopeutumista edistävä tai toimintakykyä ylläpitävä reaktio. Opinnäytetyössä tutkin fenomenologisesti kokemusta ulkokohtaisesta äitiydenkokemuksesta. Ulkokohtainen äitiydenkokemus näyttäytyy analyysin pohjalta äidin pettymyksenä omaan tunnevasteeseen ja syyllisyyden, esittämisen, reipastumisen sekä roolin päälle laittamisen olona. Vaikeus hyväksyä ambivalenssia ja aggressiota itsessä ja vauvassa, äitiyteen ja vauvaan liittyvät epärealistiset odotukset, vaikeus hyväksyä oma tarvitsevuus ja vaille jääminen sekä vaikeus läheisten ihmissuhteiden luomisessa tulevat esiin ulkokohtaiseen äitiydenkokemukseen liittyvinä teemoina.

Satu Lindfors: Äitiyden roolin takana – Ulkokohtainen äitiydenkokemus varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiassa

Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeuttikoulutus 2017-2021

Häpeän ruumiillistuma

Tässä kognitiivis-analyyttisen psykoterapeuttikoulutuksen lopputyössäni tarkastelen häpeän tunnetta ja kehollisuutta psykoterapiassa sekä kirjallisuuden että terapiavinjettejen avulla. Tuskallisena ja usein äkillisesti heräävänä tunteena häpeä on merkittävä kärsimystä aiheuttava kokemus monille ihmisille. Harva on saanut riittävästi tukea lapsuudessaan tämän vaikean tunteen tunnistamiseen ja sietämiseen. Häpeän luonteeseen kuuluu piiloutuminen ja häpeän kätkeminen, mikä tekee sen havaitsemisesta ja tutkimisesta myös psykoterapiassa vaikeaa. Häpeän kokemiseen, kuten yleensä tunteisiin, liittyy erilaisia kehollisia reaktioita, mitkä voivat osaltaan olla viitoittamassa tietä häpeän mahdollisuuden huomioimiseen ja havaitsemiseen. Terapeutti ei voi suoraan luottaa havaitsemiinsa asiakkaansa kehollisiin reaktioihin tai itselleen tuleviin ”tunnetartuntoihin”, vaan aina on pyrittävä asiakkaan kanssa yhdessä tutkimalla löytämään asiakkaan yksilöllinen merkitys kokemuksilleen. Työssäni tuon myös esiin joitain terapeutin keinoja tukea häpeää kokevaa asiakastaan.

Heli Haavisto: Häpeän ruumiillistuma
Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2017-2020

Narsistisesti haavoittuneiden nuorten psykoterapiasta

Opinnäytetyössä käsitellään narsistisesti haavoittuneiden nuorten psykodynaamista psykoterapiaa. Ensin kuvataan nuoruusikäisten psykoterapian erityispiirteitä, jonka jälkeen kuvataan varhaista problematiikkaa narsististen häiriöiden taustalla. Narsistisen problematiikan kanssa kipuilevilla on yleensä ollut haasteita varhaisessa lapsi-vanhempi-suhteessa, mikä voi heijastua nuoruusiässä eriytymiskehityksen ja persoonallisuuden integraation pulmina. Terapian alussa nuoren on saatava rauhassa etsiä kosketusta omaan mieleensä ja sen toimintaan. Kun psyykkinen rakenne ja itsesäätelykeinot vahvistuvat nuori voi alkaa käsitellä terapiassa konfliktejaan ja saada niihin ymmärrystä. Nuoruusikäisen narsistisen potilaan hoitoa pohditaan opinnäytetyössä tapausesimerkein eri teorioihin peilaten.

