Toinen kurssikerta

Toisella kerralla tarkoituksena oli oppia lisää MapInfon mahdollisuuksista. Opettelimme Artun johdolla tekemään karttoja, joilla esiintyy kaksi muuttujaa. Kävimme läpi pylväät, ympyrädiagrammit, sekä erilaiset symbolit kartalla. Lisäksi kokeilimme 3D-karttojen tekoa. Karttojen teko oli tahmeaa, sillä MapInfon kanssa ei ole ihan sama, mistä tiedostot avaa, ja yksikin virhe voi koitua kohtalokkaaksi, kun peruuttaminen ei ole aina vaihtoehtona.

Saimme tehtäväksi tuottaa kartat, joilla näkyy kaksi esitettävää asiaa. Päädyin kokeilemaan monia erilaisia karttoja, ja pohtimaan mitkä asiat toimivat yhdessä kokonaisuutena. Tein kartan ja lähdin kotiin.

Myöhemmin alkaessani analysoimaan karttaa tajusin kartan olevan kelvoton. Alueen huoltosuhteella ja työttömyydellä ei ollut yhteyttä, kuntien nimet eivät olleet esillä ja liian tiheät raidat saivat värit vääristymään. Raahauduin siis perjantaina koululle tekemään kokonaan uutta karttaa. Tein uusia kokeiluja erilaisilla aineistoilla ja etsin sopivaa myös Sotkanetistä. Kuten Kristiina Koivu toteaa blogissaan, Sotkanetistä oli vaikeaa löytää sopivaa aineistoa, sillä joidenkin kuntien aineistoja puuttui. Siksi päädyin tekemään annetuista aineistoista kartan, joka kuvaa Uudenmaan väentiheyttä ja väestön kokonaismuutosta. Käytännössä kartta (Kuva 1) havainnollistaa kaupungistumista.

Kuva 1. Väestöntiheys ja väestön kokonaismuutos kunnittain Uudellamaalla.

Kartalta huomaa selkeästi Helsingin muita kuntia korkeamman väentiheyden. Väentiheys on korkea myös muualla pääkaupunkiseudulla, sekä Keravalla ja Järvenpäässä. Muissa Uudenmaan kunnissa väentiheys on pienempää. Väestön kokonaismuutos on suuressa nousussa vain Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Lopuista Uudenmaan väentiheydeltä korkeilta alueilta vain Keravalla väestö kasvaa reilusti. Kauniaisissa ja Järvenpäässä kasvu on hidasta. Pienemmän väentiheyden alueista pääkaupunkiseutua ympäröivät kunnat ovat kasvavia alueita. Kauemmas Helsingistä mentäessä väestön kokonaismuutos on pienempi, osassa jopa negatiivista.

Kahden muuttujan kartalla ongelmallista on, että karttaa on työlästä tutkia. Siitä syystä luokkia tulisi olla mahdollisimman vähän, eikä kaikkia muutoksia kannata laittaa kartalle. Omalla kartallani olisi esimerkiksi hyvä olla erikseen negatiivinen kokonaismuutos, koska se kertoo alueista paljon, mutta päätin silti käyttää luonnollista luokkajakoa ja kolmea luokkaa kummallekin aineistolle. Kartta onnistuu kuitenkin näyttämään hyvin sen, minne väestö on sijoittunut ja miten sijoittuminen on muuttumassa eli kartta siis tekee tehtävänsä.

ARTIKKELI 1

Anna Leonowiczin artikkeli ” Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship” pohtii kahden muuttujan koropleettikarttojen luettavuutta ja kiinnostavuutta. Leonowicz tuo esiin karttojen hyvät puolet, mutta tuo myös esiin ongelmat, kuten sen, ettei kartoilla voi esittää muuttujista yhtä paljon tietoa kuin yhden muuttujan kartalla, jotta kartasta ei tulisi liian epäselvä ja monimutkainen. Kahden muuttujan kartan ehdoton etu kuitenkin on, että se näyttää muuttujien välisen suhteen.

Leonowicz tutki maantieteen ensimmäisen vuoden opiskelijoiden ajatuksia yhden ja kahden muuttujien kartoista. Samaistun opiskelijoiden ajatuksiin, sillä kuten suuri osa heistä, pidän itsekin kahden muuttujan karttoja mielenkiintoisempina, enkä koe niitä kovin paljon hankala lukuisemmiksi, ellei luokkia ole yli suositusten.

Artikkelin esimerkki kartassa legenda on aluksi hämmentävä ja vaikeasti ymmärrettävä. Kun sen ymmärtää, on sitä suhteellisen helppo lukea, sillä se näyttää suoraan muuttujien välisen korrelaation, eikä kartan päällekkäisiä värejä tarvitse itse päätellä. Päällekkäiset värit ovat silti hieman hankalia luettavia ja koen itse parempana, että toisen muuttujan merkintä on kuvio, eikä väri. Värien hyvä puoli kuitenkin on, että värien vaaleus tai tummuus kertoo muuttujan voimakkuudesta ja tekee tiettyjen asioiden huomaamisen kartalta helpommaksi.

Kahden muuttujan esittäminen kartalla vaatii lukijalta paljon tarkkaavaisuutta ja esitettävien asioiden ymmärtämistä. Yhden muuttujan kartat ovat siis turvallisempi vaihtoehto ja sopivat esimerkiksi lehtiin paremmin. Kahden muuttujan kartat kuitenkin kuvaavat muuttujien suhteita ja ilmiöitä, ja voivat olla tärkeä väline asioiden havainnollistamiseen ja ymmärtämiseen.

Nykyisen osaamiseni perusteella en usko, että MapInfolla olisi mahdollista tehdä artikkelin esimerkki kartan tyylistä karttaa, sillä ainakin korrelaatiota kuvaavaan legendaan täytyisi käyttää muita ohjelmia. En myöskään tiedä, onko MapInfolla mahdollista saada väreistä läpikuultavia ja siten käyttää kartalla kahta väriä päällekkäin. Edellä mainittujen syiden takia ajattelenkin käytettävän ohjelman ohjaavan paljon kartan toteutusta. MapInfolla kahden muuttujan esittäminen on helppoa, mutta lopputulos ei näytä samalta. Erilaisia ohjelmia hyödyntämällä kartasta voi kuitenkin saada paremman. Esimerkiksi MapInfon ja CorelDrawn mahdollisuuksia yhdistelemällä voi helpommin tuoda esiin tiettyjä asioita ja lisätä erilaisia elementtejä.

Lähteet: 
Koivu, Kristiina (2017) Toinen kurssikerta ja harjoitustyöt <https://blogs.helsinki.fi/koivukri/> (Luettu 2.2.2017)
Leonowicz, Anna (2006) ”Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship” <http://vddb.library.lt/fedora/get/LT-eLABa-0001:J.04~2006~ISSN_1392-1096.V_42.N_1.PG_33-37/DS.002.1.01.ARTIC> (Luettu 29.1.2016)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *