Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan psykoterapeuttista muutosta potilaan kokemuksen muuttumisen näkökulmasta; mikä potilaassa ja erityisesti hänen kokemusmaailmassaan psykoterapian myötä muuttuu, ja kuinka muutos voi tapahtua.
Taustateoriana psyykkisen kokemisen ja muutoksen ymmärtämisessä toimii ensisijaisesti Thomas Ogdenin kuvaus ihmisen kokemuksen organisoitumisesta ja psyyken rakentumisesta ja toiminnasta. Kokemusmaailmassa erotetaan primitiivisyyden asteen mukaan kolme erilaista kokemisen tapaa: autistis-kosketuksellinen, paranoidis-skitsoidi sekä depressiivinen moodi. Niillä viitataan prosessiin, missä havainnoille annetaan merkitys kullekin moodille ominaisella tavalla; sen kautta havainnot sitoutuvat mielessä eheäksi kokonaisuudeksi ja kokemukseksi. Autistis-kosketuksellisessa moodissa kokemus syntyy ja psyyke organisoituu sensoristen tuntemusten yhteenliittymisen pohjalta, paranoidis-skitsoidissa konkreettisten, dikotomisten käsitteiden kautta, ja depressiivisessä moodissa symbolien luomien yhteyksien ja merkitysten välityksellä. Yhdessä ne luovat ihmisen monipuolisen kokemusmaailman ja joustavasti toimivan mielen. Tästä näkökulmasta häiriö on kokemisen painottumista liian hallitsevasti jonkin moodin suuntaan. Psyykkinen muutos nähdään kokemisen moodien keskusteluyhteyden korjaantumisena tasapainoisemmaksi, jolloin mieleen alkaa syntyä uutta kokemuksellista kontekstia, jonka kautta maailmaa aletaan havaita ja tulkita uudella tavalla.
Työssä kuvataan kokemisen moodien kehittymistä suhteessa varhaiseen hoivaan. Lisäksi moodien valossa tarkastellaan, kuinka psykoterapiassa voitaisiin tukea kehityksen uudelleen käynnistymistä sellaisilla kokemisen alueilla, missä se on potilaalle kärsimystä aiheuttavalla tavalla pysähtynyt ja toimii ongelmallisesti. Potilaan kokemusmaailman rakentumisen ymmärtämisestä nähdään olevan apua terapeuttisen työskentelyn kohdentamisessa ja työskentelytapojen valinnassa. Terapeutti voi potilaan kokemusmaailmaa tavoittamalla suunnata toimintaansa enemmän yhteyden luomiseen ja kannattelevan kokemuksen tarjoamiseen, ongelmallisten vuorovaikutuksellisten kokemusten purkamiseen sekä uudenlaisten korjaavien kokemusten saamisen mahdollistamiseen, tai mielessä ja ihmissuhteissa tapahtuvien asioiden symbolisen käsittelyn ja ymmärtämisen tukemiseen. Kaikkien potilaiden nähdään tarvitsevan hoidon eri aspekteja, mutta painopisteen vaihtelevan joustavasti potilaan ja terapiavaiheen mukaan. Psykoterapeuttista muutosta tarkastellaan vuorovaikutuksellisena ja kehityksellisenä prosessina, jossa rakenteiden tasolla tapahtuva psyykkinen muutos synnyttää uudenlaista kokemusmaailmaa ja uusia psykologisia toimintoja, ja luo näin muutokselle pysyvää pohjaa.
Jenni Keltanen: Psykoterapeuttinen muutos – mikä terapiassa muuttuu
Psykodynaaminen nuorten yksilöterapian koulutusohjelma 2017 – 2020
Photo by Jake Givens on Unsplash