Heidi Willman: Narsistisesti haavoittuneiden nuorten psykoterapiasta
Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2017-2020

Terapeutin kasvot kannattelevana yhteytenä

Kehityspsykologisesti ymmärretään, kuinka vastavuoroinen katse toimii minuuden kehittymisen perustana. Lapsi näkee itsensä, kun hän näkee äidin kasvot. Vähän on kuitenkin saatavilla kuvausta siitä, kuinka katsekontakti palvelee välineenä psykoterapiaprosessiin liittyvässä erillistymis-ja yksilöitymiskehityksessä. Tässä tapaustutkimukseen perustuvassa opinnäytetyössä tarkasteltiin terapeutin ja asiakkaan aluksi kielellisen tietoisuuden ulottumattomissa olevaa katseen avulla tapahtuvaa vastavuoroista yhteistoimintaa ja sen yhteyttä erillisyyden ja minuuden kokemuksen rakentumiseen. Erityisesti tarkasteltiin katsekontaktin pakottavuutta sekä terapeutin ja asiakkaan yhteistä neuvottelua tästä ilmiöstä. Aineistona hyödynnettiin yhden koulutuspsykoterapia-asiakkaan kolmen ensimmäisen terapiavuoden ajalta 209 ensimmäistä istuntoa, niistä nauhoitettuja äänitallenteita, terapeutin muistiinpanoja sekä istunnoista tehtyjä litteraatioita. Pakottavasta katsekontaktista päästiin terapiassa siirtymään kahden vuoden jälkeen kielelliseen vastavuoroisuuteen ja kohti minuuden kokemusta. Katsetta ja kasvoja koskevan yhteisen neuvottelun avulla katsekontaktin pakottavuuden ristiriita tuli psyykkisesti ratkaistuksi ja näin ei-kielelliset ja kielelliset prosessit pääsivät integroitumaan. Katseen irrottamisen vastustuksen siirtyminen kielellisesti jaetuksi mahdollisti eriytymisprosessiin liittyvän ristiriidan tietoisen käsittelemisen. Terapiaprosessi opetti, kuinka kasvojen ja katseen merkityksen tarkastelua voidaan käyttää terapiakontekstissa myös tietoisena työvälineenä.

Titta Ruuttu: Terapeutin kasvot kannattelevana yhteytenä –pakottavasta katseyhteydestä minuuden ja erillisyyden löytämiseen.
Integratiivinen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2017-2020

Esimerkkejä aiemmista opinnäytetöistä

Tähän blogiin on kerätty opinnäytetöiden tiivistelmät systemaattisesti vuonna 2021 päättyneistä koulutusohjelmista lähtien. Seuraavaan on kerätty otsikkotasolla esimerkkejä vuonna 2020 valmistuneiden psykoterapeuttien opinnäytetöistä

Integratiivinen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma

  • Ongelmallisen vihakokemuksen muutos terapiassa ja terapeutin tavat tukea muutosta
  • Terapiapotilaan muutosprosessin kuvaus – kohti sallivampaa minäkokemusta
  • Kriittisten äänten muutos ja itsehavainnointikyvyn kehittyminen ääniä kuulevan asiakkaan lyhytterapiaprosessissa

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma

  • Metakognitiivisten uskomusten muuttuminen pakko-oireista häiriötä sairastavan henkilön terapiassa
  • Pelot Alzheimerin tauti -diagnoosin saaneen kognitiivisessa terapiassa
  • Parisuhteessa ilmenevän mustasukkaisuuden hoitaminen kognitiivisella psykoterapialla

Kognitiivinen lasten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma

  • Nuorten sosiaalisten tilanteiden pelon hoito iCBT:llä
  • Kognitiivis-behavioraalisen leikkiterapian soveltaminen alle kouluikäisen psykoterapiassa
  • Lapsen oksentamisen pelon hoito kognitiivisella käyttäytymisterapialla: tapaustutkimus

Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma

  • Neuvotteleva ja relationaalinen työote mielenterveystoipujien ohjauksessa
  • Musiikkiterapeuttinen elämänkaarityöskentely kognitiivis-analyyttisessa psykoterapiassa
  • Ihmisten edessä – esimiehen vastavuoroiset asetelmat heitä kuormittavassa tilanteessa yhden kerran lyhytinterventiossa

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian

  • Narsistisesti haavoittuneiden nuorten psykoterapiasta
  • Kuollut äiti -ilmiö psykoterapiassa
  • Ungdomstidens utvecklingsuppgift; frigörelse och sexualitet- en studie av romanen Kristin Lavransdotter (Undset,S. 1920) ur ett psykoanalytiskt perspektiv