Hengityksen havainnointi kognitiivis-analyyttisessä yksilöpsykoterapiassa

 

Psykoterapia-asiakkaan hengityksestä voidaan tehdä tärkeitä havaintoja hänen mielensä rakentumisesta, vuorovaikutuskokemuksista ja nykyisestä elämäntilanteestaan sekä tämänhetkisestä mielentilastaan.

Terapeutteina voimme havainnoida ja arvioida näitä ilmiöitä kontaktiin tulemisen tavoista, itsesäätelykyvystä ja hengityksen tasapainoisuuden havainnoista. Asiakkaan mielensisäiset asetelmat ja suojaavat toimintatavat sekä mahdollisesti vaihtuvat minä-tilat saattavat näkyä erilaisina epätasapainoisen hengittämisen tapoina ja oireina. Toisaalta hengityksellään herkästi reagoiva, mahdollisesti epätasapainoiseen hengittämiseen ehdollistunut ihminen saattaa turvattomien, varhaisten suhdekokemusten pohjalta kehittää jyrkkärajaisia minätiloja ja joustamattomia toimintamalleja, jotka ylläpitävät vuorovaikutussuhteiden haasteita.

Mielensisäisen hengityksen teoria jäsentää ihmisen kokemisen ja ilmaisun ja mielen liikkuvuuden ilmiöitä varhaisen kehityksen aikana ja myöhemmin elämässä. Nämä tasot eriytymättömien, kehollisten kokemistapojen, mielikuvallisen ja sopimussymbolisen ja reflektiivis-integratiivisen kokemisen tapojen muodot rakentuvat toistensa päälle ja niiden välinen liikkuvuus ilmentää toimivaa mielensisäistä hengitystä, jonka voidaan nähdä edustavan mielenterveyttä. Näin ollen sen vahvistuminen on tavoitteena psykoterapiassa.

Anne Hynninen: Hengityksen havainnointi kognitiivis-analyyttisessä yksilöpsykoterapiassa

Aikuisten kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022