CBASP- ryhmäintervention tehokkuus pitkäaikaisen masennuksen hoidossa ja muutoksessa suhtautumisessa kanssaihmisiin

Pitkäaikainen masennus on kansanterveydellisesti ja -taloudellisesti, sekä tietenkin yksilötasolla haastava sairaus, jonka taakka kasvaa epäsuhteessa tarjolla oleviin hoitoresursseihin. Yksi haastava tekijä psykoterapiassa hoitomuotona tälle potilasväestölle on pitkäaikaisesti masentuneiden henkilöiden interpersoonallinen tyyli, joka tutkimusten mukaan on keskimäärin vihamielisempi ja alistuneempi ”muuta masennusta” kärsiviin henkilöihin verrattuna. Interpersoonallisesti fokusoitunut Cognitive behavioural analysis system of psychotherapy (CBASP) on kehitetty erityisesti pitkäaikaisesti masentuneiden henkilöiden hoitoon. Ryhmämuotoisena CBASP:ia tarjotaan myös Suomessa psykiatrian poliklinikoilla. Sen vaste on tutkimusten mukaan ollut vähintään yhtä hyvää kuin tavanomaisen hoidon, mutta tutkimusta siitä tarvitaan lisää.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Keski-Suomen sairaanhoitopiirin psykiatrian poliklinikalle implementoituun ryhmämuotoiseen CBASP-interventioon osallistuneiden pitkäaikaisesti masentuneiden henkilöiden vastetta hoitoon, sekä muutosta heidän suhtautumisessaan kanssaihmisiin BDI-12 kysymyksen perusteella. 30 Keski-Suomen sairaanhoitopiirin psykiatrian poliklinikan pitkäaikaisesti masentunutta avohoitopotilasta satunnaistettiin ryhmämuotoiseen, 20 viikkoa kestävään CBASP-interventioon ja 30 potilasta tavanomaisen hoidon seurantaryhmään. 27 ja 16 heistä palautti kyselylomakkeet kahdesti ennen ja jälkeen intervention tai seuranta-ajan. Päämuuttuja tässä tutkimuksessa oli Beck Depression Inventory (BDI) kokonaispisteet ennen ja jälkeen intervention tai seuranta-ajan ja toissijainen muuttuja BDI-kyselyn kysymys numero 12, joka koskee suhtautumisen muuttumista kanssaihmisiin. Tulosten keskiarvoja ennen interventiota tai seuranta-ajan jälkeen verrattiin tulosten keskiarvoihin intervention tai seuranta-ajan jälkeen käyttäen riippuvien otosten t-testiä.

Kummassakin ryhmässä BDI kokonaispisteiden keskiarvo oli laskenut intervention tai seuranta-ajan jälkeen, mutta vain CBASP-ryhmässä muutos oli tilastollisesti merkitsevä (p-arvo alle 0.001). Vastaava löydös oli myös BDI-12 kysymyksen osalta; kummassakin ryhmässä keskiarvo oli laskenut, mutta CBASP-ryhmässä muutos oli tilastollisesti merkitsevä (0.007).

Tämän pientä aineistoa koskevan tutkimuksen tulosten perusteella näyttäisi siltä, että ryhmämuotoinen CBASP-hoito olisi vähintään yhtä hyvää hoitoa kuin tavanomainen hoito ja että muutosta suhtautumisessa kanssaihmisiin voi tapahtua interpersoonallisesti fokusoidun hoidon myötä.

Hannele Tiainen: CBASP- ryhmäintervention tehokkuus pitkäaikaisen masennuksen hoidossa ja muutoksessa suhtautumisessa kanssaihmisiin

Kognitiivinen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022