kolmannen aallon terapiasuuntaukset – Psykoterapeuttikoulutuksen opinnäyteikkuna

Opinnäytetyössä tarkastellaan, mitä kognitiivisen psykoterapian menetelmiä voidaan käyttää työ- tai opiskelu-uupumuksen hoidossa. Erityisesti huomio on ollut niin sanottujen kolmannen aallon menetelmien soveltamisessa opiskelijan toistuvan uupumuksen hoidossa. Tutkimusten mukaan haitalliset skeemat ja niihin vastaavat toimimattomat selviytymiskeinot voivat tuottaa työuupumusta lisääviä toimintamalleja. Haitallisten skeemojen ohjaamien toimimattomien toimintamallien jäsentäminen on tärkeä osa toistuvan työuupumuksen hoidon alkua. Uudenlaisen jaksamista tukevan toimintamallin käyttöönotto voi olla kuitenkin haastavaa ja siihen eivät perinteiset skeematerapian menetelmät ole välttämättä riittävät erityisesti toistuvan työuupumuksen kohdalla. Viime aikoina työuupumuksen hoidon tutkiminen on suuntautunut psykologisten prosessilähtöisten menetelmien vaikuttavuuteen. Psykologisista prosesseista mindfulness- ja hyväksyntätaitojen lisäämisellä sekä arvopohjaisella työskentelyllä on erityisesti havaittu olevan merkitystä työuupumuksen hoidossa. Psykologisen joustavuuden lisääminen näiden prosessien kautta tuntuu olevan yksi tärkeä tekijä työuupumuksen hoidossa. Kontekstuaalisen skeematerapian menetelmät ovat lupaavia työuupumuksen hoidossa, koska niissä yhdistetään kolmannen aallon menetelmiä skeematerapiaan. Tutkimustieto aiheesta on kuitenkin vielä niukkaa.

Opinnäytetyö on tapausselostus, jonka aineistona ovat olleet koulutusterapia-asiakkaan nauhoitetut käynnit, piirretyt jäsennykset ja skeemamoodikyselyn SMI-kyselyn (Schema Mode Inventory) tulokset. Aineiston analyysissä on sovellettu teorialähtöisen sisältöanalyysin menetelmiä. Tapausselostuksen tulosten mukaan kontekstuaalisen skeematerapian menetelmät soveltuvat toistuvan uupumuksen hoitamiseen erityisesti sen osalta, että ne lisäävät mooditietoisuutta ja haastavat rikkomaan uupumuksen toimintamallia sekä ohjaavat muuttamaan toimintaa kohti hyvinvointia ja omien arvojen suuntautuneesti. Lisääntyneestä mooditietoisuudesta käsin opittua uupumuksen toimintamallia voi haastaa ja muuttaa omaa käyttäytymistään sekä vahvistaa toimivan aikuisen roolia. Psykologista joustavuutta lisäävät menetelmät auttoivat asiakasta pohtimaan, voisiko riittämättömyyden tunteita hyväksyä ja sitoutua enemmän omien arvojen mukaiseen toimintaan sekä muuttamaan suhtautumista ajatuksiin.

Uupumuksen toimintamallista irti päästäminen voi olla vaikeaa toistuvan uupumuksen kohdalla ja perinteisen skeematerapian menetelmät eivät välttämättä ole silloin riittävät. Näyttää siltä, että tällöin hoidossa on hyvä käyttää integroiden niitä kognitiivisen psykoterapian kolmannen aallon menetelmiä, mitkä lisäävät mooditietoisuutta, hyväksyntää, tietoisuustaitoja ja arvojen mukaiseen toimintaan sitoutumista. Kontekstuaalisen skeematerapian menetelmiä uupumuksen hoidossa ei ole vielä tutkittu paljon ja olisi hyvä saada lisää kuvausta siitä, mitä uutta tämä terapiamuoto tuo uupumuksen hoitoon.

Hanna Heinonen: Kontekstuaalisen skeematerapian menetelmät toistuvan uupumuksen hoidossa

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2023

Aiemmasta kirjallisuudesta tiedetään, että vaikuttavassa terapiassa asiakas siirtyy objektipositiosta havainnoivan position kautta subjektipositioon suhteessaan oireeseen tai ongelmaan.

Positiota, asiakkaan asemoitumista ongelmaan nähden, kuvataan kognitiivisessa ja kolmannen aallon terapiasuuntauksissa osittain päällekkäisten ja limittäisten termien avulla. Kognitiivis-integratiivisesti suuntautuneessa terapiatyöskentelyssä voidaan hyödyntää kokemuksellisia ns. kolmannen aallon menetelmiä Yksi kolmannen aallon suuntauksista on hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT). Yksi HOT:n kuudesta keskeisestä prosessista on ”self-as-context” (SAC), havainnoiva minä.

Havainnoiva minä kuvaa minuutta kokemuksena, joka on vakaa ja kykenevä sulautumisen sijaan eriytymään ajatuksista, muistoista, kehollisista kokemuksista ja tunteista. Havainnoiva minä voikin joustavasti tarkastella tuskallisia kokemuksia erillisenä niistä: ”minä en ole yhtä kuin kokemukseni, ajatukseni ja tunteeni”. Havainnoivan osan tavoittaminen ja havainnoivasta perspektiivistä tapahtuva kokemusten havainnointi mahdollistaa muutoksen suhteessa hankalaksi koettuihin sisäisiin tapahtumiin ja kamppailun vähenemisen. Tutkimustietoa havainnoivan minän merkityksestä yksittäisenä muutostekijänä tuloksellisessa psykoterapiassa on nykykirjallisuudessa vasta vähän.

Tämä kliininen tapaustutkielma kuvaa Innovatiivisia hetkiä (IM) (Gonçalves, Ribeiro, Mendes, Matos, & Santos, 2011) hyödyntäen 45 käyntikertaa käsittävän kognitiivis-integratiivisen terapiaprosessin aikana tapahtuvaa havainnoivan minän rakentumista sekä asiakkaan siirtymistä uudenlaiseen, kokemukselliseen havainnoivan minän positioon.

Aiemmasta kirjallisuudesta tiedetään tuloksellisessa terapiassa IM-mallin mukaisten innovatiivisten hetkien lisääntyvän.

Tässä tapaustutkimuksessa asiakkaan narratiivista nousi esiin kolme tuskallista ydinteemaa (Minä ja suhteeni/asemoitumiseni muihin/maailmaan, minä ja valmiuteni tulla kohdatuksi myötätuntoisesti ja itsemyötätuntoisesti sekä suhde ongelmalliseksi koettuihin huoliajatuksiin ja ahdistukseen).

Tarkastelujakson alussa asiakkaan minä on konsepti, jota määrittelevät vahvasti aiemmat ja nykyiset kokemukset, ajatukset ja tuntemukset, itsemyötätuntoa on vaikea tavoittaa. Terapiaprosessin aikana asiakas alkaa tavoittaa havainnoivan minän positiota ja siitä käsin uudenlaista, joustavampaa ”minän” kokemusta. Innovatiivisten hetkien osalta voidaan muutoksen kuvaajana reflektioIM -hetkien vähentyvän ja uudelleenkäsitteellistämisen IM lisääntyvän.

Terapiaprosessin lopussa asiakkaan voidaan todeta siirtyneen objektipositiosta subjektipositioon kun ”minä” kuvautuu paikkana, josta asiakas voi tarkkailla ulkoisia ja sisäisiä tapahtumia sulautumatta niihin. Havainnoivan minän rakentuessa ”minä” rakentuu uudella tavoin joustavana ja muuttuvana. Tästä uudesta asemasta tarkastellessa ydinteemat kuvautuvat uudella tavoin ja ongelmalliset oireet kuvautuvat asiakkaasta erillisinä, ohimenevinä tiloina eivätkä enää määritä häntä. Uudesta metatason asemasta asiakkaan on myös mahdollista kokea pehmeitä ja myötätuntoisia tunteita omaa sisäistä kärsimystä kohdatessa.

Niina Sahrakorpi: Myötätuntoisen havainnoivan minän (self-as-context) rakentuminen kognitiivis-integratiivisen psykoterapiajakson aikana. Kliininen tapaustutkielma.

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021